Miltä sukupuoli tuntuu?

6.2.2018

Kaipaatko lisää ymmärrystä siitä, mistä on kyse trans-liikkeessä? Jos vastasit kyllä, niin suosittelen katsomaan Tohtori Ryan T.Andersonin luennon ”When Harry Became Sally: Responding to the Transgender Moment” täältä https://m.youtube.com/watch?v=BoeBLvIe5mk

Video on hyvin mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa, koska Ryan T.Anderson on terävä kuin partaveitsi analysoidessaan syvällisesti trans-aktivistien väitteitä sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä. Vapaasti kääntäen nostan joitakin huomioita luennolta.

Tohtori Ryan T.Anderson kuvaa trans-liikkeen sanomaa näin:”What we believe is real”. “Se mitä uskomme, on todellista.” Henkilö uskoo sisimmässään olevansa jonkinlainen. Kukaan ei kuitenkaan tule joksikin vain sillä perusteella, että hän kokee olevansa jotakin. Tohtori T.Anderson kehottaa luennollaan esittämään näitä (erinomaisia) kysymyksiä ihmisille, jotka ovat omaksuneet gender-ajattelun:

Jos sukupuoli on koko ajan muuttuva sosiaalinen konstruktio, miten (sukupuoli-)identiteetti voisi olla pysyvä?

Miten voi olla vankina väärässä sosiaalisessa konstruktiossa?

Miltä sukupuoli tuntuu?

Minkä merkityksen voimme antaa sukupuolelle ilman ruumiillista sukupuolta?

Miltä tuntuu olla nainen, ilman että on naisen kehossa?

Entä miltä tuntuu olla mies, ilman miehen kehoa?

Miltä tuntuu olla nainen ja mies samaan aikaan tai ei kumpaakaan?

Miten meillä olisi pääsy siihen tietoon, mitä on olla nainen (apart from being a woman?) olematta nainen?
 

Omana kommenttina lisään tähän yksinkertaisen esimerkin: Transnainen (=mies, joka omien sanojensa mukaan kokee itsensä naiseksi) ei kykene todellisuudessa tietämään, miltä tuntuu olla nainen.

Tohtori Anderson kertoo samaisessa puheessa siitä, kuinka trans-aktivistit pyrkivät taivuttelemaan ihmisiä puolelleen väittämällä, että transsukupuolisuudessa on kyse on siitä, millainen joku oikeasti on, ei siitä millaiseksi joku itsensä k o k e e. Andersonin mukaan trans-liike esittää sukupuolikäsityksensä  tieteellisenä tosiasiana, vaikka se on filosofinen ja “luoja paratkoon” jopa uskonnollinen näkemys ihmisestä.

Luennollaan Anderson tuo ilmi sen, miten trans-lapsia hoidetaan 45:llä klinikalla Amerikassa. Hoito-ohjelma on 4-vaiheinen, joka alkaa 3-vuotiaan iässä. Vaatimuksena on, että lapsi johdonmukaisesti ja itsepintaisesti kertoo olevansa transsukupuolinen. Tällöin aloitetaan lapsen sosiaalinen transitio (siirtyminen toiseen sukupuoleen). Lasta aletaan sosiaalistaa sukupuoli-identiteettiin, ei enää tämän omaan sukupuoleen. Lasta aletaan kutsumaan uudella nimellä, hän saa uudet vaatteet ja uuden persoonapronominin (he/she). Lasta ei tästedes ohjata arjessa hänen sukupuolensa vaan hänen sukupuoli-identiteettinsä perusteella.
 

2.vaiheessa 8–10-vuotiaiden murrosikä pysäytetään hormoneilla. Hormoneilla, joiden alkuperäinen tarkoitus oli myöhäistää liian varhaista murrosikää. Nyt niitä käytetään pysäyttämään lapsen murrosikä! 3.vaiheessa 16-vuotiaille lapsille aletaan antamaan vastakkaisen sukupuolen hormoneja ja 4.vaiheessa lapsen täyttäessä 18 vuotta, hänelle suositellaan joko alavartalon tai ylävartalon leikkausta tai molempia. T. Anderson toteaa, että tällaisella hoito-ohjelmalla lapsi suljetaan transsukupuolisuuteen ja häneltä viedään kaikki muut vaihtoehdot. Lapsen vanhempia taas painostetaan tukemaan lasta transsukupuolisuuteen väittämällä heille, että muussa tapauksessa lapsi tekee hyvin suurella todennäköisyydellä itsemurhan.

Tohtori Ryan T.Andersonin mukaan transsukupuolista tulisi auttaa pääsemään sopusointuun hänen kehonsa kanssa, sen sijaan että muutettaisiin kehoa vastaamaan transsukupuolisen mieltä. “Biologia ei ole kiihkoilua”, teroittaa hän kuulijoilleen.Luennolla oli paljon muutakin hyvää asiaa, joten kannattaa katsoa luento kokonaisuudessaan alkuperäisellä kielellä.


Missä nyt mennään Suomessa?

Trans-liike on kiristänyt vauhtiaan ja valtavalla vyörytyksellä se pyrkii saattamaan sekasortoon selkeän, biologiaan perustuvan sukupuolikäsityksen tarjoilemalla erityisesti median kautta tunteisiin vetoavia tarinoita ”omana itsenä olemisesta” ja muutostarinoita, joissa sukupuolen vaihdosprosessi glorifioidaan ”rohkeutena olla erilainen.” Trans-liike tavoittelee avoimesti lapsia tielleen ja uskon, että Suomessakin painopiste alkaa siirtymään lapsiin ja nuoriin yhä voimakkaammin. Opetushallituksen myötävaikutuksella kaikki oppilaat pyritään saattamaan uuden sukupuoli-käsityksen piiriin. Jos koskaan, niin nyt tarvitaan oikeaa ymmärrystä sukupuolesta ja transsukupuolisuudesta. On sinänsä absurdia, että jouduin ylempänä kirjoittamaan biologiaan perustuvasta sukupuoli-käsityksestä (selkeyden vuoksi). Ei nimittäin ole sukupuolta irrallisena biologiasta: siinä missä ikä on sidottu henkilön syntymäaikaan, pituus hänen vartalonsa mittaan, niin on myös ihmisen sukupuoli sidoksissa hänen biologiaansa.

Tähän loppuun koen tarpeelliseksi kirjoittaa vielä kaksi sanaa:

Älkää eksykö.