Kiitos äänestäjilleni

Kiitos kaikille äänestäjilleni luottamuksesta!

Äänenne eivät menneet hukkaan, vaan tulivat tarpeeseen.Aion jatkaa vaikuttamistyötä tärkeiden asioiden vuoksi myös tulevaisuudessa, tästä kaikesta rohkaistuneena.

On ollut hienoa saada hyvää palautetta monilta ihmisiltä siitä, että minä nuorena aikuisena puolustan rohkeasti naisen ja miehen välistä avioliittoa. Toivotaan ja ennen kaikkea tehdään työtä sen eteen, että uusi eduskunta ymmärtäisi mistä avioliittolaissa on todella kyse. Avioliitolle on annettava lupa olla olemassa sellaisena kuin se todella on, tulevien sukupolvienkin tähden.

Suuret onnittelut Antero Laukkaselle, joka valittiin KD:n kansanedustajaksi Uudeltamaalta. Kristillisdemokraattien määrä valitettavasti väheni, mutta huippuhyvä viisikko jatkaa työtä Suomen parhaaksi.

Yhdessä eteenpäin!
 

--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 20.4.2015

Nuorisotyön merkityksestä

Koulutus, kouluterveydenhuolto ja eri tahojen järjestämä nuorisotyö luovat omalta osaltaan hyvinvointia nuorille. Näistä leikkaamalla leikkaisimme myös nuorten hyvinvoinnista. Nyt haluan nostaa esille erityisesti nuorisotyön merkitystä nuorten hyvinvoinnin edistämisessä.

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi opiskellessani kuulin sykähdyttävän puheenvuoron opettajaltani: hyvin hoidettu perusnuorisotyö on parasta erityisnuorisotyötä. Hän korosti ennaltaehkäisevän nuorisotyön vaikutusta ja tämä lausahdus on pysynyt mielessäni jo kymmenisen vuotta. Perusnuorisotyön tulee olla kattavaa ja monipuolista, jolloin se myös ennaltaehkäisee nuorten pahoinvointia. Erityisnuorisotyöllä on toki oma arvonsa ja tarpeensa, jota opettajakaan ei vähätellyt.

Nuorille on tarjottava mielekästä ja tavoitteellista toimintaa vapaa-ajalla ja kontaktia turvallisiin aikuisiin. Liputankin nuorisotyön puolesta, olipa se kunnallista, kirkon tai erilaisten järjestöjen ylläpitämää. Kristillistä nuorisotyötä on arvostettava siinä missä muutakin nuorisotyötä. Taloudellista tukea tulee myöntää tasapuolisesti kaikille nuorten kanssa toimiville tahoille. Kristillisten järjestöjen ja vapaiden suuntien seurakuntien nuorisotyön merkitys on tunnustettava valtionkin toimesta.

Nuorisotyössä kohdataan laaja skaala nuoria viikoittain nuorisotaloilla, kerhoissa, isoskoulutuksissa, liikuntaharrastuksissa ja monella muulla foorumilla. Ei pidä myöskään unohtaa auttavaapuhelinta, tekstarihelppiä, facebook-päivystyksiä ja muuta verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä. Lisäksi täytyy tässä todeta, että merkittävin kohtaaminen tapahtuu kuitenkin kodeissa. Vanhempien läsnäolo ja välittäminen ovat nuorille korvaavamattoman tärkeitä.

Eduskuntaan tarvitaan niitä, joille nuorten asiat ovat tuttuja ja joille nuoret ovat sydäntä lähellä.
 

--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 18.4.2015

Nuorisotyönohjaaja ikäihmisten asialla

En ole ainoastaan nuorten asialla, vaan olen kiinnostunut kaikenikäisten hyvinvoinnista tai sen puutteesta maassamme. Ikääntynyt väestö on paikoin jopa heitteillä ja palvelun taso vaihtelee huolestuttavasti paikkakunnittain ja yksiköittäin. Suosituksien sijaan täytyisi siirtyä lakiin, mikä määrittelisi riittävän henkilökunnan määrän vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja kotihoidossa.

Olen vakuuttunut siitä, että suurin osa esimerkiksi lähihoitajista haluaa tehdä työnsä hyvin. Kolikon toinen puoli on se, ettei henkilökunnalle anneta aina riittävästi resursseja hyvän hoidon toteuttamiseen. Monet työntekijät kipuilevat kiirettä ja niin kipuilevat myös useat iäkkäät kansalaisemme. Henkilökunnan riittävä mitoitus ennaltaehkäisisi työntekijöiden uupumista ja takaisi ennen kaikkea tasokkaamman hoivan ja huolenpidon vanhuksille.

”..tarvitaan lakisääteisiä määräyksiä riittävästä henkilöstömitoituksesta ikääntyneiden hoidossa ja toimintakykyyn nähden riittävistä tukipalveluista ja hoivan tasosta. Jokaisella tulee olla oikeus turvalliseen vanhuuteen ja riittävän ostovoimaiseen eläkkeeseen.” (KD:n eduskuntavaalikauden painopistealueet)

Kotihoidon laatuun on syytä panostaa, varsinkin kun suuntana on nyt laitoshoidon purkaminen. Kotihoidon työntekijöillä tulisi olla aikaa myös keskusteluun ja kohtaamiseen, ei vain lääkedosetin täyttöön ja verenpaineen mittaamiseen. Yksinäisyys ja neljän seinän sisälle jääminen on monelle vanhukselle enemmän sääntö kuin poikkeus.

Pidän tärkeänä myös sitä, että kansalaistoiminnan kautta tavoittaisimme yhä laajemmin näitä yksinäisiä ihmisiä ja tarjoisimme heille raitista ilmaa, kahvia ja kuulevat korvat. Ikäihmisilläkin on oikeus inhimilliseen elämään ja tämän oikeuden toteutuminen vaatii lämpimän sydämen lisäksi uutta lainsäädäntöä.

--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 16.4.2015

Maahanmuuttokeskustelun avoimuuskoe

Maahanmuutosta on vaikeaa keskustella avoimesti ja kriittisesti.Kukkahattutädin tai rasistin leiman saa kovin herkästi, joten moni jättää sanomatta kantansa kaikkia suomalaisia koskevaan asiaan eli maahanmuuttopolitiikkaan. Maahanmuuttoon tulisi voida suhtautua avoimesti ja kriittisesti aivan kuten muihinkin asioihin.

Olin kymmenen viikkoa työharjoittelussa maahanmuuttajien parissa sosionomi-opintojen puitteissa ja sain läpileikkauksen maahanmuuttoon. Maahanmuuttajista puhuessa puhumme yksilöistä, emme ryhmästä ja se olisi hyvä tiedostaa. Maahanmuuttajien taustat, kansallisuus, varallisuuden taso ja tarpeet vaihtelivat suuresti. Osa oli tullut maahan vapaaehtoisesti, toiset pakon sanelemana. Heitä kaikkia yhdisti kuitenkin halu päästä työelämään ja jatko-opintoihin. Moni maahanmuuttaja kantoi repussaan myös taakkoja omasta kotimaastaan. Kuulin toinen toistaan raskaampia elämäntarinoita, joita olin sitä ennen kuullut lähinnä uutisissa ja dokumenteissa. En voi siis yhtyä ajatukseen, että "maahanmuuttajilla kaikki olisi helppoa."

Maahanmuuttopolitiikan tulee olla hallittua ainakin kahdesta syystä: jotta emme tekisi karhunpalvelusta maahanmuuttajille ja jotta emme tekisi karhunpalvelusta suomalaisille. Maahanmuuttajien onnistunut integrointi yhteiskuntaan vaatii resursseja, joita Suomella on vähenevässä määrin. Olen nähnyt sen omin silmin, miten paljon taloudellisia resursseja ja muita resursseja kotouttaminen vaatii. Kieliopinnot, asuntolat, opintotuet ja toimeentulotuki olivat myös yhteisiä nimittäjiä näille työharjoittelussa kohtaamilleni maahanmuuttajille. Tarvitaan paljon resursseja, jotta maahanmuuttaja pääsee omaan ja yhteiskunnan asettamaan tavoitteeseen eli työelämään. Maltti on siis valttia myös maahanmuutto-politiikassa.

Suomen kielen oppimisen näen tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä maahanmuuttajan kotouttamisessa. Ilman kielitaitoa on vaikeaa löytää omaa paikkaa yhteiskunnasta ja päästä leivän syrjään kiinni. Epäonnistuneesta kotouttamisesta kärsii kantaväestö, syrjäytyminen kun tekee harvalle hyvää. Kieliopintojen resursseja ei tule siis tulevaisuudessa vähentää eikä keskustelua maahanmuutosta lopettaa. Keskusteluun liittyy myös kuunteleminen ja halu ymmärtää toisen näkökantoja, muutoin dialogi on monologi.

Maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ei pidä vaieta suvaitsevaisuuden nimissä. Realistinen kuva maahanmuutosta auttaa kehittämään kotouttamista ja pysymään ajan tasalla. Vastuullista ja järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ei voida tehdä, jos kielletään tosiasiat tai edes osa niistä. Kannatan hallittua ja inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa, jota kristillisdemokraatit edustavat.
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 8.4.2015

Suomi, älä elä velaksi

Suomen taloudellinen tilanne on varsin huolestuttava. Kristillisdemokraattien vaaliohjelmassa kuvaillaan tilannetta seuraavasti: "Suomi on pahasti velkaantumassa. Julkishallinnon velka suhteessa kansantuotteeseen on ylittämässä EU:ssa määritellyn ylivelkaantumisen rajan 60 %. Julkisen sektorin velka nousi kymmenessä vuodessa 64,8 miljardista eurosta 110,4 miljardiin euroon vuoteen 2014 mennessä."

Velkaantuminen on saatava hidastumaan, jotta tulevaisuuden Suomessa olisi hyvä elää ja olla. Kristillisdemokraattien vaaliohjelmassa painotetaan, että velanoton vähentäminen jaksotettaisiin useammalle vuodelle, jotta talouskasvu olisi mahdollista ja heikoimmassa asemassa olevien taloudellista tilannetta ei horjutettaisi entisestään.

Uskon, että pitkäjänteisillä ja vastuullisilla ratkaisuilla Suomen taloudellinen tilanne korjaantuu ja silloin julkisten palveluiden laatu ei heikkene. Näitä ratkaisuja ovat muun muassa yrittäjyyden edellytysten parantaminen, vientiin panostaminen ja kustannustehokas sote-järjestelmä. Tulevan eduskunnan tärkein kyky on tehdä päätöksiä Suomen parhaaksi ja Sinä päätät miltä pohjalta nuo päätökset tehdään, muista siis äänestää (kristillisdemokraatteja) viimeistään 19.4.
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 7.4.2015

Rohkeus rakentaa tulevaisuutta

Yle:n toimittaja arvioi eduskuntapuolueiden vaalivideot ja Kristillisdemokraattien vaalivideosta todetaan näin: "Tämä on kaikista kummallisin video ja sen viesti on ristiriitainen. Siinä todetaan, että puolueella on rohkeus rakentaa tulevaisuutta. Samalla kyse on konservatiivisesta puolueesta."

Konservatiiviset arvot ja  rohkeus rakentaa tulevaisuutta eivät ole ristiriidassa keskenään. Ei se ole rohkeutta, että lähdetään jokaista tuulenpuuskaa seuraamaan. Rohkeutta on pitää kiinni kestävistä arvoista muuttuvan maailman keskellä ja rakentaa tulevaisuutta tältä pohjalta. Kristillisdemokraatit on arvopuolue, joka lupaa äänestäjilleen arvotakuun. Saat sitä mitä tilaat, kun äänestät kristillisdemokraatteja.

Pari viikkoa sitten osallistuin Keravan Laurean vaalipaneeliin ja minulta kysyttiin, miksi juuri minua kannattaisi äänestää. Niin, miksi? Olen aidosti erilainen vaihtoehto ja mikäli tulisin valituksi eduskuntaan lupaan toimia sen pohjalta, mikä on oikeaa ja mikä on totta.

En etsi massojen suosiota, en pyri miellyttämään. Konservatiivisten ja kristillisten arvojen soisi kyllä nauttivan yhteiskuntamme suosiota, sillä ne tuovat menestyksen tälle maalle. Näitä arvoja ovat esimerkiksi perheiden ja avioliiton arvostaminen, ihmisarvon tunnustaminen (koko laajuudessaan), toisista välittäminen ja epäitsekäs auttaminen. Ei ole toista puoluetta, joka näin vahvasti ajaisi ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.

Mäntsälän kirjastossa järjestettiin viime kuussa vaalipaneeli, jossa etsittiin ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja minä korostin arvojen tärkeyttä. Arvot vaikuttavat erittäin paljon poliittiseen päätöksentekoon, joten arvojen merkitystä tuskin voi ylikorostaa. Väitän, että liberaalilta arvopohjalta tehdään ratkaisuja yksilökeskeisesti ja etsitään ”omaa hyvää”, kun taas konservatiiviselta arvopohjalta etsitään koko yhteiskunnan etua eli kaikkien parasta. Kristillisdemokraatit rakentavat jatkossakin rohkeasti tulevaisuutta kestävältä arvopohjalta.
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 2.4.2015

Uskonnonopetus pois kouluista?

Muutama yläkoululainen vaati eräässä mielipidekirjoituksessa uskonnonopetuksen poistamista koulusta, koska "se on niin tylsä aine".Tuota periaatteetta noudattamalla osa oppilaista jättäisi jäljelle ehkäpä vain ruoka- ja välitunnit. Ja liikunnan, jos sattuisi olemaan sählyä.

Joidenkin mielestä uskonnonopetus tulisi muuttaa elämänkatsomustiedoksi ja toisten mielestä uskonnon opiskelu on pelkkää ajan hukkaa. Tosin on niitäkin, jotka ovat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Välillä vapaa-ajattelijoilla kuohahtaa toisten puolesta ja he vaativat myös kirkon jäsenille oikeutta olla opiskelematta uskontoa kouluissa. Eikö ole kuitenkin varsin luontevaa, että evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat opiskelevat omaa uskontoaan? On vaikea nähdä sortoa tai ristiriitaa siinä.

Muihin uskontokuntiin kuuluville järjestään myös omaa uskonnonopetusta, mikäli heitä on kolme saman kunnan alueella. Uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustietoa ja pyynnöstä hekin voivat osallistua uskonnonopetukseen. Suomessa uskonnonopetusta järjestetään mielestäni varsin joustavasti, kaikki huomioiden. Oikeus uskonnon opetukseen nousee uskonnonvapaudesta. Tarkasti ottaen, uskonnonopetuksessa ei ole kuitenkaan kyse uskonnon harjoituksesta.

Uskonnot vaikuttavat yhteiskunnassamme, suorasti tai epäsuorasti, eivätkä uskonnot tule mihinkään katoamaan tulevaisuudessakaan. On siis relevanttia opettaa uskontoa kouluissa jatkossakin. Uskonnollinen lukutaito hyödyttää niin lasta kuin aikuista moniarvoisessa yhteiskunnassa. Erityisesti kristinuskon tuntemusta pidän jo yleissivistyksenä, ottaen huomioon maamme kristilliset juuret ja sen, että kristinusko on yhä maailman suurin uskonto.

Sivuhuomiona totean, että usein  suomalaisessa mediassa (ja yhteiskunnassamme ylipäätänsä) annetaan ymmärtää, että kristitty voi olla, kunhan ei nyt ihan tosissaan usko ja elä vakaumuksensa mukaan. Pahinta mitä kristitty voi siis tehdä, on uskoa ja elää oman uskonsa mukaisesti ja vieläpä julkisesti pitää esillä kristillisiä arvoja. (Sanon tämän puolivakavasti ja silti ihan tosissani.) 

Uskonnonvapaus mahdollisti myös sen, että sain viime viikolla pidetyillä koulukinkereillä laulaa alakoulun oppilaiden kanssa laulua, jossa sanottiin näin: "Pienen pieni leppäkerttu, suuren suuri elefantti, pitkän pitkä boa-käärme Jumalaa ylistää, sillä pienistä ja hentoisista, suurista ja kömpelöistä kaikkien muiden hylkimistä Jumala välittää " Laulu välitti tärkeän viestin; sinusta välitetään ja sinua rakastetaan. Olet Jumalalle rakas. Ilman uskonnonvapautta olisi tämä hyvä sanoma jäänyt välittämättä. Kasvava lapsi ja nuori tarvitsee hyviä viestejä kasvunsa tueksi ja heillä on oikeus kuulla niitä.

Uskonnonvapauden tulee toteutua tasapuolisesti, ei vain painottamalla negatiivista vapautta uskonnosta, vaan myös positiivista vapautta uskontoon. 
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 19.3.2015

Käsi sydämelle, kuinka suvaitsevainen olet?

Aito avioliitto- yhdistys pitää tapahtuman Heurekassa 28.3, jossa myös julkaistaan kansalaisaloite avioliittolain palauttamiseksi naisen ja miehen väliseksi. Jostain syystä, asiasta on syntynyt suuri kohu. Nykyään on radikaalia ja villiä pitää esillä näkemystä, jonka mukaan avioliitto on vain naisen ja miehen välinen liitto.

Monet suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta puhuvat olisivat valmiita kieltämään tapahtuman pitämisen Heurekassa ja osa olisi varmasti valmiita kieltämään tapahtuman pidon, pitopaikasta riippumatta. Kaappiin saisi ehkä mennä ja todeta siellä "julkisesti" kannattavansa aitoa avioliittoa, joka on miehen ja naisen välinen liitto.

Näille kaikille mielensäpahoittajille haluan nyt hieman lukea yhdenvertaisuuslakia: "1 § Lain tarkoitus Tämän lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa." 8 § "Syrjinnän kielto Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä."

Aito avioliitto- tapahtuman järjestämisen estäminen olisi syrjintää, koska syrjiä ei saa mm. vakaumuksen, mielipiteen tai poliittisen toiminnan perusteella. Toinen tärkeä seikka on ymmärtää se, että avioliittoa miehen ja naisen välisenä pitävät eivät syrji seksuaalivähemmistöjä. Avioliittolaissa on kyse siitä, mikä on avioliitto. Avioliittolaissa ei ole kysymys mitä mieltä ollaan siitä, että kaksi miestä pussaa tai kaksi naista rakastavat toisiaan. Mikään laki Suomessa ei kiellä kumpaakaan eikä kukaan sellaista esitäkään. Olen hyvin huolestunut siitä, että ilmapiiri Suomessa kiristyy kiristymistään ja äänenpainot kovenevat suhteessa avioliittolainsäädäntöön. Ihmiset, jotka kannattavat miehen ja naisen välistä, aitoa avioliittoa kokevat painostusta ja nekin tahot, jotka eivät sitä kannata joutuvat ankaran kritiikin kohteeksi, jos eivät ota irtiottoa julkisesti tästä näkemyksestä.

Avioliittolain muutos ei ole edes astunut vielä voimaan ja ilmapiiri on jo nyt muuttunut näin painostavaksi. Tärkeää onkin, ettei se astu koskaan voimaan Suomessa, koska sen seurauksena vapaus ilmaista omia näkemyksiä ilman halveksuntaa, tulee kaventumaan pienestä olemattomaksi.

 Se aika, että voisi kannattaa miehen ja naisen välistä avioliittolakia ilman haukkumista tai leimaamista, on mennyt ohi jo aikaa sitten. Todellinen yhdenvertaisuus sallii eriävät näkemykset ja suvaitsevaisten ihmisten tulisi edistää avointa keskustelukulttuuria ja kunnioitusta.

Käsi sydämelle, kuinka suvaitsevainen oikeasti olet?
--
Julkaistu aiemmin 12.3.2015, Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani

Päivä, jolloin avioliitosta tuli lainsuojaton

Tänään 20.2.2015 Presidentti Sauli Niinistö vahvisti avioliittolain muutoksen ja sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan maaliskuussa 2017. 

"Tasa-arvo"- propagandan avulla Suomen kansaa hämättiin  tukemaan ja ajamaan avioliittolain muuttamista.
Avioliitosta alettiin puhua röyhkeään sävyyn; se on syrjivä instituutio, joka ylläpitää ihmisten epätasa-arvoa. Mikään näistä ei tietenkään pidä paikkaansa. Avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto, joka kuuluu avioliiton olemukseen. Avioliitto on luonnollinen instituutio, joka takaa parhaiten lapsen oikeuden kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa. 

Perinteisen avioliiton puolesta puhujat leimattiin homofobisiksi, suvaitsemattomiksi ja sivistymättömiksi tiukkapipoiksi. Media loi kuvaa, jossa vain vanhat ja hölmöt uskonnolliset ihmiset vastustavat avioliittolain muutosta.Totuus on toisenlainen, täysin toisenlainen.

Gallupit toitottivat kiihkeästi pitkin viime vuotta, että "suurin osa" tai "melkein suurin osa suomalaisista" on sukupuolineutraalin avioliittolain kannalla. Gallupit tehtiin pienelle joukolle eikä niistä hyvällä tahdollakaan pystynyt päättelemään "kansan tahtoa".

Yksityisissä keskusteluissa monet ihmiset sanoivat  minulle, etteivät uskalla enää sanoa mielipidettään ääneen. Eräs toimittaja totesi hyvin eräässä radio-ohjelmassa tähän tapaan: "miehen ja naisen välisestä avioliitosta on tehty perversio, jonka kannattamisesta on tullut häpeällistä."

Avointa keskustelua avioliitosta ja sen olemuksesta ei ole käyty. Keskustelua rajattiin ja puhuttiin sivuseikoista; "ei kaikki saa lapsia, joten onko heidän avioliittonsa oikea" tai "sinun mielestäsi siis yksinhuoltajat ovat pahoja ihmisiä". Tämänkaltaisesti keskustelua ohjattiin sivuraiteille, jottei edes vahingossakaan pohdittaisi itse avioliiton olemusta tai lapsen oikeuksia.

Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajat perustelevat lain oikeellisuutta mutu-tuntumilla  ja miltä sinusta tuntuisi?- kysymyksillä. "Miltä sinusta tuntuisi, jos joku sanoisi, ettet voi mennä naimisiin? Avioliitto-kysymys on laajempi ja sitä ei voida arvioida vain minun tunteiden pohjalta."

"Etkö rakastaisitko  lastasi, jos hän olis homo? Hei hetkonen, miten tämä hypoteettinen kysymys liittyy avioliittolainsäädäntöön? Emme puhu nyt kyvystäni rakastaa mahdollista lastani, joka olisi mahdollisesti homoseksuaali. Ja kyllä, rakastaisin ja pliiz takaisin asiaan."

Avioliittolain muutoksessa on kyseessä radikaali avioliiton uudelleen määrittely, ei sen laajentaminen.
Uusi avioliittolaki voimaantullessaan sotii vastaan lasten oikeutta kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa  ja lailla vahvistetaan lapsen lähtökohdaksi se, että joku voisi aina korvata joko hänen biologisen äitinsä tai isänsä. Lapsivaikutusarvioita ei tehty, koska aikuisten "oikeudet" asetettiin lapsen oikeuksien edelle. Adoptiolainsäädäntöä tullaan muuttamaan siten, että myös samaa sukupuolta olevilla olisi oikeus ulkoiseen adopitoon. Adoptoidulle lapselle se tulisi merkitsemään sitä, että hänen sosiaaliset vanhempansa eivät ole enää kahta eri sukupuolta.

Avioliiton palauttaminen yhden naisen ja yhden miehen väliseksi avioliitoksi on mahdollista. Kansalaisaloite siihen liittyen on tulossa. Avioliiton uudelleen määrittäjien on turhaa sanoa, että "ei noin voi tehdä", koska he itse uskovat, ettei ole mitään pysyviä instituutioita. Avioliiton voi määritellä siis uudestaan -ja palauttaa se ennalleen; yhden naisen ja yhden miehen väliseksi avioliitoksi. 

Avioliitosta on tullut lainsuojaton. Sen ei  tarvitse olla niin.
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 20.2.2015
 

Uskalla yrittää

Uskalla yrittää! Lähipiiristäni alle kolmikymppinen mies lähti yrittäjäksi. Hänellä oli taitoa ja visio. Vanhempi, kokenut yrittäjä varoitteli häntä yrittäjänä olemisen vaikeuksista ja tuhahteli koko ajatukselle. Onneksi oli niitäkin, jotka tsemppasivat häntä uuden kynnyksellä ja näkivät uhkien lisäksi myös mahdollisuuksia. Hän työllistää nyt itsensä ja osan vuodesta myös muita ihmisiä. Ilman rohkeutta olisi idea yrityksestä jäänyt toteutumatta.

Viime vuoden keväällä olin opettajan sijaisena alakoululuokassa ja törmäsin yrityskylä- asiaan, kun oppilaat tekivät ennakkotehtäviä yrityskylä-retkeen liittyen. Yrityskylässä oppilaat pääsevät tutustumaan yrittäjyyteen monipuolisesti, niin yrittäjän kuin kuluttajankin roolissa. Oivallinen innovaatio! Mäntsäläläisessä yläkoulussa on yrittäjyysluokka ja olen ilolla seurannut heidän järjestämiään tempauksia, kuten kahvituksen järjestämistä influenssarokotusten yhteydessä sekä optikkoliikkeen näyteikkunan somistamista. Oppilaat saavat hyviä eväitä tulevaisuuden työelämään ja ehkä ainakin osasta heistä tulee tulevaisuuden yrittäjiä ja toistenkin työllistäjiä.

Yrittäjyyskasvatus on tärkeää tulevaisuuden kannalta, hyvällä asenteella pääsee pitkälle. Se on nähty!
 

--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 13.2.2015

Kenellä on oikeus syntyä?

Kuvittele tilanne, että istut tv-studiossa ja juontaja esittelee sinulle netissä tapahtuneen äänestyksen tulosta.Äänestyksen aiheena on se, abortoisiko kysymykseen vastaaja sinut? Monet abortoisivat, kuitenkin alle puolet vastaajista.

Tällainen tilanne oli Ylen A2- kehitysvammaillassa. Tv-studiossa oli useita ihmisiä, joilla oli erilaisia ja eriasteisia kehitysvammoja. Ilta kaiken kaikkiaan korosti kehitysvammaisen ihmisen oikeutta syntyä ja elää omannäköistä elämää. Puheenvuorojen ja musiikkiesitysten joukosta kuitenkin jäi itselleni vahvasti mieleen kuvaamani äänestystilanne, jota kärjistin, jotta voisit asettua kehitysvammaisen ihmisen kenkiin ja nahkoihin.

A2- kehitysvammailta oli tervetullut positiivinen "puheenvuoro" kehitysvammaisuudesta, mutta ihmisten asenteissa on vielä paljon parantamisen varaa.

Luvut kertovat miten Suomessa suhtaudutaan vammaisuuteen:

N. 60 % down-sikiöistä abortoidaan koko maassa
Abortti tulisi tehdä viimeistään viikolla 12, mutta jos sikiöllä on kehityshäiriö tai poikkeavuus, sen voida tehdä vielä jopa viikoilla 20-24.

Kenellä on oikeus syntyä, on pohjimmiltaan mieletön kysymys. Se kertoo siitä, että olemme kyseenalaistaneet ihmisen oikeuden syntyä. Ihmistä arvokkaampaa ei  taivaan alla ole eikä oikeutta elämään mitata ihmisen kyvyillä tai taidoilla. Ainut oikea vastaus kysymykseen, kenellä on oikeus syntyä, on tietenkin: kaikilla, ihan jokaisella.

--
Lisäys 16.2
Kannatatko omantunnonvapautta? Minä kannatan. Terveydenalan ammattilaisilla tulisi olla omantunnonvapaus kieltäytyä abortin suorittamisesta. Ei ole mitään syytä, miksi näin ei voisi Suomessakin olla. Abortin saatavuuteen se ei vaikuta, mutta se lisäisi ihmisten oikeutta elää vakaumuksensa mukaan.
--
Julkaistu aiemmin Uusi Suomen Puheenvuoro-blogissani 12.2.2015