Uskonnonvapaus haastettuna

Yle kertoi 23.11, että Sebastian Tynkkynen on erotettu Oulun Helluntaiseurakunnasta. Tynkkynen kokee tulleensa syrjityksi parisuhteensa vuoksi ja on nyt kääntynyt kotiseurakuntaansa vastaan ja kehottaa helluntaipiirejä keskustelemaan ”avoimesti” näiden Raamatun tulkinnasta koskien samaa sukupuolta olevien suhteita. https://yle.fi/uutiset/3-10520566

Sebastian Tynkkynen asettaa Oulun Helluntaiseurakunnan median valokeilaan ja syyttää sitä syrjinnästä. Melkoinen asetelma, josta on vaikeaa ponnistaa avoimeen keskusteluun, jota Tynkkynen itse peräänkuuluttaa.

”Oikeustieteen professori Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta näkee erottamistapauksen varsin monimutkaisena.– Yleisestä ihmisoikeusnäkökulmasta voisi ajatella, että tämän tyyppinen asetelma voitaisiin katsoa syrjinnäksi. Lain näkökulmasta asiaa on Rautiaisen mukaan kuitenkaan vaikea lähteä ratkomaan, sillä uskonnon harjoittaminen on rajattu yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle.Näin ollen erottamisen ei välttämättä voida ajatella olevan lain mukaista syrjintää.– Emme saa asiaan juridisesti hirveän tehokkaasti otetta. Lainsäätäjä on tietoisesti luonut asetelman höttöiseksi. https://yle.fi/uutiset/3-10520566

Oikeustieteen professori Pauli Rautiaisen kannanotto Sebastian Tynkkysen seurakunnasta erottamiseen on kummallinen. Hän ikäänkuin harmittelee, ettei asiaan saada juridisesti lujempaa otetta. Miksi Rautiainen kuvaa yhdenvertaisuuslakia höttöiseksi? Pitäisikö oikeustieteen professorin mielestä Suomen rajoittaa tiukemmin uskonnollisten yhdyskuntien tai yhteisöjen toimitilaa, kun kyseessä on avioliittokäsitys ja samaa sukupuolta olevien suhteet?

Yhdenvertaisuuslaki kunnioittaa uskonnonvapautta ja rajaa sen soveltamisalaa näin: ”Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen.” https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325
Oulun Helluntaiseurakunta ei siis syyllisty syrjintään, vaikka se vetää rajaa jäsenyyden reunaehdoista.

Tuppaa tulemaan jo aika tiuhaan näitä uutisia, joissa painostetaan kristillisiä tahoja hylkäämään Raamatun opetus samaa sukupuolta olevien suhteista ja avioliitosta. Avioliittolain muutos aloitti yhä kiihtyvän ajojahdin vakaumuksellisia kristittyjä kohtaan ja sen varsinaisena tavoitteena on alistaa hlbtq-liikkeen seksuaalietiikasta poikkeavat tahot.

Tässä pari varoittavaa esimerkkiä tuosta ilmiöstä Suomesta:

Raamatun seksuaaliopetusta sisältävää opasta ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi” ja sen tekijöitä mollattu ja tuomittu ”sopimattoman” materiaalin jakamisesta. Pelon ilmapiiriä pyritään rakentamaan konservatiivisten kristittyjen ympärille, ihan kuin olisi vihapuhetta ellei jopa laitonta esittää kristillisenä yhteiselämän muotona vain naisen ja miehen välinen avioliitto.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6511e5ad-75e9-4c10-b577-75441f9d00eb

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila oli vieraana Sannikka&Ukkola -tv-ohjelmassa keskustelemassa kyseistä opppaasta 9.11 ja hän viittaa oppaan tekijöihin ja sanoo: ”kuinkahan kauan me jaksetaan teitä seurata.” Kurttila toteaa samassa keskustelussa tähän tapaan:"Tämä uskonnonvapauden teema on nyt hieman konfliktissa perusoikeuksien kanssa." Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opas tekijöineen ei riko kenenkään perusoikeuksia. Kurttila kritisoi sitäkin, ettei oppaassa oteta huomioon avioliittolain muutosta. Miksi pitäisi? Raamatun opetuksethan eivät muutu muuttuvan lainsäädännön mukana. Lapsiasiavaltuutettu Kurttila  antaa ymmärtää, että on ongelmallista valtion näkäkulmasta, että uskonnolliset tahot opettavat valtavirrasta poikkeavaa seksuaalietiikkaa tai avioliittolaille vastakkaista avioliittokäsitystä. Juridisesti siinä ei ole minkäänlaista ongelmaa, koskapa meillä on Suomessa uskonnonvapaus. Tykätään siitä tai ei..

Keskipohjanmaa-lehti puolestaan sai juuri Julkisen sanan neuvostolta huomautuksen, koska se oli julkaissut mielipidekirjoituksen, jossa terävin ja vahvoin sanankääntein paheksuttiin Kokkolan Priden yhteydessä pidettävää jumalanpalvelusta. JSN:n mukaan Keskipohjanmaa kirjoituksen julkaistessaan toimi väärin ja ylitti sopivana pidettävän kritiikin rajat. Editointia k.o. mielipidekirjoitus olisi kyllä vaatinut joiden sanavalintojen ja ilmaisujen osalta. Valitettavasti taitaa olla kuitenkin niin, ettei huomatusta annettu vain epäasiallisesta tyylistä vaan itse asiasta. JSN:n mukaan samaa sukupuolta olevien suhteiden kuvaaminen Jumalan tahdon vastaisiksi ja Kokkolan Pride:n ohjelmaan kuuluvan jumalanpalveluksen toteaminen täysin sopimattomaksi kirkkoon, katsottiin seksuaalivähemmistöjä halventavaksi.

Uskonnonvapauden ja sananvapauden kannalta on varsin ongelmallista, jos mielipidekirjoituksissa ei saisi olla joidenkin mielestä väärää tai loukkaavaa näkemystä, tai vaikkapa Raamatun tulkintaa. JSN:n huomatuksen perustelut olivat aika asenteellisia ja poliittisesti värittynyneitä. Identiteettipolitiikka on selvästi huomatuksen taustalla. Identiteettipoliitiikan pohjalta on vaikea turvata sananvapautta, koska ihmiset voivat kokea kuuluvansa tähän tai tuohon ryhmään ja vaatia, että mitään kriittistä näkökantaa ei saa siitä tai tuosta aihepiiristä saa esittää, jotteivat he, keitä he kulloinkin olisivat, kokisi tulleensa loukatuiksi tai sorretuiksi.

'https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/555706?fbclid=IwAR2StyC-4iiGfxMSmRt8EW129w60wjDec4ZNwhqtuO7xuaZ2RPunbu-E3oE

Mitä taas tulee Sebastian Tynkkysen seurakunnasta erottamiseen, niin keskeistä on tämä: kristillisellä seurakunnalla ei ole velvollisuutta pitää jäsenenään ketään, joka avoimesti puhuu tai toimii seurakunnan arvojen vastaisesti.  Eihän tuollainen tilanne ole mikään helppo kummallekaan osapuolelle, muttei se silti täytä syrjinnän määritelmää. Tai, no en tiedä onko tämä Tynkkyselle vaikeaa. Hänhän ui kuin kala vedessä antaessaan haastatteluja medialle kokemistaan epäkohdistaan. Tynkkynen tietää mitä hän tekee.

Valtio ei päätä siitä, mitä yhteiselämän muotoa seurakunta saa pitää soveliaana ja mitä ei. Vain totalitaristisissa maissa valtio astuu uskonnonvapauden alueelle. Demokratiaan se ei kuulu ja siksi sellainen tulee torjua.

Uskonnonvapaus on ihmisoikeus,joka pitää turvata myös aikana, jolloin sateenkaariliike ja sitä sympatisoivat tahot pyrkivät pöyhkeästi asettamaan seksuaalisen suuntautumisen (ns. ”seksuaalioikeudet” )uskonnonvapauden yläpuolelle.

Suomessa on sanan- ja uskonnonvapaus, jota haastetaan median välityksellä: väärien mielipiteiden ja väärien teologisten kantojen edustajia kutsutaan median valokeilaan syytettäviksi. Erityisesti kristinuskon opetuksiin sitoutuminen maalataan ilmeisen sopimattomaksi ja näissä äänenpainoissa on alkanut kuulua toivetta saada lainkoura hillitsemään näitä kristittyjä villitsijöitä.

On mielenkiintoista seurata, miten avioliittolain muutoksen välilliset seuraukset alkavat piirtymään eteemme.”Tasa-arvoiselle avioliittolaille” vastakkaiset äänenpainot tuomitaan julkisuudessa yhä vahvemmin:

Auta armias, jos joku erehtyy Kokkolassa sanomaan synniksi samaa sukupuolta olevien suhteita
tai jos konservatiiviset kristityt tapaa jakamasta rippikoululaisille ”kohuopasta”, jossa esitetään ainoana oikeana yhteiselämän muotona naisen ja miehen välinen avioliitto tai jos joku julkisesti kristillisen opetuksen vastaisesti toimiva erotetaan helluntaiseurakunnasta. Paikalla on heti Julkisen sanan neuvosto, lapsiasiavaltuutettu ja oikeustieteen professori kertomassa meille, että se on väärin, sopimatonta, ellei jopa laitonta.