Kirkolliskokouksessa kuultua

7.11.2017

Kirkolliskokouksessa jälleen kerran keskusteltiin kirkon avioliittokäsityksestä ja vihkioikeudesta.
Erikoinen kuvio toistui. 7.11.2017 kirkolliskokouksen varapuheenjohtaja Seija Kuikka keskeytti Niilo Räsäsen puheen siitä, miten Raamattu suhtautuu samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Arkkipiispa Kari Mäkinen keskeytti Leif Nummelan tämän puhuessa 2.5.2017 kirkolliskokoukselle lapsen oikeudesta kasvaa äitinsä ja isänsä kanssa.

Niin sosiologinen, luonnonoikeudellinen kuin teologinen argumentti naisen ja miehen välisen avioliittokäsityksen puolesta katsotaan niin epäkunnioittavaksi, että niistä ei saa vapaasti ja keskeyttämättä kirkolliskokouksessa puhua. Voitte kuvitella sitä omantunnonvapauden laajuutta (kapeutta) mikä kirkossa vallitsisi, jos se muuttaisi avioliittokäsitystään. "Professori Helander esittää selvityksen johtopäätöksissään kirkolle kompromissia, jossa kirkko pitäytyy avioliittoon vihkimisessä nykyiseen käytäntöön, mutta hyväksyy samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli vihkimisissä ja siunaamisissa. Tällöin kunkin käytännön kannattajat voivat toimia saman kirkon sisällä." https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispainkokoukselle-luovutettu-selvitys-kirkon-ei-pida-luopua-vihkioikeudesta/

Ensinnäkään, ei ole pätevää teologista argumenttia muuttaa kirkon avioliittokäsitystä (Niilo Räsäsen yritti tästä puhua kirkolliskokoukselle) ja toisekseen, ei ole mahdollista säilyttää omantunnonvapautta, joka takaisi papeille oikeuden pitäytyä naisen ja miehen väliseen avioliittokäsitykseen ja edistää sitä julkisesti. Se on nähtävissä jo nyt. Katso vaikka itse täältä: Kohdasta 1h 38min.

https://www.youtube.com/watch?v=UGcSrthCKq8&app=desktop

Mukaneutraali läheispäivä vai isänpäivä?

Neutraali läheispäivä korvaa isänpäivän vieton Yliskylän ja Kulosaaren päiväkodeissa, kerrotaan meille Iltalehdessä. http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711012200502821_u0.shtml
 

Moni on yllättynyt tällaisesta ratkaisusta, ” mitäs tämä nyt on”, mutta sukupuolineutraalin ideologian etenemistä muissa maissa seuranneena, en ole (taaskaan) yllättänyt. Tämä kuvio toistuu: kun avioliittolaki sukupuolineutralisoidaan, niin se johtaa perhesuhteiden neutralisointiin puheissa ja toiminnoissa. Isänpäivä kun muistuttaa ikävästi elämän realiteeteista: jokaisella lapsella on isä. Sitä ei muuta mitkään vakuuttelut siitä, että lapselle riittää että rakastavia neutraaleja läheishenkilöitä.

Kulosaaren päiväkodin johtaja Ria Sotka vetoaa lapsen etuun: ”- Helsingissä on paljon erilaisia perheitä. Tässä lapsi on keskiössä.” Vetoamalla erilaisiin perheisiin halutaan häivyttää isät taka-alalle. Ei ole lapsen edun mukaista kieltää häneltä luontevaa tilaisuutta kohdata isättömyyttään ja siitä nousevia tunteita. Mitä tulee enemmistöön, niin ei ole reilua viedä isänpäivän vieton iloa heiltä.

Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen kommentoi isänpäivän muuttamista (muka)neutraaliksi läheispäiväksi: ”- Jos vanhemmilta tulee pyyntöjä. Päätös voidaan tehdä, vaikka vain yhden lapsen traumaattisten kokemusten vuoksi. Toisaalta lapsella voi olla kaksi isää tai äitiä.” http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711012200502821_u0.shtml

Suomessa on aina ollut erilaisia perheitä ja lapsia, joiden elämässä isä ei ole syystä tai toisesta. Sitä ei ole päiväkodeissa tai koululuokassa pyritty aiemmin näin suunnitelmallisesti salaamaan, vaan kohtaamaan asia avoimesti. Isänpäivä herättää kipeitä tunteita monissa ihmisissä, mutta on vain tervettä lämpimässä ilmapiirissä käydä niitä läpi. Päiväkotien ei tule estää vaikkapa naisparin lasta tavoittamasta tietoa, että hänellekin on isä ja hänellekin kuuluu isä. 

Muistan omilta kouluajoilta, miten isänpäivinä koulukaveri teki kortin isoisälleen. Hän oli koulussa kertonut, että hänen isänsä kuoli hänen ollessa aivan pieni lapsi. Monena isänpäivänä luokassa tehtiin kortteja isille ja isoisille, eikä kukaan ehdottanutkaan että ”hei, perutaan isänpäivä”. Sukupuolineutraaliin (tai paremminkun sukupuolinegatiiviseen) ajatusmaailmaan ei mahdu naiset ja miehet, aito avioliitto eikä isänpäivä. Se on kapea-alaista ja sukupuoleen kielteisesti suhtautuvaa ajattelua, vaikka sitä markkinoidaan avarana, modernina ja humaanina katsantokantana.

Neutraali läheispäivä on kaikkea muuta paitsi neutraali.

Meidän isi synnyttää

8.10.2017

Lapin Kansa kertoi eilen, että isä on ensi kertaa raskaana Suomessa. https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/isa-on-ensi-kertaa-raskaana-suomessa-terveydenhuollon-tietojarjestelmat-eivat-tunnista-tilannetta-200443437/ Kuvatekstissä lukee: “Vauvaa odottavat miehet ovat noin 30-vuotiaita miehiä. Lapsi on jo saanut isänsä vatsan hieman pyöristymään.” Jutussa todetaan, että miesten raskaana olo on maailmanlaajuisestikin harvinaista. Siinä Lapin Kansa osuu oikeaan, sillä se että jotakin ei tapahdu koskaan, on tosiaan hyvin harvinaista.

Otsikkona tulisi lukea transmies synnyttää, sillä miehet eivät synnytä. Transmies on juridisesti mies, mutta geneettisesti yhä nainen. En jaksa pitää naisten synnyttämistä kovin mullistavana lööppikamana. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Uutinen on tehty hämmentämään lukijoita. Uutisten tehtävä on joskus ollut päinvastainen. Lapin Kansan uutinen on varsinainen uutinen. Se on osoitus sellaisesta sukupuolineutraalisen ideologian aikaansaamasta sokeudesta, että se hakee vertaistaan.


”Nyt tuleva isä on neljännellä kuulla raskaana.”
 

Uutisella on toinenkin tähtäyspiste ja luonteeltaan se on poliittinen. Se pyrkii tuomaan esiin ilmeiset “epäkohdat”, kuten tämän: Suomen terveydenhuollon tietojärjestelmät ei tunnista tilannetta, jossa mies on raskaana. Miksiköhän ei, aikamoinen mysteeri tosiaan. Uutisella pyritään perustelemaan uuden lainsäädännön tarvetta: “Avioparia mietityttää Kelan tukien hakeminen synnytyksen jälkeen, sillä lainsäädännössä ei ole varauduttu siihen, että synnyttäjä voi olla mies. Esimerkiksi äitiysraha on sairausvakuutuslaissa määritelty kuuluvaksi naiselle, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää.”

On selvää, ettei sairausvakuutuslaki myönnä äitiysrahaa raskaana oleville miehille, koska miehet eivät ikinä ole raskaana. Siinä onkin päättäjillä työnsarkaa, miten huomioida poikkeusten poikkeukset (juridinen mies synnyttää), ilman totuuden uhraamista?

Entä lapsi ja lapsen etu? Millaista on kasvaa kahden isän kanssa, joista toinen on hänen äitinsä ja jota hän yhtälailla kutsuisi isäksi? Miten lapsi pystyy muodostamaan oman identiteettinsä, jos kiintymyssuhteet omiin vanhempiin ovat kuvatun kaltaiset? Tätä on syytä kysyä. Kuka auttaa lasta hahmottamaan asioita, sillä jo lapsi ymmärtää etteivät miehet synnytä tai naiset ole isiä. Aikuisten lähtiessä ns. sukupuolen itsemäärittelyn tielle hämärtyvät elämän realiteetit ja valitettavasti ensimmäisenä ne näyttävät heijastuvan lapsiin.

Jos jokin on varmaa, niin Lapin Kansan lukijan linssiin viilaaminen. Kannattaa siis olla tarkkana uutisia lukiessa, muutenkin kuin aprillipäivänä. 


Päivitys: Uusi Suomi poisti tämän blogitekstin sopimattomana. Toimitus suostui palauttamaan sen luettavaksi päivää paria myöhemmin..

Kun tavallisesta tulee epäilyksenalaista

6.10.2017

Hälytys-signaalien tulisi kuulua, savun hajun nousta nenään ja Ruususen herätä unestaan, kun tavallisesta tulee epäilyksenalaista. Avioliitosta alkuperäisessä muodossaan.. syrjintää.. sukupuolesta biologisena ominaisuutena..sortoa.. sananvapauteen luonnollisena osana kuuluvasta kritiikistä.. vihapuhetta. Kun tavallisista mielipiteistä ja näkemyksistä tai yksiselitteisistä faktoista tehdään "kiellettyjä", "laittomia", "radikaaleja" tai "vahingollisia" ja niiden esittäjät eristetään harrastuspiireissä ja työyhteisöissä. Joudutaan leirin ulkopuolelle. Sinne missä ovat outojen näkemysten esittäjät ja joiden seurassa toiset eivät halua näyttäytyä, jottei kukaan luulisi heitäkin noiksi, väärillä mielipiteillä varustetuiksi kummajaisiksi.

Muut epäsuosion pelossa kiirehtivät irtisanoutumaan näkemyksistä, jotka eivät tosin koskaan heidän ollutkaan. "On heissä paljon hyvääkin", kuuluu hyväntahtoinen toteamus välimatkan päästä."
"Ei sinussa mitään vikaa ole, jos olisit hiljaa", toinen sanoo ja hieman säälien katsoo ihmistä, joka on astellut poliittisesti epäkorrektille alueelle. "Sinne sinä nyt menit homovihaajien ja transihmisten vastustajien leiriin. Itsehän me sinut tosin vietiin kauhean metelin säestyksellä, jotain sinä kyllä yritit sanoa ettet vastusta ketään.. mutta kun olet eri mieltä meidän kanssamme, niin pakkohan sinussa on jotain vihaa ja vastustusta olla. Senkin ihmisvihaaja!

Argumenttejasi emme kykene kuulemaan, siihen olemme liian vakuuttuneita eettisestä pahuudestasi ja omasta hyvyydestämme. Olemme niin täynnä omaa suvaitsevaisuuttamme, että meitä kiusaa toisenlaiset ihmiset -ne, jotka ovat meidän kanssamme eri mieltä. Sinä olet niistä pahimpia. Aina olet eri mieltä ja et edes yhtään häpeä."

He katsovat sinua avaimen reiästä ja syyttävät yksipuolisesta kuvasta.

Kun tavallisesta tulee epäilyksenalaista, on demokratia niiden, jotka hallitsevat käsitteet ja kielen. Ne, jotka antavat tasa-arvolle, vihapuheelle ja suvaitsevaisuudelle omat merkitysisällöt ja ajavat ne valtamedian, lainsäädännön ja yleisen mielipiteen muokkauksen keinoin kansalaisten mieliin ja vallitsevaksi normistoksi. Mitä huomaamattomampaa, sitä tehokkaampaa. Kuin kansalaiset olisivat ihan itse nämä ajatuksensa löytäneet. Kuinka ovelaa ja kuinka petollista.

Pian huomaat olevasi syytettyjen penkillä,jonka rakensivat ne, joilla on kieli vallassaan. Joka muokkaa kieltä, muokkaa ajattelua, joka muokkaa ajattelua, muokkaa yhteiskuntaa.. ja usein juuri silloin, tavallisesta tulee epäilyksenalaista.Tavallisesta kansalaisesta tulee epäilyksenalainen. Jotain on silloin mennyt pieleen ja pahasti.
 

Leirin ulkopuolella ei ole ehkä suosiota, mutta siellä ei ainakaan huono omatunto vaivaa.

Koivula on kuumaa kamaa, näemmä

25.9.2917

Yksityisenä kristittynä otin kantaa kirkon avioliittokeskusteluun laittamalla Avioliitto-teesit Mäntsälän kirkon oveen lauantaina 23.9.2017 (videon julkaisin sunnuntaina Facebookissa.) Teesit kuuluivat kaikessa lyhykäisyydessään näin: kirkolla on vahvat teologiset perusteet säilyttää avioliittokäsityksensä vain miehen ja naisen välisenä liittona (aitona ja alkuperäisenä avioliitto-instituutiona) + kirkon ei pidä unohtaa lapsen lähtökohtaista oikeutta tuntea omat vanhempansa: äiti ja isä. Pienimuotoinen tempaus avioliiton puolesta olisi jäänytkin ehkä muutamien silmien nähtäväksi, ellei innokkaat kritiikkoni olisi asiaa tikun nokkaan laittaneet.

Ei ole sattumaa, että päivä sen jälkeen kun videoni on nettiin solahtanut, niin Uusi Suomen puheenvuorossa on kaksin kappalein erikoisia blogitekstejä minuun liittyen. Toista en koe edes tarpeelliseksi maininta, mutta blogisti Sari Laitisen hyökkäys suoraan työtäni kohtaan on erittäin paheksuttavaa ja samaan aikaan täysin yllätyksetöntä. 

"Sateenkaariliikkeen aktivistit toimivat hyvin samankaltaisesti ympäri maailmaa. Jos olet julkisesti eri mieltä sen arvojen kanssa, niin ympärilläsi on pian tosi suvaitsevaista porukkaa ja osa heistä haluaa viedä maineesi lisäksi rahasi ja asemasi. Minulta tosin pienituloisena työläisenä ei ole kovin paljon vietävää. Mutta se mitä minulla on, sana ja kynä, on joillekin liikaa."

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sukupuoli-ei-ole-eettinen-kysymys/

On vakava asia julkisesti mustamaalata toisen ammattipätevyttä ja esittää, että henkilö on sopimaton virkaansa. Se voi olla myös joissakin tapauksissa myös laitonta. Se, että Joku kuvittelee toisen tekevän sitä ja tätä, ei ole mikään peruste saati todiste syrjinnästä tai muustakaan väärin toimimisesta.

Biologinen sukupuolikäsitys ei ole vahingollinen ja Suomen lakikin tunnustaa vain kaksi sukupuolta. Kirkkokaan ei ole kirkolliskokouksessa päättänyt, että sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi (!)Yksittäinen sakasti.fi artikkeli ei velvoita minua hylkäämään kirkon työntekijänä näitä tosiasioita: Biologian mukaan sukupuolia on kaksi. Raamatun mukaan niitä on kaksi. 

Ei, en ole marttyyri. Joillakin on silti kova kiire tehdä minusta sellaista. 

Pyhät ja pahat

23.9.2017

Lukuisat kirkon papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä tai vihkineensä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005378673.html Tässä on monta asiaa pielessä, koska kirkko ei tunnustuksensa mukaan pidä avioliittoa sukupuolesta riippumattomana instituutiona. Nämä papit ovat vedonneet siihen, että he haluavat palvella kaikkia seurakuntalaisia. Pappi, joka kutsuu seurakuntalaista ylittämään Raamatun asettamat rajat, tekee heille vain karhunpalveluksen. Avioliiton väärentämiseen ryhtyneet papit on mahdollista irtisanoa tai antaa heille varoitus: jos sama meno jatkuu, niin saavat jatkaa bakkanaalejaan kirkon ulkopuolella..

”Meillä tehdään niin kuin Suomen laki vaatii ja antaa mahdollisuuden. Sydämissä olemme olleet tällä kannalla jo pitkään.” Näin Töölön kirkkoherra Auvo Naukkarinen totesi Helsingin Sanomille. Suomen laki ei vaadi kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja ja kirkkoherra tämän kyllä tietää. Kirkon työntekijänä on surullista lukea siitä, että pappien sydämet ovat jo aikaa sitten kääntyneet pois kristillisestä avioliittokäsityksestä ja he ovat vain odottaneet, että pääsevät toimimaan vastoin kirkon yhteistä linjaa.

Olisikohan aika koota kuvagalleria kirkon papeista, jotka vihkivät avioliittoon vain eri sukupuolta olevia pareja. Tai ehkä pitäisi kysyä, kuka uskaltaisi  tällaiseen kuvagalleriaan liittyä, sillä valtamedia korottaa liberaalit ja alentaa konservatiivit. Helsingin Sanomat nosti esiin 51 kapinapappia, ilman pienintäkään kritiikkiä ja päivää aiemmin sama lehti heitti epäilyksen synkän varjon kirkon työntekijöiden päälle, jotka sitoutuvat Raamatun opetuksiin: Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja pastori Pasi Jaakkola ovat poliittisen ajojahdin kohteina.  http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005375554.html

Artikkeli on kirjoitettu, jotta voitaisiin syyttää syrjinnästä niitä kristittyjä, jotka sitoutuvat Raamatun seksuaalietiikkaan ja avioliittokäsitykseen. Tasa-arvolakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan, ei myöskään yhdenvertaisuuslakia, koska valtio ei voi määrätä mikä on oikeanlaista uskoa ja mitä uskonnollisissa yhteisöissä saa opettaa! Se, mikä Helsingin Sanomien artikkelissa on keskeistä, jää täysin taka-alalle eli tämä: ”Avin tarkastuskertomuksen mukaan ei voi todeta, että työnantaja olisi irtisanonut työntekijän syrjivän syyn perusteella.” Työntekijän elämänvalinnat eivät ole johtaneet työsuhteen katkeamiseen. Silti kuvatekstissä kerrotaan nuorisoevankelista Merika Kallionpään menettäneen työpaikkansa evankelis-luterilaisella kirkolla tultuaan ulos kaapista. Outo yksityiskohta artikkelissa on maininta siitä, että pastori Pasi Jaakkola lähetti Kallionpäälle linkin Aito avioliitto-kansalaisaloitteeseen. Mitä sitten? Ihan kuin se olisi jokin merkki ilmeisestä pahuudesta, että kirkon pappi rohkaisi toista kirkon työntekijää allekirjoittamaan aloitteen avioliittolain muutoksen kumoamiseksi. Aloitteen mainitseminen jutussa, jossa maalaillaan kuvaa "syrjivistä kirkonmiehistä", ei ole sattumaa.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston(Avi) mukaan työnantaja ei kuitenkaan voinut täysin aukottomasti osoittaa syrjintäolettamusta perusteettomaksi, mitä tulee "töiden tarjoamisesta työsopimuksen loppuun saakka."
Tässä on sana sanaa vastaan. Mitä sen sijaan tulee Avin linjaukseen tapauksessa, se on ristiriidassa yhdenvertaisuuslain soveltamisalan kanssa: "Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen". http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325

On hyvin ongelmallista uskonnonvapauden näkökulmasta, jos uskonnollisen yhdyskunnan työnantajan väitetetään toimivan syrjivästi ja lainvastaisesti sen tähden, että työantaja edellyttää työntekijää toimimaan siten, ettei hän haavoita yhteisön hengellistä elämää tai riko uskonnollisia arvoja omalla toiminnallaan ja opetuksellaan.

Aina, kun uskonnonvapaus alistetaan seksuaalisen tasa-arvo-ajattelun alle,  se johtaa uskonnonvapauden rajoittamiseen ja erityisesti vakaumuksellisten kristittyjen vainoamiseen. Vainon siemen on kylvetty.

Vedetäänkö Suomessa kohta kristityt tuomioistuimiin, siksi että he uskovat Raamatun opetuksiin, julistavat niitä ja haluavat toimia niiden mukaisesti? Aletaanko uskonnollisia yhteisöjä syynäämään, mitä ne siellä oikein puhuvat samaa sukupuolta olevien suhteista, etteivät vaan syyllisty syrjintään. Ei kai ne jätä palkkaamatta ihmistä hengelliseen tehtävään, joka elää suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa? On jo alettu!

Samaa sukupuolta olevien suhteisiin tai sukupuolineutraaliin avioliittolakiin kielteisesti suhtautuvia henkilöitä vastaan hyökätään koko ajan avoimemmin ja ennakkotapauksia rakennellaan parasta aikaa. Kirkon nykyinen avioliittokanta halutaan murtaa ja keinoja ei kaihdeta. Valtamedia marssittaa eteemme "kirkon pyhät ja pahat", asetelma alkaa olla jo aika selvä. Mitä seuraavaksi?

Kirkon korkein auktoriteetti

Pappi Kai Sadinmaan 14.9.2017 Helsingin hiippakunnalta saama "kevytlevite-rangaistus" (=tilanteeseen nähden kevyt rangaistus) ) samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on uusi askel tiellä, jolla irtaudutaan yhä etäämmäksi klassisesta kristinuskosta, joka perustuu Raamatun ilmoitukseen. Pappi Sadinmaa, joka kiistää Raamatun arvovallan, muovaten oman jumalansa käskyineen, saa vakavan moitteen ja jatkaa samaa rataa. Sadinmaa nuhteensa päivänä kehoittaa toisia tekemään samoin: Vihkikää kollegat. 

Avioliittolain muutos vaikuttaa kirkkoon varsin voimakkaasti ja nopealla aikataululla, kapinapappien ottaessa oikeuden omiin käsiinsä. Kirkon hajaannus on todellisuutta ja paikoin seurakunnissa on loppunut jo happi niiltä, jotka eivät avioliittolain muutosta tervehdi ilolla. Aika näyttää, tuleeko kirkosta kuin Amerikan yhdysvallat osavaltioineen. Päteekö kussakin hiippakunnassa eri säännöt ja lait?

Puheet siitä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisille olisi teologiset perustelut tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki se, mitä Raamattu opettaa avioliitosta voitaisiin kylmänviileästi ohittaa. Raamatun alusta, sen loppuun asti avioliitto näyttäytyy vain naisen ja miehen välisenä liittona. Jeesus vahvistaa tämän avioliittokäsityksen Matteuksen evankeliumissa, viittaamalla 1.Mooseksen kirjaan ja luomiskertomukseen. Jeesuksen asettama apostoli Paavali opettaa yksiselitteisen kielteisesti samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista Roomalaiskirjeen 1.luvussa. Kysymys avioliitosta ei siten ole jokin kehällinen asia, vaan todellisuudessa se koskettaa kirkon opin ja uskon ydintä. (Onko Jumala ilmoittanut itsensä, tahtonsa ja voidaanko siihen luottaa?) Samaan kirkkoon ei mahdu kahta erilaista käsitystä Raamatusta ja Jumalasta. Monet kirkon sisällä tietävät tämän, mutta eivät sitä syystä tai toisesta julkisesti tunnusta.

Kirkolliskokous marraskuussa päättää, mitä tehdään aloitteelle avioliittokäsityksen ”laajentamisesta”. Kirkon on täysin mahdollista säilyttää avioliittokäsityksensä ennalleen, mutta ei se helppoa tule olemaan. Kirkolliskokousedustajien kannalta on keskeistä tietää, ettei Suomen laki velvoita kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkolla on laillinen oikeus vihkiä avioliittoon kirkon jäseniä oman oppinsa ja tunnustuksensa pohjalta. Professoreita myöten tämä tosiasia yritetään kuitenkin kiistää, sillä se palvelee heidän omia poliittisia intressejään. Löylyä lissee! Tehdään kirkolle niin tukalat olot, että saadaan kirkko omaksumaan sukupuolineutraali avioliittokäsitys ja edistämään sitä.

Kirkon pohtiessa avioliittokäsitystään, on sen katsottava asian kaikkia puolia. Kirkko voisi saada joidenkin jäsentensä, kuten valtamediankin varauksettoman myötäsuosion muuttamalla avioliittokäsitystään. Myöhemmin kirkon edessä saattaa kuitenkin seistä joukko ihmisiä kysymässä, miksi te lähditte vahvistamaan sukupuolineutraalia ideologiaa yhteiskunnassa ja olitte mukana siinä muutoksessa, joka rikkoo lapsen oikeuksia ja kaventaa sanan- ja uskonnonvapautta? Ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet avioliittolain muutoksen suorat ja epäsuorat seuraukset. Viime kädessä Suomen evankelis-luterilainen kirkko vastaa Työnantajansa edessä valinnoistaan ja ehkä tuossa taivaallisessa tuomiokapitulissa kerran kysytäänkin vain yksi kysymys: Olitko uskollinen minun Sanalleni?

Yhteiskunnallisella ja laillisella tasolla tämä tarkoittaa sitä, että jos joku henkilö tai taho painostaa kirkon työntekijää tai kirkkoa luopumaan naisen ja miehen välisestä avioliittokäsityksestä, hän pyrkii rajoittamaan uskonnonvapautta radikaalisti ja tulee rikkoneeksi myös oikeutta omantunnonvapauteen. On toki eri asia, että kirkon sisällä käydään keskustelua avioliitosta, silloin ei kyse uskonnonvapauden rajoittamisesta vaan pyrkimyksestä vastata kysymykseen: Mitkä ovat avioliiton reunaehdot Raamatussa ja miten niiden pohjalta toimimme? Silloinkin pätee tämä periaate: kirkon niin kuin yksittäisen kristitynkin tulee aina ojentautua korkeimman auktoriteetin alle ja se on Jeesus Kristus ja hänen muuttumaton sanansa.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksiani:

http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222227-yle-ja-kapinapapit-sukupuolineutraalin-avioliiton-airueina

http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222943-kirkon-avioliittokasitys-pyritaan-hamartamaan

Polku vaikeutuu, rohkeus lisääntyy


11.9.2017

Sosiaalisessa mediassa (Facebook) on levitelty tietoa,että minusta on tehty kantelu joidenkin sateenkaariaktivistien taholta Helsingin tuomiokapituliin, blogitekstieni vuoksi. Ei tuossa ole minulle mitään yllättävää, ehkä enemmänkin ajattelen, "ai, nytkö vasta." Jos ja kun kirjoittaa napakoita yhteiskunnallisia blogitekstejä sukupuolesta ja avioliitosta ilman seta-sertifikaattia, niin pääsee mustalle listalle.

On ollut mielenkiintoista huomata se valtava halu vetää minulta matto jalkojen alta. Mikä siinä nyt on, että moniääniseen yhteiskuntaan tai kirkkoon ei mahtuisi Koivulan tekstejä? Kova on pojilla yritys, vaan ei siitä kiitostakaan voi jakaa.

Jos Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa voisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja kirkon opin ja kirkkojärjestyksen vastaisesti ilman sanktiota, mutta siitä sakotettaisiin että kirkon työntekijä pysyy kirkon opissa niin avioliittokäsityksen ja kuin ihmiskuvan osalta, niin olisihan se uskonpuhdistuksen merkkivuotena aikamoinen tapaus. Se muistettaisiin pitkään.

Aktivistit etsivät minulle ongelmia. "Tehdään siitä naurunalainen. Viedään siltä ansiotulot. "Haluavatko he antaa minulle lisää aikaa kirjoittaa? Lisää energiaa kehittää Aito avioliitto ry:n työtä ja laajentaa sitä? Onnistuessaan he tekisivät juuri noin.

Onko kirkon työntekijällä oikeus ja lupa puhua sen puolesta, että sukupuoli on lahjaksi saatu ja muuttumaton ominaisuus? Onko lupa kirkon nuorisotyöntekijänä pitäytyä siinä, että avioliitto pysyy naisen ja miehen liittona, vaikka avioliittolaki on muuttunut? Näihin kysymyksiin saamme ehkä piankin mustaa valkoisella. Minun kantani ei muutu, olipa vastaus tuomiokapitulilta millainen tahansa.



Olen tullut huomaamaan, kun polku vaikeutuu, niin rohkeus lisääntyy.

Lakeja saa ja pitää analysoida kriittisesti

7.9.2017
Lakeja saa ja pitää analysoida kriittisesti. Ei ole vallan tavatonta, että lakeja muutetaan. Nykyisessä tasa-arvolaissa olisi mielestäni tarkistamisen varaa. Sitä voidaan ja osin halutaankin tulkita vain sateenkaariliikkeen ehdoilla. Lakitekstin pitää olla täsmällistä, sillä laki on laki. Se ei ole ohje, suositus tai mielipide.  Kirjoitin tasa-arvolaista ja sen suhteesta moderniin Hannu ja Kerttu -tarinaan.

"Nykyistä tasa-arvolakia haluttaisiin tulkita mielivaltaisesti siten, että henkilön voitaisiin katsoa syyllistyneen syrjintään, jos tämä ei pidä mahdollisena sukupuolen vaihtamista. Kansalaisella ei siis olisi esimerkiksi oikeutta kohdella naista naisena, jos tämä on julistautunut transmieheksi. Opettajalla ei olisi oikeutta kutsua transtyttöä pojan nimellä ja niin edelleen. Miksi kenenkään pitäisi edes lain rangaistuksen uhalla tunnustaa että transnainen on nainen tai transmies on mies, kun se on yksinkertaisesti paikkansapitämätön väite. Tämä on saatava vapaasti todeta. Ei vähiten siksi, että se on totta. "

Suomen laki ei salli syrjintää sukupuolen ilmaisun tai sukupuoli-identiteetin perusteella ja hyvä niin. Ei minusta esimerkiksi miestä voi olla palkkaamatta Prisman kassalle, sen tähden jos hän tulee työhaastatteluun tyllihameessa ja punatuin huulin, sen sijaan työnantaja voi velvoittaa työntekijää pukeutumaan yrityksen pukukoodin mukaisesti tai työhön muulla lailla sopivasti.

Sen sijaan on ongelmallista, jos syrjinnän kriteerit katsottaisiin tulevan täytetyksi sen perusteella, että henkilö pitäytyisi biologiaperustaiseen sukupuolikäsitykseen ja katsoisi sukupuolen korjaamisen olevan enemmän kosmeettinen kuin olemuksellinen muutos.

Suomen laki ei velvoita ketään omaksumaan aatetta, nimeltä "sukupuolen moninaisuus". Transsukupuolisuuden voi ottaa todesta, omaksumatta sen taustatarinaa. Ihmisillä on monenlaisia kokemuksia, mutta niiden pohjalta voidaan päätyä erilaisiin johtopäätöksiin ja se on ihan sallittua. Sillä meillä on ajatuksen ja sananvapaus. En soisi niitä kenenkään antavan pois sen tähden, että ne ottavat  joitakin päähän.

"Kirjoituksellaan Koivula tulee itse osoittaneeksi todeksi sen, että kaikenlaista vihapuheroskaa voi edelleen näköjään julkisesti suoltaa kenenkään sitä estämättä armaassa synnyinmaassamme Suomessa.

Koivulan alatyylinen kirjoitus saattaa ainakin osan lukijoista väistämättäkin sen tosiasian äärelle, että onko vihdoinkin aika ottaa härkää sarvista ja testata, missä menevät rajat?"
http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242491-tasa-arvolaki-aito-avioliitto-yhdistyksen-moukaroitavana-missa-menevat-rajat

Joillekin raja tulee vastaan kovin äkkiä: kuka kapinallinen kehtaa kutsua naisia naisiksi ja miehiä miehiksi ja ynnätä tämän pohjalta sukupuolten määrän 1+1 ja päätyä lukemaan 2. Äkkiä ajatuspoliisi paikalle.


Blogitekstini voit lukea kokonaisuudessaan täältä:
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/tarina-hannusta-josta-tulee-kerttu/

Syrjinnästä vapaa puheenvuoro

28.8.2018

"--Arvoisa puheenjohtaja, valtuusto ja yleisö. Syrjinnästä vapaa alue -kampanjan tavoite syrjinnän vastustamisesta on kannatettava periaate.Myös me kristillisdemokraatit tunnustamme kaikkien ihmisten yhtäläisen ihmisarvon ja oikeuden tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun.

Kyseisen kampanjan taustajärjestöissä on mukana myös Seta ry ja siksi herääkin kysymys siitä, mitä kaikkea voidaan määritellä syrjinnäksi, jota kaikkien on Mäntsälässä vastustettava. Voidaanko syrjinnäksi katsoa pitäytyminen sellaiseen avioliitto-näkemykseen, jossa avioliittoa pidetään vain naisen ja miehen välisenä liittona? Onko syrjivää kertoa sukupuolten määrän olevan muuttumattomasti kaksi?

Avioliitto vain naisen ja miehen välisenä liittona ei ole koskaan perustunut syrjintään, vaan tarpeeseen lujittaa yhteiskunnan perusyksikköä, perhettä ja tarjota lapselle lähtökohta kasvaa omien vanhempiensa hoidossa. Sukupuoli taas on biologinen ominaisuus, toiset ovat miehiä ja toiset naisia, hedelmöittymisestä saakka. Seta ry, sateenkaariliikkeen edustajana tuomitsee kuitenkin nämä molemmat näkemykset perusteettomasti fobisina ja syrjivinä kannanottoina.Näin ei tule kuitenkaan Mäntsälässä tehdä, vaan kunnioittaa jokaisen ihmisen oikeutta vakaumukseen sekä biologia-perustaiseen sukupuolikäsitykseen.

Tänä aikana myös kovin herkästi asiallinen kritiikki saa vihapuheen nimen ja se on omiaan tukahduttamaan ja rajaamaan yhteiskunnallista keskustelua. (Erityisesti tämä näkyy maahanmuutto ja sukupuoli-keskustelussa.) Kampanjaa ei saa käyttää omien poliittisten agendojen ajamiseksi ”syrjinnän kiellon” varjolla, vaan sen tulisi aidosti edistää kaikkien mäntsäläläisten oikeutta elää, ajatella ja toimia omalta arvopohjaltaan. Näillä varauksilla, kannatan -- aloitetta ”syrjinnästä vapaa Mäntsälä”.

Tämän puheenvuoron käytin 28.8.2017 Mäntsälän kunnanvaltuustossa, koskien tuoretta valtuustoaloitetta, nimeltä "Syrjinnästä vapaa Mäntsälä."

Ei vapautta, rauhaa ja rakkautta, ilman kristinuskoa

12.8.2018

Seurakuntalainen-uutissivustolla kerrotaan Ruotsin pääministerin huhtikuisesta kannanotosta koskien uskonnolllisia kouluja: "Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin mielestä Ruotsissa ei tarvita uskonnollisia kouluja. Löfven sanoi puheessaan sosiaalidemokraattien puoluekokouksessa Göteborgissa, että kouluissa ei pitäisi olla mitään tunnustuksellisia piirteitä."

On käsittämätöntä, että Ruotsissa suhtaudutaan pääministeritasolla näin kielteisesti siihen, että kristittyjen perheiden lapset käyvät kristillistä koulua. Kristillisiä kouluja artikkelin mukaan on 45 ja lukioita 6.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kristilliset-koulut-uhattuina-ruotsissa-paaministerin-mielesta-kouluissa-ei-saisi-olla-mitaan-uskonnollista/

Yhteiskunnan terve arvopohja rakentuu kristillisille arvoille, ilman niitä se murtuu.Länsimainen sivistys ja demokratia on rakennettu Raamatun arvopohjalle. Jos ei tätä tunnusteta, on tietämättömyys tullut täydeksi.

Kristinusko tunnustaa ihmisarvon hedelmöittymisestä hautaan. Se asettaa heikoimman etusijalle ja pienimmän suurimmaksi. Ateistinen, mukaneutraali yhteiskunta tuottaa huonoa hedelmää. Se hylkää hyveet ja ottaa vapauden vääryyden viitaksi. Se saa yläkoululaisen sanomaan vastaukseksi kehotukseen olla haukkumatta ikätoveriaan: "mä saan tehdä mitä mä haluun, kaikki ei vaan kannata." Ja jatkaa toisen nälvimistä. Lähimmäisen rakkauden periaate, mitäpä siitä jos se estää saavuttamasta hyötyä itselleen. Se saa parikymppisen miehen sanomaan pettämiseen usuttavassa tosi-tv-sarjan mainoksessa hieman alakuloisesti: "ei ole enää mitään rajoja." Kyllä ne rajat yhä on olemassa, sua on vaan kusetettu länsimaisen yhteiskunnan liberaalilla agendalla. Aidosti säälin tuota nuorukaista, jolta on pimitetty sukupolvensa tavoin kristilliset arvot ja niiden hyvät hedelmät. Jos haluat parasta ihmissuhdeantia ja seksiä, mene naimisiin! (Aitoon avioliittoon.) Tutkimusten mukaan naimisissa olevat harrastavat eniten seksiä. Ja jos kaikki avioliitossa menee päin mäntyä, kuten joskus käy, niin ehkäpä olet se siunattu, joka saa osoittaa ja vastaanottaa anteeksiantoa sitoutumisessa ja rakkaudessa. Näin matka jatkuu ja yhteistä elämää voi rakentaa turvaavien rajojen sisällä.

Yhteiskunta, joka tavoittelee onnea, iloa ja menestystä, ei saavuta niitä hylkäämällä kristinuskon arvoja vaan päinvastoin tervehtimällä niitä iloiten! Mitäpä tähän muuta voi loppuun todeta, kuin lisää kristillisiä kouluja Suomeen tai paremminkin tehkää kaikista kouluista kristillisiä. Kristilliset periaatteet ovat lapselle ja nuorelle parhaita eväitä elämän eväsreppuun.

Ruotsissakin se vielä huomataan, kun mädät hedelmät on syöty viimeistä suupalaa myöten.

Suomi Setan talutusnuorassa

1.7.2017

Viranomaiset ovat mukana järjestämässä Pride-marssia. Mitä tähän voi muuta todeta kuin, että Suomi on Setan talutusnuorassa, virallisesti. Kansanedustaja Päivi Räsänen tiivistää viranomaisten ja ministeriöiden osallistumisen ongelmallisuuden osuvasti tuoreessa blogissaan:
”Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä on kutsunut julkisia organisaatioita ja viranomaisia osallistumaan Pride-kulkueeseen. Pidän tätä erittäin huonosti harkittuna. Huomisen Pride-mielenilmauksen järjestää Helsingin Seta ja julkisten tietojen mukaan Poliisihallitus, Kela ja eräät ministeriöt ovat jo ilmoittautuneet mukaan ja ”Julkisten viranomaisten ja organisaatioiden henkilöstöä ei tule asettaa tilanteeseen, jossa työnantajan viralliseksi mielipiteeksi nostetaan yksipuolisesti Helsingin Setan ajamat tavoitteet.”
http://www.paivirasanen.fi/blogi/

Kansalainen saa osallistua Pride-marssiin, viranomaisen sen sijaan ei pidä niin tehdä.

Tätä kaikkea katsellessani ja kuunnellessani, katseeni käy jo tuleviin eduskuntavaaleihin, sillä nykyinen eduskunta (muutamia iloisia poikkeuksia lukuunottamatta) on ihan mahallaan sateenkaariagendan edessä.

Valtion omistuksessa oleva VR, melkein myöhästyi logonsa seta-sertifioinnissa, mutta täpärästi onnistui pahoittamaan moniarvoisen matkustajakuntansa mielen.

---
Kaksi vasemman jalan kenkää, se ihmisoikeus on..
Kenkämyyjän on myytävä minulle ne. Minun oikeuteni on kävellä tasa-arvoisesti ja yhteiskunnan tunnustettava, että ei ole mitään eroa vasemman ja oikean jalan kengän välillä. Nostan kenkäni lippusalkoon, nosta sinäkin!

Se koira älähtää, johon..


15.5.2017

Blogitekstiini "Suomi suohon, hymy huulilla" oli tullut runsaasti todella asiatonta kommentointia, joka oli kohdistettu vieläpä suoraan henkilöön, tässä tapauksessa blogistiin eli minuun. Tekopyhäksi tai perverssiksi haukkuminen tai ryhmäseksin kokeilemisen ehdottaminen ei ole keskustelua, vaan asiatonta ja törkeää käyttäytymistä. Ei kiitos, en blogissani ota vastaan"avioliittoneuvoja". Ei pidä myöskään unohtaa perinteisiä "käytät elämäsi vihaamiseen" ja "ole hiljaa"- kommentteja.

Blogitekstissäni arvioin kriittisesti Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa esitettyjä näkemyksiä polyamoriasta. Kannattaa lukea se huolella vaikka vielä uudelleen läpi.
http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236898-suomi-suohon-hymy-huulilla
Miksi ns. perinteisten näkemysten esiin tuominen aiheuttaa näin kovaa vastustasta? Johtuuko se siitä, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa? Onko väärin olla eri mieltä? Onko lupa tuoda esille vain sellaista etiikkaa, jossa kaikki on ok ja mikään ei ole väärin?

Pervonormatiivisuutta(queer normativity, kyseessä ei ole haukkumasana vaan akateeminen termi, tai ainakin yksi variaatio siitä) ei selkeästi saisi rikkoa.Ja sen tein tekstilläni, kaikesta päätellen.Fobia sitä ja fobia tätä -puheet eivät käy vasta-argumentista tekstiini. Sitäkin yritettiin, ihan kokonaisen blogitekstin verran. Voi jos voisinkin heittäytyä sille linjalle, että ei tarvitsi miettiä vasta-argumentteja, voisin vaikka vain kirjoittaa "kärsitkö faktafobiasta" jokaiselle, joka on kanssani ihan eri mieltä. On erikoista, että kun otat kantaa polyamoriaan tai "transsukupuolisuuteen" myönteisesti kolmesti päivässä, olet sankari ja sinulta pyydetään encorea. Jos taas tarkastelet edellä mainittuja ilmiöitä kriittisesti, se on tirkistelyä ja olet jotenkin outo, jonka pitäisi vain olla hiljaa ja mennä tekemään puolisollesi voileipä. (Kyllä, minua neuvottiin yhdessä kommentissa menemään takaisin keittiöön tekemään miehelleni voileipä..)

Kehnompaa vasta-argumenttia tuskin voi löytää kuin niin usein esitetyn "koska olet kristitty, et voi olla oikeassa". Sehän on silkkaa ennakkoluuloa, jos esitetään, että kristityn näkemys on muita huonompi tai vähäarvoisempi,vain siksi, että sen esittäjä on kristitty. Ei ole ketään arvoneutraalia ihmistä, joka täysin objektiivisesti voisi ladella totuuksia säästä, Jumalasta, eurosta ja naapurin koirasta. Minne on unohtunut hyvä periaate siitä, että paras argumentti voittakoon, esitti sen sitten kuka tahansa? Kaikki yhteiselämän muodot eivät ole yhtä hyviä eettisesti, ei yhtä hyviä lasten tai yhteiskunnan kannalta. Edellinen blogitekstini toi tämän esille, ja siksi siihen myös loukkaannuttiin. Kaikki ihmiset on samanarvoisia, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisten kaikki ratkaisut olisivat moraalisesti yhtä kestäviä ja oikeita.

Yhteiskunnallinen päätöksenteko voi onnistua vain, jos emme heittäydy arvorelativismiin ,vaan säilytämme pysyvät ja terveet arvot kansakuntana. Yksiavioisuus ja puolisouskollisuus auttavat tutkitusti luomaan vakaan ja pysyvän perheen ja siksi ovat normeina ehdottomasti säilyttämisen ja puolustamisen arvoisia.

Suomi Suohon, hymy huulilla?

Kylläpä oli pimeää menoa 11.5 Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa. http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/enbuskeveitolasalminen/uutiset/artikkeli/tytto-ja-poikaystavan-kanssa-elava-juuso-evs-ssa-minun-puoltani-asunnosta-kutsutaan-panoluolaksi/6427448 
Polyamoriaa suitsutettiin estoitta, translain uudistamista hinguttiin  ja iloittiin siitä, että mitään ei paheksuta enää paitsi kunniallisuutta. Hei, nauretaan puolisouskollisuudelle ja avioliitolle, heh heh. 

”Suomi suohon” lienee uusi kärkihanke tässä valtakunnassa: ajetaan alas moraali, perheiden vakaus ja kunniallisuus ja tehdään se valojen vilkkuessa ja ilkikurisin hymyin. Oli ne ihmiset hölmöjä silloin, kun elivät uskollisesti avioliitoissa halki elämänsä ja hoitivat perheen ja kodin. Kyllä Suomessa olisi paljon parempi, jos saataisiin parisuhteisiin ja avioliittoihin sellaista #koskamävoin-henkeä me-hengen sijaan. Nimitetään säädyttömyyttä edistykseksi ja skoolataan sille.

Huolimatta lennokkaista sanankäänteistäni, asia on vakava. Ei Enbuske, Veitola ja Salminen vain huulta heittäneet ohjelmassaan, vaan tarkkaan harkittu poliittinen agenda loisti meikkivoiteiden alta. Translain uudistamisaikeille yritetään saada pontta muokkaamalla yleistä mielipidettä sitä puoltavaksi. Kansalaisten totuttaminen ja turruttaminen polyamoria-ilmiöön on tapa raivata jalansijaa pervonormatiivisuudelle.

Tämä hallitus ei ole lähtenyt translain uudistuksiin ja toivottavasti seuraava hallitus olisi asiassa yhtä jämäkkä ja laittaisi jotain tolkkua myös Opetushallituksen tasa-arvo-oppaisiin sekä lujittaisi yhteiskunnan kannalta parhainta ihmissuhdemuotoa: yhden naisen ja yhden miehen välisen avioliiton asemaa Suomessa.
Tämä edellä mainittu tv-ohjelma on yksi lähtölaukaus sille, että monisuhteisuus-ilmiölle aletaan hakemaan entistä painokkaammin hyväksyntää. Kuulemmeko pian yhteen laitettuina sanat ”polyamoria ja tasa-arvo, ”polyamoria ja ihmisoikeudet tai ”polyamoria ja avioliitto”? Näyttää siltä, että jokaisista eduskuntavaaleista tulee entisiä tärkeämpiä.

Polyamorian valtavirtaistuminen lisäisi avioliiton ja perheen murenemista entisestään. Ihmisellä on tapana etsiä keinoja toteuttaa omaa itsekkyyttään ja polyamoria(monisuhteisuus) on yksi väylä siihen. Pienen joukon erikoisesta elämäntavasta ei ole yhteiskunnan perustaksi ja monisuhteisuuden hehkuttaminen on yksinkertaisesti hölmöä. Lainsäädännön ei pidä tukea tai tunnustaa sellaisia ihmissuhdemuotoja, jotka ovat vahingollisia lapsille ja yhteiskunnalle. Yksilöihmiset ovat vapaita tekemään omat ratkaisunsa, mutta lain pitää ohjata kestävän yhteiskunnan rakentamiseen, ei päinvastaiseen.

Samaisessa tv-ohjelmassa viitattiin avioeroihin ja annettiin ymmärtää, että syynä korkeisiin avioeroprosentteihin olisi ihmisen kyvyttömyys yksiavioisuuteen. Avioeroihin johtavista yksittäisistä syistä uskottomuus on yleisempiä syitä. Uskottomuus rikkoo kahden ihmisen ainutlaatuisen yhteyden ja luottamuksen. Valtaosa ihmisistä ei halua eikä kykene jakamaan rakastamaan ihmistä toisen kanssa, joten polyamorian tarjoileminen lääkkeeksi avioeroihin on kuin tarjoaisi janoon kuolevalle hiekkaa. Avioliittoja voidaan vahvistaa vain tukemalla keskinäistä sitoutumista, ei vähentämällä sitä. Puhumattakaan lapsen asemasta suhde-sekamelskan keskellä, jos sellainen sattuisi suhteeseen syntymään. Polyamorista suhdetta voi hyvin kuvailla avioliiton täydelliseksi vastakohdaksi.

Tässä kaikessa on kuitenkin yksi iloinen asia, nimittäin jos tämä nykyinen kehitys jatkuu, niin naisen ja miehen välisestä, elinikäisestä avioliitosta tulee niin outo ja erikoisen kiehtova ilmiö, että ihmiset alkavat kokeilemaan sitä ihan tosissaan ja silloin Suomi voi lähteä nousuun.

 

Tarjolla (sateenkaari)totalitarismia

3.5.2017
Avioliitto-rintamalla tapahtuu.

HS uutisoi yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän kannanotosta kirkon avioliitto-käsitykseen:
”Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä haluaa, että kirkko mahdollistaa nais- ja miesparien vihkimisen. Nais- ja miesparien jättäminen kirkollisen vihkimisen ulkopuolelle on yhdenvertaisuuslain hengen vastaista”, Pimiä sanoo tiistaina julkaistussa tiedotteessaan. Pimiä korostaa, että kirkolla on viranomaisena ja työnantajana velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta myös seksuaalivähemmistöjen osalta.” http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html 

On vallan väärinkäyttöä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu, vieläpä kirkolliskokouksen aikaan painostaa kirkkoa muuttamaan avioliittokäsitystään ja käytäntöjään —esittämällä ne lain (hengen) vastaiseksi. Yhdenvertaisuus-valtuutettu tulkitsee yhdenvertaisuutta kovin yksisilmäisesti sateenkaariliikkeen normiston pohjalta ja näyttää olevan valmis kaventamaan uskonnonvapautta.

Kirkolla ei ole mitään velvollisuutta edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä tai antaa tilojaan samaa sukupuolta olevien hääjuhliin. Yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen ja yhdenvertaisuus-valtuutettu toteaa tämän itsekin, mutta ongelmaksi muodostuu liian kapea käsitys uskonnonharjoituksesta ja uskonnonvapaudesta.

”Vihkimisen jälkeistä hääjuhlaa ei kuitenkaan voi pitää uskonnonharjoituksena”, Pimiä huomauttaa tiedotteessaan.Seurakunnat eivät siten voi vuokrauskäytännöissään toimia seksuaalisen suuntautumisen tai muunkaan henkilöön liittyvän ominaisuuden perusteella syrjivästi.” http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005194180.html 

Uskonnonvapaus ei ole sitä, että sunnuntaina kello 10 istut kirkossa vaan, että elät uskoasi todeksi 24/7 ja yhteisön tasolla asia on ihan vastaavanlaisesti. Evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on oikeus päättää omien tilojensa käytöstä ja siihen sisältyy myös oikeus kieltäytyä luovuttamasta tiloja samaa sukupuolta olevien hääjuhliin. Perusteena kieltäytymiseen on tällöin kirkon oma oppi ja käsitys avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä. Näin ei selvästikään saisi yhdenvertaisuuvaltuutetun kannanoton mukaan missään nimessä toimia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun äänenpainossa kuuluu sateenkaariliikkeen sointi: syrjinnäksi vihjataan kaikkea sellaista uskonnonharjoitusta, jossa ei toteudu homonormatiivisuus tai sukupuolineutraalius.

Yhdenvertaisuuslain tarkoitus on: ”Tämän lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.” Yhdenvertaisuuslain soveltamisala on: ”Tätä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen. ” http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325

On yhdenvertaisuuslain hengen vastaista esittää, että uskonnollinen kirkkokunta tai yhteisö olisi velvoitettu antamaan tilojaan oman oppinsa tai arvojensa vastaiseen käyttöön. On hyvin valitettavaa, että yhdenvertaisuusvaltuutettu on ensimmäisenä haastamassa uskonnollisen tahon oikeutusta sitoutua sanojen ja tekojen tasolla pitämään avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä liittona. Tällaiset kannanotot eivät kuitenkaan yllätä, koska sukupuolineutraali avioliittolaki haastaa uskonnonvapauden, siellä missä se on voimassa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto on vain alkusoittoa, joten päättäjät, niin eduskunnassa kuin kirkossakin: olkaa nyt hereillä ja puolustakaa uskonnonvapautta. Varsinkin te, jotka sanoitte ettei avioliittolain muutos vaikuta mitenkään kirkkoon. Sitä he tosin tuskin uskoivat itsekään..

 


 

Avoin kirje kirkolliskokoukselle

2.5.2017


Tiistaina 2.5 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Turussa ja käsiteltävissä aiheissa on eräs (kirkko)poliittisesti hyvin kuuma peruna eli aloite koskien kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana. Onko 1.3 jälkeen Raamattu, kirkon tunnustuskirjat ja traditio muuttuneet, kun kirkolliskokous taas käsittelee avioliiton olemusta ja siihen liittyviä käytäntöjä? No, ei ole. Onko Jumala kenties muuttanut mieltään, niin että kristillisen kirkon tulisi hylätä käsitys avioliitosta naisen ja miehen välisenä? Tuskin sentään. Mitään ei muuttunut mitä tulee oppiin avioliitosta, sen sijaan yritys ajaa sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisään kirkkoon on saanut odotetusti uutta pontta avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta.

Aloitteen väitetään ajavan avioliittokäsityksen laajentamista. Todellisuudessa kyse on päinvastaisesta yrityksestä tiputtaa avioliitosta toinen sukupuoli pois ja supistaa avioliitto sukupuolineutraaliksi konstruktioksi.

Aloite pyrkii siihen, että kirkossa aloitettaisiin valmistelut samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi ja siunaamiseksi. 

”Avioliittolain muutoksen vaikutus tulisi ottaa huomioon ja käynnistää työ avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä valmistella sitä vastaavat muutokset toimitusten kirjaan. Muutokset voitaisiin tehdä joko soveltamalla niin sanottua Norjan mallia eli laatimalla samaa sukupuolta oleville pareille oma vihkikaava tai muokkaamalla nykyistä vihkikaavaa myös samaa sukupuolta oleville pareille sopivaksi.” ”Aloitteen tarkoitus on turvata mahdollisuus pyytää ja rukoilla siunausta kaikille avioliiton solmineille.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument 

Avioliittolain muutoksen huomioiminen kirkossa ei tarvitse tai saa tarkoittaa avioliiton uudelleen määrittelyä tai vihkimisten avaamista samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkon on kyllä välttämätöntä huomioida avioliittolain muutoksen seuraukset, kuten lapsen oikeuksien heikentyminen sekä sanan- ja uskonnonvapauden kaventuminen. Kirkolliskokousta käytännössä pyydetään aloitteen myötä nostamaan sateenkaariliikkeen agenda siihen asemaan, jossa tähän asti on ollut Raamattu. Raamattu halutaan alistaa sateenkaariliikkeen käsitykselle ihmisoikeuksista. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien suhteisiin ja halki Raamatun kulkee opetus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Vaikea tätä on muuksi muuttaa, mutta mikä kirkossa on mahdotonta kieltää, sen voi aina yrittää hämärtää ja nyt se tehdään aloitteen muodossa. Teologiset perustelut naisen ja miehen väliselle avioliitolle ovat edelleen pätevät ja on erikoista (ja surullista), että aloitteen tekijät on valmiita korvaamaan ne ontolla liberaaliteologialla. Yleinen ilmoitus, johon pohjautuen ihmiset eri elämänkatsomuksineen ovat nähneet avioliiton naisen ja miehen liittona, on nyt haastettu kirkossa. Erityinen ilmoitus eli Jumalan Sana(Raamattu) on myös tulilinjalla. Jos kirkko hylkäisi Raamatun opetuksen avioliitosta, se muuttuisi Lutherin kirkosta luopumuksen kirkoksi.

Kirkolliskokouksesta pitäisi saada 3/4 määräenemmistön tuki aloitteelle, jotta se menestyisi. Varovaistenkaan arvioiden mukaan tuota määräenemmistöä ei tulla saamaan tällä viikolla. Kirkko yritetään väsyttämällä saada hyväksymään sukupuolineutraali avioliittokäsitys. Jatkuvan keskustelun ylläpitäminen itsestään selvistä asioista on juurikin tuota väsyttämistaktiikkaa. ”Suomen kirkossa asia on vielä kesken ja ratkaisematta. ” Aloitteessa todetaan ja annetaan ymmärtää, että kirkon suhtautuminen avioliittolain muutokseen olisi päättämättä, vaikka tosiasiallisesti kirkon päätös siitä mikä avioliitto on, ei kelpaa aloitteen tekijöille. Aloitehan tähtää nykyisen tilanteen muuttamiseen: kirkon pitäisi luopua  avioliittokäsityksestään nostamalla uusi tulkinta avioliitosta sen yläpuolelle.

Vuonna 1986 kirkossa hyväksyttiin sukupuolineutraali käsitys pappeudesta ja silloin luvattiin, että perinteiseen virkakäsitykseen sitoutuvat papit saisivat toimia asiassa omantuntonsa mukaisesti eli pitää pappeutta yksin miehille annettuna virkana ja toimia sen mukaisesti. Miten kävi? Nykyään kirkossa on hyvin vaikeaa saada papin virkaa, jos suhtautuu naispappeuteen kielteisesti ja tällaisia pappeja pilkataan ja halveksutaan avoimesti. Tiedän myös tapauksen, jossa pappi sai syytteen syrjinnästä, kun hän ei halunnut toimittaa jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Aloite avioliittokäsityksen muuttamisesta sisältää vastaavanlaisen ponnen kuin aikanaan naispappeuden hyväksymisen yhteydessä eli lupauksen toimintavapaudesta perinteisen näkemyksen omaaville: ”Kirkolliskokouksen tulee turvata niiden pappien omantunnon vapaus, jotka eivät voi vakaumukseensa vedoten vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia pareja.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument 

On suuri kysymysmerkki kuinka kauan tämä toimintavapaus kirkossa säilyisi. On hyvin mahdollista, että samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta tai vihkimisestä kieltäytyvä pappi jopa haastettaisiin oikeuteen ja hänelle lätkäistäisiin sakot syrjinnästä. Kirkko, joka opettaisi avioliitosta sukupuolineutraalina liittona ei pystyisi antamaan selkänojaa niille kirkon työntekijöille, jotka pitävät avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä instituutiona.

Kirkossa on käytössä LAVA-menettely eli lapsivaikutusarvion tekeminen vaaditaan aina, kun päätöksenteko epäsuorasti tai suorasti koskettaa lapsia. Aloitteessa on osio otsikolla ”lapsivaikutusarviointi”. Valitettavasti se ei sisällä objektiivista arviointia, vaan siinä vain maalaillaan kuvaa sateenkaariperheen lapsista, joita sukupuolineutraali avioliitto hyödyttää. Hyödyttääkö lasta todella, jos kirkko antaa ymmärtää, ettei lapsi tarvitse isäänsä sekä äitiänsä? Onko lapsi esimerkiksi iloinen siitä,  jos hän ei tunne omaa isäänsä? Onko lapselle samantekevää, onko hänellä läheinen suhde molempiin vanhempiinsa? Ei, ei ja vielä kerran ei. Tutkimusten mukaan lapsen paras lähtökohta on kasvaa eheässä, isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa. Monet sateenkaariperheiden lapset kärsivät juurettomuudesta ja kaipaavat elämästään puuttuvaa vanhempaansa. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sulkee ihmisten silmät näiden lasten kärsimykseltä. Tästähän ei aloite mainitse mitään.

”Lapset hyötyvät, jos samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on tasa-arvoiset oikeudet kirkossa ja muussa yhteiskunnassa.”http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e... Ikävää on myös se, että aloite esittää naisen ja miehen välisen avioliittokäsityksen luovan epätasa-arvoa kirkkoon. Näin tasa-arvo- argumentilla yritetään vakuuttaa kirkolliskokous siitä, että kristillinen avioliittokäsitys pitää syrjintää yllä kirkossa. Aiotaanko kirkossa tehdä kunnollinen lapsivaikutusarvio avioliittokäsityksen muuttamisesta? Jos peräkylän kerhohuoneen ulkomaalauksen yhteydessä pohditaan, onko siitä haittaa lapsille, niin sitä suuremmalla syyllä kirkossa tulisi pohtia miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lapsiin. Kirkko voi omalta osaltaan on turvaamassa lapsen ihmisoikeutta eli oikeutta tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa näiden hoidossa. Jeesus asetti lapset etusijalle ja niin tulisi kirkonkin tehdä. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys edistää kohdunvuokraamista ja lisää mm. hedelmöityshoitoja vierailla sukusoluilla, sillä yhdenvertaisuuden nimissä samaa sukupuolta oleville pareille annetaan lisääntymishoitoja. Vain naisen ja miehen välinen avioliitto antaa lapselle lähtökohdan, jossa hän syntyy äitinsä ja isänsä hoidettavaksi. Samaa sukupuolta olevien parien liitoissa tällaista lähtökohtaa ei ole.

Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisältää myös gender-ideologisen käsityksen sukupuolesta, eli sukupuolen moninaisuus-aatteen. Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti avioliitosta ja sukupuolisuudesta näin: “Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan--.”http://www.esikoiset.fi/2017/02/ (linkki sisältää hyvin monipuolisen materiaalin avioliiton teologisista perusteista)

Avioliiton säilyttämiselle vain naisen ja miehen välisenä liittona on vankat sosiologiset, historialliset, lapsenoikeudelliset sekä teologiset perusteet. Näistä kirkolla on mahdollisuus pitää kiinni myös tulevaisuudessa, jos vain tahtoa on. Kirkon ei pidä sokeasti seurata eduskunnan käsitystä avioliitosta. Suomen laki ei edellytä kirkon avioliittokäsityksen seta-sertfiointia, sen sijaan kirkkoa velvoittaa sen oma tunnustus, Raamattu ja itse kirkon pää –Kristus. Ei pidä myöskään unohtaa raamatullista periaatetta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolustamisesta, tässä tapauksessa lasten.

Avioliittolain muutos on asettanut kirkon hyvin vaikeaan asemaan, sillä se haastaa niin kirkon sisäisen yhteyden kuin suhteen yhteiskuntaan. Tarjolla ei ole helppoja ratkaisuja, sillä joku suuttuu joka tapauksessa. Ratkaisun ei tarvitse ollakaan helppo, kunhan se on oikea. Kirkon ei pidä liittyä siihen kuoroon, jossa lauletaan että naisen ja miehen välisessä avioliittoinstituutiossa on jotain perusteellisen virheellistä, mikä pitää poistaa luopumalla siihen kytkeytyvästä kahden sukupuolen toisiaan täydentävyydestä. Kirkko ei tee väärin vihkiessään/ja siunatessaan avioliittoon vain kahta eri sukupuolta olevia pareja ja opettaessaan avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona, onhan sillä siihen hyvät ja monipuoliset perusteet.

Kirkon nuorisotyöntekijänä haluan rohkaista kirkolliskokousta näillä sanoilla ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room.2:12

Kirkolliskokous on nyt paljon vartijoina.


Edit 2.5 klo 21.40 korjattu 2/3 määräenemmistö muotoon 3/4 määräenemmistö.


https://uusitie.com/kirkon-kanta-avioliittoon-kymmenennen-kerran/

http://aitoavioliitto.fi/uutiset/ulkomaat/euroopan-ihmisoikeustuomioistuin-avioliiton-sailyttaminen-miehen-ja-naisen-liittona-ei-ole-syrjintaa/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliitto-mies-ja-nainen-miksi-avioliittoa-ei-pida-muuttaa-sukupuolineutraaliksi/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliittolain-lapsivaikutuksia/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/
kanadalaistutkimus-samaa-sukupuolta-olevien-kotien-lapset-eivat-parjaa-yhta-hyvin/

http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sukupuolineutraali-avioliittolaki-on-uhka-sanan-ja-mielipiteenvapaudelle/

Äitiyslaki-aloite on sekaannuksen mestari

19.4.2017

Äitiyslaki-kansalaisaloitetta käsitellään eduskunnassa torstaina 20.4. Sympaattisen nimen omaava aloite sisältää tavoitteen muuttaa äitiyden käsitettä perinpohjin ja väitänkin, että aloite on tehty vain tämän vuoksi. Todellisia juridisia tai eettisiä ongelmia, johon tätä aloitetta tarvittaisiin ei ole. Äitiyslaki-aloite on osa laajempaa sukupuolineutraalia ideologiaa, joka nousee sateenkaariliikkeen tavoitteista saada hyväksyntää omille elämänvalinnoilleen.

Oli sentään hyvä, etten juonut aamukahvia nähdessäni Äitiyslaki-aloitteen mainoksen (taisi olla Facebookissa). Olisi mennyt kahvit väärään kurkkuun. Äitiyslaki-aloitetta markkinoitiin nimittäin kovin  tutunoloisesti tähän tapaan: ”lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa”. Häh?! Suomalaisille juuri vakuutettiin avioliittolain muutosta koskevassa keskustelussa, ettei lapsi tarvitse kahta vanhempaa eli äitiä ja isää. Nyt ajat ovat muuttuneet ja lapsi tarvitsee sittenkin kahta vanhempaa( joista toinen ei  tosin ole isä).

Kansalaisaloitteiden nimien suhteen tulisi olla tiukempi seula, sillä nimellä on paljon merkitystä aloitteen menestymiselle. Nimi luo mielikuvaa aloitteen sisällöstä ja kuten aiemmin jo blogissani kirjoitin, tässä tapauksessa nimi johtaa kansalaisia harhaan:

”Kansalaisaloitteen nimi ”Äitiyslaki” johtaa harhaan, koska se rinnastuu ihmisten mielissä isyyslakiin. Isyyslaissa määritetään, että avioliitossa syntyneen lapsen isä on aviomies. Jos lapsi ei synny avioliitossa, niin isyyslaki toteaa isyyden tunnustamisesta silloin näin: Isä on tällöin se: 1) joka on siittänyt lapsen; tai 2) jonka siittiöitä on käytetty äidin hedelmöittämiseen muulla tavalla ja lapsi on tästä syntynyt. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150011 Isyyslain tarkoitus on tunnustaa lapsen isä. Kansalaisaloite äitiyslaista tähtää puolestaan siihen, että laki tunnustaisi naispareista molemmat lapsen äideiksi, myös osapuolista sen, jolla ei ole biologista sidettä lapseen eikä ole tämän äiti. Äitiyslaille ei ole mitään juridista tarvetta, sillä on mahdollista tehdä perheen sisäinen adoptio, kuten myös mahdollisuus hakea lapsen oheishuoltajuutta. Äitiyslaki-kansalaisaloitteen sisältöä ei voi kuvailla objektiivisiin tosiasioihin perustavaksi ja asioita selkiyttäväksi. On synnyttävää äitiä ja toista äitiä, joista jälkimmäinen voi halutessaan perua äitiytensä lapsen ollessa enintään 30. päivän ikäinen ja äitiyden selvittämistä.https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1669” http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221811-ihmisoikeuksia-vai-ideologisia-haaveunia

Aloitteen käsitteellinen sekaannus heikentää ymmärrystä vanhemmuudesta ja lapsen oikeuksista. Esimerkki usein valaisee, joten poimin yhden kohdan suoraan äitiyslaki-aloitteesta: ”Saatuaan tiedon seikasta, jonka vuoksi äitiys on selvitettävä, lastenvalvojan on neuvoteltava lapsen synnyttäneen äidin, 15 vuotta täyttäneen lapsen ja, jos mahdollista, sen naisen kanssa, joka saattaa olla lapsen toinen äiti.” Aloite pyrkii antamaan äiti-sanalle uuden merkityssisällön, jotta sukupuolineutraaliuden idea saataisiin yhä voimakkaammin iskostettua ihmisten käsitykseen vanhemmuudesta. Ei ole samantekevää mitä lailla vanhemmuudesta säädetään. Kenelläkään ei ole kahta äitiä sanan varsinaisessa merkityksessä ja sanojenhan tehtävä on kuvata todellisuutta. Lainsäädännön tulee sana sanalta heijastaa totuutta, ei minkään tahon sanoittamaa haavemaailmaa.

Aloite toteutuessaan normalisoisi ja vahvistaisi isättömyyttä niin sateenkaariperheissä kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Laki on opettaja, se opettaa mikä on hyvää ja mikä oikein. Laki lähettää arvosignaalin, joka tavoittaa nekin, joita laki ei suoranaisesti kosketa. Ja ne, keitä äitiyslaki-aloite eniten koskettaa, ovat lapsia. Lapsia, joista suurin osa ei saa tuntea omaa isäänsä tai kasvaa hänen hoidossaan. Suomi, jossa olisi "äitiyslaki" tuskin kuuntelisi heidän ääntään, kun he kaipaavin mielin sanoisivat "isi".

Jo riittää sellaisen lainsäädännön luominen, joka palvelee vain sukupuolineutraalia ideologiaa, polkien lapsen ihmisoikeuksia.

Äitiyslaki-aloite, ei jatkoon.

Jumalanpilkka elää ja voi hyvin Suomessa

5.4.2017

Tulevana palmusunnuntaina kirkoissa kautta maan kerrotaan, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin.Suomalainen tekstiilialan yritys Finlayson sen sijaan ratsastaa (rahastaa) Jeesuksen nimellä Helsingin Sanomien kannessa. Jos en jo boikotoisi Finlaysonia, niin aloittaisin nyt. Minulle, kristittynä Jeesuksen nimi on sen verran erityinen, että puistattaa sen valjastaminen pussilakanoiden myynnin edistämiseksi  –vieläpä pääsiäisen alla. Finlaysonilta puuttuu tyylitajun lisäksi kunnioitus kristillisiä arvoja kohtaan.

Turussa Jeesuksesta on tehty sateenkaariaktivisti taiteen nimissä. Hänen elämästään ja opetuksistaan löytyisi yhtä ja toista ammennettavaa, mutta eihän se käy. Jeesuksesta tehdään sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen keppihevonen ja anarkisti. http://www.turkulainen.fi/artikkeli/499486-turussa-uusi-versio-evankeliumista-lesbo-jeesus-vihkii-opetuslapsia ”Ohjaaja Jenni Korpela kertoo näytelmän käsiohjelmassa, että hän päätti tehdä esityksen, koska kristinuskosta kumpuava normisto on edelleen monia ihmisiä ulkopuolistava.” Ohjaaja Korpela ei selvästi tunne tausta-aineistoaan, sillä hän ei näytä ymmärtävän kristinuskon sanomaa. Kristinuskon sanoma on se, että Jeesus Kristus sovitti koko maailman synnit ja kutsuu jokaista seuramaan itseään. Jumalan edessä kaikki ovat syntisiä ja ovat armon tarpeessa. Kaikkia kutsutaan parannukseen ja uskomaan hyvä sanoma syntien anteeksiantamista.  Tällaista ymmärtämättömyyttä en nimittäisi pilkaksi, mutta itse näytelmä herjaa kyllä vahvasti toisten pyhinä pitämiä asioita.

Aika ajoin vaaditaan suvaitsevaiston suunnalta ns. jumalanpilkkalaista luopumista ja on hyvä kysyä, että miksi? Eihän se näytä juuri rajoittavan jumalanpilkkaa, saati sananvapautta tässä maassa. Laki on säädetty ennen kaikkea siksi, että se suojaisi uskonnollisia yhteisöjä ja niihin kuuluvia ja  on sellaisena yhä tarpeellinen. Nettipoliisina tunnettu Marko Forss avaa asiaa hyvin blogitekstissään ”Jumalanpilkka”:
”Rikoslaista löytyy edelleen säännös uskonrauhan rikkominen, jonka mukaan Jumalan julkinen pilkkaaminen on rangaistavaa. Myös kirkon tai uskonnollisen yhteisön pyhänä pitämä asian julkinen herjaaminen tai häpäiseminen voi olla rangaistavaa. Lisäksi säännöksellä suojellaan erilaisia uskonnollisten menojen häiriköintiä. Teon tulee kohdistua Jumalaan tai pyhään asiaan. Pyhälle asialle ei ole mitään tiettyä määritelmää, vaan uskontokunta määrittelee kyseisen asian itse. Säännöksellä ei siis suojata Jumalaa tai pyhiä asioita, vaan kansalaisten uskonnollisia vakaumuksia ja tunteita sekä uskonrauhaa.”
http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183915-jumalanpilkka

Uskonnolliset yhteisöt ja kirkkokunnat tarvitsevat yhä enemmän lainsuojaa, koska avioliittolain muutoksen voimaanastuminen uhkaa leimata perinteiseen avioliittokäsitykseen pitäytyvät tahot  ”ihmisoikeuksia” vastustaviksi ja tehdä niistä ampumatauluja. Mitä enemmän aikaa avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta kuluu ja mitä sitkeämmin uskonnollisissa yhteisöissä sitoudutaan siitä poikkeavaan avioliittokäsitykseen, sitä enemmän vastustus lisääntyy uskonnonvapautta ja uskonrauhaa kohtaan. Käytännössä se tarkoittaa niiden ihmisten vastustamista, jotka toteuttavat uskonnonvapauttaan näissä(kin) kysymyksissä.

On tärkeää myös avata keskustelua siitä, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa. Uskonnonvapaus sisältää oikeuden toimia oman vakaumuksensa mukaisesti, myös kirkkorakennuksen ulkopuolella. Uskonnonvapaus ei ole siis vain oikeus veisata virttä tai olla sitä veisaamatta. Mielenkiinnolla seuraan sitä, kuinka kauan kirkkorakennuksen sisällä saa sitoutua Raamatun opetukseen avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona. Onko kirkon työntekijän pakko iloita avioliittolain muutoksesta tai edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä? Ei ole ,enkä aiokaan.

Demokratia on turvannut uskonnonvapautta kuin uskonrauhaakin. Kuinka kauan saamme niistä nauttia, tai niiden rippeistä? Toivottavasti pitkään.



Avioliittolain muutos pilaa kirkon, jos kirkko sen sallii


Kuulen ympäri Suomea evankelis-luterilaisen kirkon jäseniltä pettyneitä puheenvuoroja. Heille on kerrottu omien kirkkoherrojensa suulla, että seurakunta rinnastaa nais- ja miesparien liitot avioliitoiksi, rukoilee jumalanpalveluksen messussa samaa sukupuolta olevien avioparien puolesta ja antaa kirkkotilan nais- ja miesparien häätilaisuuksiin. Kirkon liberaali siipi heittää märän rätin monen seurakuntalaisen kasvoille ja julistaa sukupuolineutraaliuden ilosanomaa niille, jotka tulevat kirkkoon kuullakseen Raamatun opetusta. Muutosta perustellaan muutoksella, jota ei ole edes tapahtunut. Useat kirkon työtekijät ja seurakuntalaiset miettivät parhaillaan, mitä tehdä tämän sateenkaarivyörytyksen edessä.

Jos kirkkoherrat kysyvät, mikä on kirkon virallinen avioliitto-linja, niin eipä ole ihme, ettei moni seurakuntalainenkaan enää ole varma kirkon kannasta. Pidän varsin röyhkeänä sitä, että kirkon sisälle luodaan uusia käytäntöjä ilman niitä oikeuttavaa päätöstä.  Avioliittokäsityksen muuttaminen edellyttäsi kirkolliskokouksen määräenemmistön kannatusta. (Sitä ei ole todennäköistä saavuttaa ainakaan tällä hetkellä.) Jos määräenemmistö joskus löytyisi, niin se kertoisi (Raamatun) sisälukutaidon puutteesta. Raamatun opetus avioliitosta naisen ja miehen välisen liittona on hyvin selkeä.

Avioliittolain muutoksen ajajat toistamiseen korostivat, että avioliittolain muutos ei vaikuta kirkkoon. Ai ei? On absurdia, että esimerkiksi Savonlinnassa sateenkaariaktivistit "naulasivat" omia teesejään kirkon oveen syyttäen seurakuntaa eriarvoisuuden ylläpitämisestä. Miksi?  Kaikki tämä vain kirkon avioliittokäsityksen vuoksi.

http://www.ita-savo.fi/uutiset/lahella/mielenosoittajat-teippasivat-syrjinnan-vastaisia-teeseja-kirkon-oveen-savonlinnassa

Avioliittolain muutos tulee punnitsemaan, onko kirkossa vielä uskoa. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys on täydellisessä ristiriidassa Raamatun ihmiskäsityksen, luomisjärjestyksen ja avioliittokäsityksen kanssa. Tämän kieltäminen on teologista epärehellisyyttä. On jotenkin helpompi ymmärtää ateistia, jolle Raamattu ei merkitse mitään kuin sellaista ihmistä, joka korostaa arvostavansa Raamattua ja silti hän kiistää sen opetukset ja niiden pätevyyden. Sitä kutsutaan kristillisissä piireissä suden pukeutumiseksi lampaan vaatteisiin.

Kirkon kohtalon hetket ovat n-y-t.
Rohkaiskaamme siis kirkon työntekijöitä pitämään kiinni naisen ja miehen välisestä, aidosta ja oikeasta avioliitosta. Siitä on nimittäin tehty nyt harvinaisen vaikeaa.
 

Uskonpuhdistuksen juhlavuotena,
Susanna

 

   2. On turha oma voimamme vääryyden valtaa vastaan. Me turman vallat voitamme Herrassa ainoastaan. Hän, Kristus, kuningas, on voitonruhtinas, lyö joukot helvetin, ne tallaa jalkoihin ja voiton meille saattaa.3. Jos täyttyisikin maailma nyt valheen enkeleistä, niin pimeys ei voittoa kuitenkaan saisi meistä. Ne olkoot raivoissaan ja syöskööt kiukkuaan. Nyt valheen vallat on jo saaneet tuomion. Ne yksi sana kaataa.  4. Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää? Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta.   Martti Luther n. 1528. Ruots. 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Elias Lönnrot 1864. Uud. komitea 1886.



2.
On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.3.
Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saisi meistä.
Ne olkoot raivoissaan
ja syöskööt kiukkuaan.
Nyt valheen vallat on
jo saaneet tuomion.
Ne yksi sana kaataa.

4.
Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.


Martti Luther n. 1528. Ruots. 1536. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Elias Lönnrot 1864. Uud. komitea 1886.

Sukupuoliystävällisiä kouluja ja kuntia

Luin hälyttävän uutisen Yleltä 30.1.2017, vaan en yllättävän. ”Nuorten tyttöjen transsukupuolisuustutkimukset ovat moninkertaistuneet. Valtaosa alaikäisistä transtutkimuksiin hakeutuneista on tytöiksi syntyneitä. Lähetteiden määrä on kuudessa vuodessa nelinkertaistunut.” http://yle.fi/uutiset/3-9418337 Suomessa on siis kasvava joukko nuoria tyttöjä, joilla on sukupuolensa kanssa ongelmia. Tämä tulee tiedostaa, kun sukupuolen moninaisuus-agendaa ajetaan kouluihin.

Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino kysyy kyseisessä artikkelissa oleellisen kysymyksen:"– Ahdistus ja epävarmuus itsestä on yleisesti ottaen kuulunut aina nuorten kehitykseen. Voiko olla, että nyt on sellainen aika, että se on erityisen mahdollista kanavoida sukupuoliahdistukseen." Nyt on ainakin sellainen aika, jolloin ihmisten jako naisiin ja miehiin kyseenalaistetaan ja näin kylvetään epäilyksen siemen nuorten mieliin: oletko nainen, mies vai joku muu, mikä? On helppo suhtautua omaan sukupuoleen kielteisesti, onhan se esitetty taakkana ja ihmistä sitovana asiana. Kaikki tämä tietysti sateenkaarenväreihin puettuna, fanfaarien soidessa, älymystön kiitellessä ja valtamedian ylistäessä "sukupuolen moninaisuutta".

Sukupuolen moninaisuus kuulostaakin pintapuolisesti myönteiseltä asialta, mutta tuo käsite kätkee sisäänsä sukupuolta vähätteleviä ja lasten tervettä kasvua heikentäviä väitteitä: ihminen voi olla väärässä kehossa, sukupuoli on biologiasta irrallista, sukupuoli on kuin roolivaatteet, jotka voit valita ja heittää niskaan. Murrosikäinen joutuu sukupuolen moninaisuus-puheiden kautta hämmennyksiin itsensä kanssa ja jos koulujen opetus ja käytännöt setasertifioidaan maanlaajuisesti, niin oireilevien alaikäisten määrä jatkaa taatusti kasvamistaan. Sanokaa minun sanoneen. Murrosikä on haastavaa aikaa jo ilman mediasta tai koulumaailmasta nousevaa sukupuolen kyseenalaistamista.

Kuka minä olen, kelpaanko minä, mitä minusta tulee -kysymykset pomppaavat nuoren ajatuksiin yhtä tiuhaan kuin whatsApp-viestit älypuhelimen näytölle. Oikea vastaus näihin kysymyksiin ei ole sukupuolen muuttamiseen tähtäävät hoidot, sukupuolineutraalit vessat tai henkilötunnukset vailla sukupuolesta kertovaa määrettä. Sukupuolen moninaisuuden sijaan olisikin parempi puhua vaikkapa sukupuoliystävällisyydestä (jos jokin voi olla ympäristöystävällistä, niin miksei sitten näinkin). Sukupuoliystävällisyys näkee sukupuolen suojeltavan arvoisena asiana ja kiinteänä osana ihmisen ainutlaatuisuutta. Sukupuoliystävällisyys antaa tilaa erilaisille yksilöille, jolloin omassa sukupuolessa on hyvä olla, olipa tyttö tai poika sitten luonteltaan, mieltymyksiltään tai ulkonäöltään tuollainen tai tällainen. Harva asia on 100 % luonnollista ja luonnonmukaista, kuten sukupuoli. Sitä ei osteta tai vaihdeta, vaan siihen synnytään.

Jos haluamme tulevaisuudessa lukea hyviä uutisia itsensä kanssa sovussa olevista lapsista ja nuorista, täytyy heitä suojella harhaanjohtavilta puheilta sukupuolen omavaltaisesta määrittelystä. Nyt vaan luomaan sukupuoliystävällisiä kuntia ja kouluja, se on erityisesti tulevaisuuden toivojen etu!