Jobin lyhytaikaiset kärsimykset

Job antaa kasvot kärsivälle ihmiselle,
toivoa toivottomille, vaan ei tänään.
Jobin kärsimykset näyttävät olleen lyhytaikaisia.

Samaistun Israelin kansan neljäänkymmeneen vuoteen
erämaassa vaeltaen, ympyrää pyörien.
Vaikken ehkä joutunutkaan tänne rangaistuksena.
En hylännyt ainoaa Jumalaa, en kapinoinut, miksi siis näin?

Jobin kärsimykset Jumala käänsi voitoksi lukemattomille.
Luota Jumalaan, Jobin kirja huutaa menetyksiin.
Minä yritän. Minä haluan. Joskus jaksa en.
Kristus kantaa ja kannattelee.

Muuten olisin jo haudattu erämaan hiekkaan.
Oppinut oon, jos katson vain elämääni,
en näe Jumalaani. Suurta ja viisasta.
Hyvää ja rakkaudellista.

Hän kohtaisi Jobin, hän kohtaa minutkin.
Hän kohtaa sinutkin.


Kenen morsian?

Kenen päähän
kruunut kerran lasketaan?
Pappien ja piispojen
Sanalla veivät lampaansa suojaan


Jos Sanaan pitäydytään
silloin perintö taivaan säilytetään


Jos Sanasta luovutaan
silloin siunaus kadotetaan


Kenen kädestä
hukkuneet sielut vaaditaan?
Käsistä pappien ja piispojen
jotka johtivat laumansa harhaan


Kenen morsian
Kristuksen, vaiko Antikristuksen?
Huntuna elämä ikuinen
taikka pimeys väistymätön


Tulevaisuuden muistelu

Sä maalaat taulusi täyteen mustaa
sun kehos värisee kun kohtaat pahan
kärsinyt sisimpäsi se huutaa tuskaa
ihmisyyden naamio olikin kasvoilla toisen

huone kaikui jälleen ivan sanoja
noudattaen vanhoja kaavoja
näit katseita, hymyjä niin vinoja
kokemuksistas kasasit korkeita pinoja

olisko lohduttanut sua kosketus ihmiskäden
huomiseen kuka ois saanut sut uskomaan
tarvitsit miestä väkempää, viinaa et
huokasit korkeuteen, itkit ulos ilkeydet

hän löysi sinut siellä missä et ois luullut
hän soitti sävelen jota et ois uskonut
ellet ois sitä omin korvin kuullut
ja se soi ja se soi, kadottaen kaikki eiliset

vain kuolleet ne makaa maassa vaieten
et ole vaipunut joukkoon unohdettujen
pää pystyssä kuljet läpi palaneen maan tietäen
tuhka on maaperä hedelmällinen

et halua tuijottaa enää tuohon mustaan
päivääs ei yöksi saa enää muuttaa kukaan

Ne yhdeksän tuhatta (muistokirjoitus)

Ne yhdeksän tuhatta,

ne me menetettiin.

Sinä ja minä,

emme menneet väliin.

Veri tahraa tätä maata,

Vaikkei täällä oo sotaa.

Omattunnot paatuneet,

monet ovat siksi kaatuneet.

Äidit käännettiin lapsiaan vastaan, vapaus on verhona pahuuden.

Enkelit peittää puhtaat kasvonsa,

kun veri vuotaa viattoman.

Ihminen mursi täällä ihmisen,

synnin paino Golgatalla Kristuksen

Ne yhdeksän tuhatta

me menetettiin.

Jokainen oli yksi meistä.

Hyvyyden suojamuuri kohoaa

Aina olen jotakin velkaa.
Syytösten linko pyörii.
Pahan piiri pyörii.
Sen lapset siinä hyörii.

Sanat kuin piikkejä lihaan,
kiihottavat toisiansa vihaan.
Kutsuvat mukaan tuttuun ivaan.
Minäkö jäisin, vastaanottamaan?

Askeleeni on vapaat.
Ei niitä pysty kahlehtimaan.
Askeleistani tekisivät raskaat,
jos siihen antaisin mahdollisuuden.

Korvieni kautta sieluun.
Sielusta sydämeen.
Elämänvoimani maahan
sallinko kaadettavan, tyhjiin?

Hyvyyden voiman tunnen.
Kuin suojamuuri se kohoaa,
kun yhtä Nimeä rukoilen.
Sain sanan, joka vapauttaa.

Jään vastaanottamaan!













Lopussa paluu alkuun

Rajat annettiin.
Meitä silloin suojeltiin.

Rajat rikottiin.
Silloin meidät turmeltiin.

Paluuta, halua paratiisiin.

Kaipuuta täydellisyyteen.


Aika on keskeneräisyyden.

Aika nyt synnin ja kuoleman.


Kärsiä ja elää.

Elää ja iloita.


Katse siirtyy eilisestä

huomisen valoon.


Toivo voi tulla

jokaiseen taloon.


Kiinni pidä viinipuusta.

Sen antia saat juoda.


Juomana elämän

ruokana ikuisuuden.


Lopussa paluu alkuun.

Vain kautta Yhden.

Uusi taivas ja maa.

Et sitä voi kadottaa.










Sinuun kätkettynä

Salasin haavani.
Peitin kipuni.
Heikkouteni kätkin.

Mitä ne voisivatkaan antaa
niille, joilla on sydämessään
tuska saman painoinen?

Jos toisin ne valoon?
Ehkä niissä olisi lääke janoon.

Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Se on Sana Raamatusta, joka on
tullut lihaksi tässä temppelissä.

Salaanko sanojen tarkoituksen
vai raotanko sieluni havinan
näillä kirjaimilla.

Vielä niin paljon annettavaa,
vielä niin paljon kannettavaa

Sinä et salannut haavojasi.
Otit kantaaksesi kipuni.
Tyhjensit itsesi.

Mitä siitä seuraakaan,
kun minut nähdään Sinuun kätkettynä?

”Katsokaa, Kristus on kantanut häntä.”

”Ei hän ole yksin. Jumala on todellinen.”

”Voinko minäkin saada tuollaisen uskon, tuollaisen toivon?”

Kyllä voit.

Mutta nyt on minun seisottava vielä hetki tässä,
kasvussa kipeässä.
Sitten on aika leikata ja jakaa satoa.

Ja silloin on kunnia yksin Jumalan.

Tuhlaajapoika


Isällä oli kaksi poikaa
Nuorempi alkoi kapinoimaan
Isä anna mun osuus omaisuudesta
mä lähden kaus näiltä kulmilta

Poika se äkkiä pakkas jo tavarat
Edessä oli maisemat avarat
Juoksuaskelein kaupunkia kohti
Siellä kirkkaat valot ne hohti

Laulua, ruokaa ja juomaa
Hetken pojalla oli hauskaa
Setelitukko kun oheni
Ystävät vierestä väheni

Ei ollut leipää, ei rahaa
Teki se niin pahaa
töihin kai sitä mennä pitää
koti-ikävä mielessä itää

Sikoja nyt hoitamaan
Niiden ruokaa antakaa
Pyys tuhlaajapoika turhaan
Ei tästä tuu yhtään mitään

Jospa Isä anteeksi antais
Kotiin minut vielä ottais
Askelein raskain poika lähti
Taivaalla kimmels tähti

Isä juoksi poikaa vastaan
Huusi ”nyt pidetään juhlaa
Näin Isä rakkauttaan tuhlaa
Siinä on aihetta juhlaan

Hercule Poirotin saarna

Sunnuntain puhettelevin saarna tuli yllättävässä yhteydessä, kun Appointment with Death -elokuvassa Hercule Poirot sanoo traagisesti vanhempansa menettäneelle nuorelle naiselle näin:

"Mikään maailmassa ei ole niin pahasti vaurioitunut ettei Kaikkivaltiaan käsi voisi sitä korjata. Muistakaa se. Ilman sitä varmuutta me kaikki olisimme hulluja."

---
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18.

 

Psalmi

Olen kulkenut siellä
missä sudet ulvoo alla täyden kuun
missä karhu käy ruokaa etsien
olen tuntenut kuoleman hajun
aavistanut uuden alun

Itkenyt kipua haavojen
juonut maljan loppuun asti
pettymyksen, katkeruuden
juonut myös maljan ylitsevuotaisen

Olen kulkenut siellä
missä pimeys käy valoa vaanien
aterioinut eessä vihollisen
saanut kokea siunauksen

Yhden askeleen jäljessä
hyvyys ja rakkaus uskollisen
havahtunut läsnäoloon
Hyvän Paimenen

 

Naista lyödään

Naista lyödään, kauneudella.
Loputtomat vaatimukset. Olet esine.
Arvosi mitataan ulkoisilla mittareilla.
On sokeutta, jossa katsotaan vain pintaa.

Kaunis. Vain kaunis. Ruma. Vain ruma.

Naista lyödään, kauneudella.
Siskoasi. Lastasi. Ystävääsi. Tuntematonta.
Hintasi laskee, hintasi nousee.
”Täytä mitat, muutoin osasi on häpeä.”

Nainen, katso itseäsi rakkaudella.
Olet enemmän. Et ole esine.
Arvosi on ikuisuudessa asetettu.
Rakastava katse, se on osoitettu sinuun.

Luojasi näkee sinut. Kokonaisena. 

 

Jumala ilmoittaa itsensä


Millainen on Jumala?

Mikä on Jumalan tahto?

Mitä Jumala ihmiseltä odottaa?

Mikä on oikein ja mikä väärin?

Mikä on ihmisen parhaaksi?


Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin vastaukset löytyvät Raamatusta, Jumalan sanasta.

Jumala ei halunnut jäädä vieraaksi ihmisille eikä hän jättänyt ihmiskuntaa yksin pähkäilemään mitkä asiat ovat Hänen mielensä mukaisia ja mitkä eivät. Jumala antaa Raamatussa tienviitat, jotta ihminen voisi niiden varassa turvallisesti kulkea elämänpolulla ja kohti taivasta. Tästä huolimatta joudumme elämässä moniin haavereihin ja kolareihin, itsemme, toistemme ja Jumalankin kanssa. Emme nimittäin aina jaksa tai edes halua vaeltaa viitoitettuja reittejä. Yritämme oikaista ja huomaammekin pian satuttaneemme jalkamme kivisessä maastossa. Toisinaan kyseenalaistamme annetut ohjeet ja käskyt ja koitamme itse löytää paremman tien. Jumala kutsuu tieltä eksynyttä palaamaan Hänen viitoittamalleen tielle.
 

Jes. 30: 21. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää."
 

Jeesuksen ristintyön tähden meillä on aina mahdollisuus tehdä elämässämme U-käännös, jos olemme lähteneet väärään suuntaan.

Jumala ilmoittaa itsensä sanassaan, luomakunnassaja Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala antanut itsestään riittävästi tietoa, jotta voisimme Hänet tuntea, elää Hänen yhteydessään, uskoa Häneen ja pelastua uskomalla Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaan.
 

Jes.53:6

"Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,

jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.

Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan

hänen kannettavakseen.”

Ylistys

Jumala on niin suuri

Hän on luonut maan ja taivaan

Ylistys, ylistys

Ylistys Kunnian Kuninkaalle

 

Lähetti Hän oman Pojan

pelastamaan maailman

Ylistys, ylistys

Ylistys Kunnian Kuninkaalle

 

Antoi meille Pyhän Hengen

puolustamaan, rohkaisemaan

Ylistys, ylistys

Ylistys Kunnian Kuninkaalle

 

(Näihin sanoihin on myös melodia)