Abortin hyväksyjien (huono) omatunto

Seurasin eilen tuntitolkulla eduskunnan lähetekeskustelua Omatunnonvapaus-kansalaisaloitteesta. Keskustelun sisällön voisi kiteyttää vaikka näin: Monet kansanedustajat eivät halua terveydenhoidon henkilökunnalle omantunnonvapautta kieltäytyä aborttien suorittamisesta, koska se osuu liian kipeästi abortin hyväksyjien omatuntoon. 

Aloitteen sisältö on seuraava:

"Lisätään Lakiin raskauden keskeyttämisestä (239/1970) uusi pykälä:

Terveydenhuollon henkilökunnalla on oikeus eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytystä, ellei naisen henki ole vaarassa. Vakaumuksen perusteella lääkärillä on oikeus kieltäytyä laatimasta raskaudenkeskeytykseen johtavaa lausuntoa.
Nämä oikeudet koskevat myös kyseisten alojen opiskelijoita.
Raskaana olevien naisten lakisääteiset oikeudet taataan alueellisin järjestelyin." http://www.omantunnonvapaus.fi/


Ihmettelen sitä, että Suomessa ei arvosteta oikeutta elää vakaumuksensa mukaisesti. Aito vakaumus ei jää puheentasolle, vaan ilmenee ihmisen valinnoissa. Niin, oltiinpa abortista sitten tätä tai tuota mieltä, ei ole mielestäni perusteltua olla kannattamatta aloitetta, joka mahdollistaa terveydenhoidon henkilökunnan kieltäytymisen aborttien suorittamisesta omantunnonsyistä. Abortissa ei ole nimittäin kyse mistä tahansa työtehtävästä, vaan se liittyy mitä syvimmällä tasolla ihmiskuvaan ja arvoihin. Omantunnonvapaus tulisi olla tällaisen eettisesti erittäin herkän asian kanssa. Abortti ja eutanasiakin haastavat meitä pohtimaan mikä on ihminen, milloin ihmisyys alkaa ja onko meillä oikeutta toimia elämän ja kuoleman herroina? 

Tämänkaltaisia vastaväitteitä esitetään eri foorumeilla: ”Kasvissyöjäkokkien tulee saada omantunnonvapaus liharuokien valmistamisesta.” En usko, että aloitteen hyväksyminen johtaisi ketjureaktioon, jossa ihmiset vaatisivat oikeutta kieltäytyä tuosta tai tästä työtehtävästä vakaumukseen vetoamalla. 

Tällaista ratkaisua tarjotaan niille, jotka eivät halua aborttia suorittaa:"Ammatinvalintakysymys, hakeutukoot muihin töihin".Ihmiset, jotka haluavat hoitaa toisia ja olla vastaanottamassa uutta elämää, vaikka kätilöinä toimivat varsin johdonmukaisesti, jos eivät halua lopettaa ihmiselämää –jos kokevat abortissa juuri näin  tapahtuvan. Abortti ei voi olla mittari, jolla mitataan oletko sopiva alalle, jossa halutaan edistää ihmisen parasta. Raskaudenkeskeytyksissä ei sikiön paras toteudu.

Kansalaisaloitteen vastustajat toistivat puheenvuoroissaan mantraa ”naisen oikeudesta omaan kehoonsa.” En ole eri mieltä siitä, etteikö naisella olisi oikeutta omaan kehoonsa. Olen eri mieltä siitä, mitä se tarkoittaa. Naisella ei ole oikeutta sikiön kehoon(, jonka raajat asetellaan abortin jälkeen torson ympärille, jotta voidaan varmistaa, ettei osia sikiöstä jää naisen sisään.) Abortissa ei ole kyse naisen oikeudesta omaan kehoonsa.

Abortista ei haluttaisi puhua, koska se aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja kokemuksia monissa ihmisissä. Voimmeko kuitenkaan vaieta syyllistämisen pelossa vakavista eettisistä kysymyksistä? Emme voi.
”Älä syyllistä” ja ”ei saa syyllistää”- lausahdukset pyrkivät rajoittamaan avointa aborttikeskustelua.
Milloin muutoin kuulit viimeksi puhuttavan terveestä syyllisyydestä? Jos ihminen kokee syyllisyyttä, ei se aina ole paha asia. Yhteiskuntana meillä on muitakin vaihtoehtoja kuin paeta syyllisyyttä. Syyllisyyden kohtaamiseen ei löydy juurikaan avaimia naturalismista, humanismista tai ateismista. Kristinuskon pohjalta syyllisyyden kohtaaminen on mahdollista, koska on olemassa evankeliumin sanoma Jeesuksesta, joka maksoi ihmiskunnan syntivelan, julistaen anteeksiantoa katuville ja päästäen syyllisyydestä vapauteen. Syyllisyyteen on vastaus ja se on anteeksianto.

Näen erittäin hyvänä asiana abortti-asian palauttamisen julkiseen keskusteluun, vaikka se olisikin raskas keskustelu käytäväksi. Kannatan Omatunnonvapaus-kansalaisaloitetta ja toivon sille menestystä.