En ole ainoastaan nuorten asialla, vaan olen kiinnostunut kaikenikäisten hyvinvoinnista tai sen puutteesta maassamme. Ikääntynyt väestö on paikoin jopa heitteillä ja palvelun taso vaihtelee huolestuttavasti paikkakunnittain ja yksiköittäin. Suosituksien sijaan täytyisi siirtyä lakiin, mikä määrittelisi riittävän henkilökunnan määrän vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja kotihoidossa.
Olen vakuuttunut siitä, että suurin osa esimerkiksi lähihoitajista haluaa tehdä työnsä hyvin. Kolikon toinen puoli on se, ettei henkilökunnalle anneta aina riittävästi resursseja hyvän hoidon toteuttamiseen. Monet työntekijät kipuilevat kiirettä ja niin kipuilevat myös useat iäkkäät kansalaisemme. Henkilökunnan riittävä mitoitus ennaltaehkäisisi työntekijöiden uupumista ja takaisi ennen kaikkea tasokkaamman hoivan ja huolenpidon vanhuksille.
”..tarvitaan lakisääteisiä määräyksiä riittävästä henkilöstömitoituksesta ikääntyneiden hoidossa ja toimintakykyyn nähden riittävistä tukipalveluista ja hoivan tasosta. Jokaisella tulee olla oikeus turvalliseen vanhuuteen ja riittävän ostovoimaiseen eläkkeeseen.” (KD:n eduskuntavaalikauden painopistealueet)
Kotihoidon laatuun on syytä panostaa, varsinkin kun suuntana on nyt laitoshoidon purkaminen. Kotihoidon työntekijöillä tulisi olla aikaa myös keskusteluun ja kohtaamiseen, ei vain lääkedosetin täyttöön ja verenpaineen mittaamiseen. Yksinäisyys ja neljän seinän sisälle jääminen on monelle vanhukselle enemmän sääntö kuin poikkeus.
Pidän tärkeänä myös sitä, että kansalaistoiminnan kautta tavoittaisimme yhä laajemmin näitä yksinäisiä ihmisiä ja tarjoisimme heille raitista ilmaa, kahvia ja kuulevat korvat. Ikäihmisilläkin on oikeus inhimilliseen elämään ja tämän oikeuden toteutuminen vaatii lämpimän sydämen lisäksi uutta lainsäädäntöä.
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 16.4.2015