On häkellyttävää, että varsin monet eduskuntavaaliehdokkaat kannattavat vihapuhelain säätämistä. Yksi syy tuohon lienee mielikuvat. Kivapuhe kuulostaa kivalta, vihapuhe sensijaan sivistymättömältä ja tuomittavalta.
En kannata vihapuhelakia, koska se mikä on kenestäkin vihapuhetta vaihtelee, yksimielisyyteen ei päästä eikä ole mitään mieltä tehdä "vääristä" mielipiteistä laittomia. Vihapuheen sisällön pääsee määrittelemään se, kenellä on valta.
Vihapuhelainsäädännön vastustamista ei tule tulkita puolustuspuheena epäasiattomalle öyhöttämiselle netissä tai kulmakahvilassa. Siellä missä tarvitaan tapakasvatusta ja nettietikettiä, harvoin tarvitaan poliisia. Saati vihapuhepoliisia.
Suomen lainsäädäntö on ihan riittävä: on laiton uhkaus, kunnianloukkaus ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen on kielletty. Emme tarvitse vihapuhelakia, vaan lisää poliiseja valvomaan järjestystä ja lain noudattamista.
Vihapuhelainsäädäntö on aito uhka sananvapaudelle. Sen piiriin yritetettäisiin hyvin suurella todennäköisyydellä ulottaa niin perinteiset käsitykset avioliitosta, kuten myös maahanmuuttokriitikki. Inhoan muuten sitä, että maahanmuuttokritiikkiä kutsutaan rasismiksi, mutta inhoan myös sitä, kun rasismia kutsutaan maahanmuuttokritiikiksi. En ole lainkaan varma, että vihapuhelainsäädäntö osaisi erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.
Olen puolustanut viimeisen nelisen vuotta klassista avioliittokäsitystä, lapsen oikeutta isään ja äitiin sekä tietoon perustuvaa sukupuolikäsitystä. Olen kohdannut sen myötä jos jonkinlaista vihapuhetta, jossa on muunmuassa toivottu, että ajaisin satasta päin puuta ja kuolisin. On myös paljon sellaista, jota en halua enkä jaksa näille riveille näpytellä. En kuitenkaan halua vihapuhelakia, vaan avointa yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa, jossa sananvapaus toteutuu, herjaajia kehotetaan menemään kotiinsa kasvamaan ja rikoksista rangaistaan.
