Salasin haavani.
Peitin kipuni.
Heikkouteni kätkin.

Mitä ne voisivatkaan antaa
niille, joilla on sydämessään
tuska saman painoinen?

Jos toisin ne valoon?
Ehkä niissä olisi lääke janoon.

Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Se on Sana Raamatusta, joka on
tullut lihaksi tässä temppelissä.

Salaanko sanojen tarkoituksen
vai raotanko sieluni havinan
näillä kirjaimilla.

Vielä niin paljon annettavaa,
vielä niin paljon kannettavaa

Sinä et salannut haavojasi.
Otit kantaaksesi kipuni.
Tyhjensit itsesi.

Mitä siitä seuraakaan,
kun minut nähdään Sinuun kätkettynä?

”Katsokaa, Kristus on kantanut häntä.”

”Ei hän ole yksin. Jumala on todellinen.”

”Voinko minäkin saada tuollaisen uskon, tuollaisen toivon?”

Kyllä voit.

Mutta nyt on minun seisottava vielä hetki tässä,
kasvussa kipeässä.
Sitten on aika leikata ja jakaa satoa.

Ja silloin on kunnia yksin Jumalan.