Muutama yläkoululainen vaati eräässä mielipidekirjoituksessa uskonnonopetuksen poistamista koulusta, koska "se on niin tylsä aine".Tuota periaatteetta noudattamalla osa oppilaista jättäisi jäljelle ehkäpä vain ruoka- ja välitunnit. Ja liikunnan, jos sattuisi olemaan sählyä.
Joidenkin mielestä uskonnonopetus tulisi muuttaa elämänkatsomustiedoksi ja toisten mielestä uskonnon opiskelu on pelkkää ajan hukkaa. Tosin on niitäkin, jotka ovat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Välillä vapaa-ajattelijoilla kuohahtaa toisten puolesta ja he vaativat myös kirkon jäsenille oikeutta olla opiskelematta uskontoa kouluissa. Eikö ole kuitenkin varsin luontevaa, että evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat opiskelevat omaa uskontoaan? On vaikea nähdä sortoa tai ristiriitaa siinä.
Muihin uskontokuntiin kuuluville järjestään myös omaa uskonnonopetusta, mikäli heitä on kolme saman kunnan alueella. Uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustietoa ja pyynnöstä hekin voivat osallistua uskonnonopetukseen. Suomessa uskonnonopetusta järjestetään mielestäni varsin joustavasti, kaikki huomioiden. Oikeus uskonnon opetukseen nousee uskonnonvapaudesta. Tarkasti ottaen, uskonnonopetuksessa ei ole kuitenkaan kyse uskonnon harjoituksesta.
Uskonnot vaikuttavat yhteiskunnassamme, suorasti tai epäsuorasti, eivätkä uskonnot tule mihinkään katoamaan tulevaisuudessakaan. On siis relevanttia opettaa uskontoa kouluissa jatkossakin. Uskonnollinen lukutaito hyödyttää niin lasta kuin aikuista moniarvoisessa yhteiskunnassa. Erityisesti kristinuskon tuntemusta pidän jo yleissivistyksenä, ottaen huomioon maamme kristilliset juuret ja sen, että kristinusko on yhä maailman suurin uskonto.
Sivuhuomiona totean, että usein suomalaisessa mediassa (ja yhteiskunnassamme ylipäätänsä) annetaan ymmärtää, että kristitty voi olla, kunhan ei nyt ihan tosissaan usko ja elä vakaumuksensa mukaan. Pahinta mitä kristitty voi siis tehdä, on uskoa ja elää oman uskonsa mukaisesti ja vieläpä julkisesti pitää esillä kristillisiä arvoja. (Sanon tämän puolivakavasti ja silti ihan tosissani.)
Uskonnonvapaus mahdollisti myös sen, että sain viime viikolla pidetyillä koulukinkereillä laulaa alakoulun oppilaiden kanssa laulua, jossa sanottiin näin: "Pienen pieni leppäkerttu, suuren suuri elefantti, pitkän pitkä boa-käärme Jumalaa ylistää, sillä pienistä ja hentoisista, suurista ja kömpelöistä kaikkien muiden hylkimistä Jumala välittää " Laulu välitti tärkeän viestin; sinusta välitetään ja sinua rakastetaan. Olet Jumalalle rakas. Ilman uskonnonvapautta olisi tämä hyvä sanoma jäänyt välittämättä. Kasvava lapsi ja nuori tarvitsee hyviä viestejä kasvunsa tueksi ja heillä on oikeus kuulla niitä.
Uskonnonvapauden tulee toteutua tasapuolisesti, ei vain painottamalla negatiivista vapautta uskonnosta, vaan myös positiivista vapautta uskontoon.
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 19.3.2015