HS uutisoi 11.5 siitä, miten parikymppiselle naiselle myönnettiin Hollannissa lupa eutanasiaan ja sen seurauksena hänelle annettiin kuolettavaa myrkkyä. ”Raportin mukaan nainen oli joutunut hyväksikäytetyksi 5-15-vuotiaana ja hän kärsi parantumattomasta traumanjälkeisestä stressihäiriöstä, anoreksiasta, kroonisesta masennuksesta ja harhoista. ” http://www.hs.fi/ulkomaat/a1462939853455?ref=hs-etusivu-luetuimmat-#3
On täysin käsittämätöntä, että näin vakavasti sairaalle ja kovia kokeneelle naiselle myönnettiin lupa eutanasiaan uskoen, että hän kykenee tuossa tilassa päättämään omasta elämästään ja kuolemastaan:" Naisen kuitenkin arvioitiin pystyneen itse päättämään elämänsä lopettamisesta.”http://www.hs.fi/ulkomaat/a1462939853455?ref=hs-etusivu-luetuimmat-#3
Olen pöyristynyt siitä, että lääkärit antoivat periksi toivottomuudelle: ”Häntä tutkineiden lääkärien mukaan ongelmiin ei ollut yrityksistä huolimatta löytynyt parannuskeinoa.”On täysin ymmärrettävää, että nuori nainen ei nähnyt toivoa kärsimystensä keskellä. Yhteiskunnan sen sijaan tulee kannatella toivottomia, ei sanoa:"totta, parempi olisi että päätät elämäsi."
Eutanasiassa on kyse avustetusta itsemurhasta: se ei ole armoa eikä apua. Auttava käsi ei ojenna kuolettavaa piikkiä. 20- vuotiaan rajuista kokemuksista oli varsin vähän aikaa ja lisäaikaa kuntoutukselle ei enää annettu terveydenhoitohenkilökunnan yhtyessä naisen toivottomuuteen.
Ihmiskunta, joka ottaa omiin käsiinsä elämän ja kuoleman ei kulje kohti vapautta vaan kohti lisääntyvää kärsimystä ja tuhoa. Ei eutanasialle.
Kyllä elämälle.
Sillä jokaisen elämä on arvokas.