Vallitsevien totuuksien haastaminen

Ilta-Sanomissa 11.11.2020. kerrotaan uudesta väitöskirjasta koskien varhaiskasvatusta:

”Tutkijatohtori Aino Saarisen mukaan päiväkodin aloittaminen liian varhain, liian iso ryhmäkoko ja liian pitkät hoitopäivät kasvattavat aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.”

IS puhuu väitöskirjan yhteydessä kohusta. Jo otsikkotasolla mainitaan, kuinka asiantuntijat ovat eri mieltä (väitöskirjan väitteistä). Nytpä kuulostaa hyvältä! Usein tämänkaltaiset luonnehdinnat antavat lukijalle viitteitä, että jossain on haastettu vallitsevia totuuksia.

IS:n artikkelissa todetaankin: ” Tuore väitöskirjatutkimus ravistelee Suomessa vahvana elävää käsitystä varhain aloitetun varhaiskasvatuksen hyödyistä.”

Se on vain hyvä, jos maa nyt hieman järisee asiantuntijoiden jalkojen alla.

Suomessa tulisi suhtautua avoimemmin varhaiskasvatusta koskevaan tutkimustietoon, vaikka se ei istuisi laajasti omaksuttuun, ja median esilläpitämään narratiiviin varhaiskasvatuksesta. Isot ryhmäkoot ja pitkät hoitopäivät aiheuttavat lapsissa stressiä. Ei ihmekään, onhan alle kolme vuotiaiden sosiaaliset taidot vielä kehittymässä.

Syli ja hoiva, sekä riittävä yksilöllinen huomio kasvattajalta ovat pienen lapsen tärkeimmät tarpeet.

Tieto auttaa kehittämään varhaiskasvatusta, jolloin lyhyempiin hoitopäiviin ja pienempiin ryhmäkokoihin voidaan tulevaisuudessa suunnata. Tuoreesta tutkimuksesta nostatetaan kohua, ja osa alan asiantuntijoista haluaa ampua sen turhan kiireesti alas. On ryhmäkokoa ja pienen lapsen tarpeita ennenkin tutkittu.  Tutkimustulokset  vain koetaan jotenkin kiusallisiksi.

Pienemmät ryhmäkoot maksavat enemmän.
Samaan aikaan kotihoidon arvostus on häkellyttävän alhaalla. Ei ole kovinkaan arvostettua olla pitkään kotona omaa lasta hoitamassa. Suomessa tulisi tarkastella niin varhaiskasvatusta kuin kotihoitoakin nykyistä tasapainoisemmin.

Tiedolla eteenpäin, lasten edun laajempaa toteutumista kohti.

Lopetetaan esittäminen

Sosiaalinen media on monessa mielessä hyvä asia, se esimerkiksi mahdollistaa niidenkin mielipiteiden esilläpitämisen, mitä valtamedia ei kelpuuta otsikkoihinsa.

Keskustelukulttuurille se on kuitenkin pieni kuolema, ainakin laadukkaalle sellaiselle. Käsi ylös, joka on eri mieltä! Odotas, kun lasken.. valmis!

Somea seuratessa huomaa, miten meistä on tullut toistemme vihollisia. On omalla vastuullamme, miten toimimme. Onko toisella tavalla ajatteleva vihollisemme, joka pitää lytätä? Ei. Hän on lähimmäisemme. Miksi edes keskustelemme, jos emme halua ymmärtää toista? Lopetetaan esittäminen ja lähetetään sloganit kirjepostilla ennakkoon loppuvuodeksi.

Twitter on ajallemme paikoin huono väline. Se kutsuu tiivistämään ja yksinkertaistamaan moniuloitteisia asioita. Empatian ja ymmärryksen sijaan sarkasmi on sen perussävel: nännännää. Itse pidän kyllä tiivistämisestä, ja huumorista sen monissa eri lajeissa, mutta en minä ainakaan halua kommunikoida vain sarkasmilla toisille. Jokaisen keskustelun jälkeen pitäisi olla silti mahdollista pelata vaikka yhdessä mölkkyä. Muutoin keskustelu on mennyt liian repiväksi.

Ei Facebook sekään ole keskustelukulttuurin kunnian areena. Se myös koukuttaa meitä scrollaamaan, vaikka meidän pitäisi rauhoittaa itsemme liioilta virikkeiltä. Ajatukset tarvitsevat tilaa. Luovuus tylsyyttä. Mun pitää kelata tätä, on muuttunut muotoon ”pakko scrollata tätä.”

Somevapaata loppupäivää!

—

Joka vanhoja muistelee, se saa eniten tykkäyksiä.

Sääntörikkomuksia suvaitseva erotuomari ja liperi-Ronaldot

Oulun piispa Jukka Keskitalo ehdottaa tällä viikolla kokoontuvalle piispainkokoukselle, etteivät samaa sukupuolta olevia pareja vihkivät papit saisi enää varoituksia toiminnastaan, kertoo sanomalehti Kaleva 18.10.

Piispa Keskitalo ei haastattelussa suosita toimimaan kirkon päätöksiä vastaan, mutta hän toteaa lehdelle: ”En liioin usko, että ratkaisemme tilanteen varoituksia jakamalla, hän jatkaa.”

Itse näen kuitenkin, että tällaiset kompromissit voisivat ratkaista lopulta koko asian. Tällainen päätös veisi sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä eteenpäin kirkossa. Se on vähän sama kun jos jalkapallon erotuomari sanoisi pelaajille:

Onhan tässä pelissä säännöt, mutta kun niin kovasti haluatte voittaa tämän pelin, niin ei me rangaista siitä, jos pelaatte ihan omilla säännöillänne. Me vaan ei kannusteta siihen.  Tuomarien suvaitsevainen suhtautuminen virheisiin muuttaisi koko pelin.

Rikotte kyllä sääntöjä, mutta ei me viitsitä enää puuttua asiaan.  Ei enää niitä keltaisia tai punaisia kortteja, onhan ne vähän rajuja. Tää kaikki vie niin paljon energiaa. Kunhan päästään yhdessä eteenpäin. Käydään kunnioittavaa keskustelua sitten vaikka erätauolla. 

Kun liberaalit eivät ole saaneet tahtoaan läpi kirkolliskokouksessa, niin kirkko-anarkismi ”myöhän vihitään kirkossa, vaikka väkisin.”, jatkuu, ja paine nopeisiin ratkaisuihin vihkimis-asiassa sen myötä yhä kasvaa.

Miksi kirkko lähtisi murtamaan sitä ainutta yhtä instituutiota, joka on edelleen varteenotettava perusta naisen ja miehen suhteelle, sekä turvallinen kasvualusta heidän jälkikasvulleen? Kirkon tulisi vahvistaa avioliiton merkitystä, ei lähteä muuttamaan sitä joksikin muuksi, yleisluontoiseksi tunteiden liitoksi.

Arkkipiispa Tapio Luoma  on piispa Keskitalon kanssa samoilla linjoilla tuoreessa kommentissaan Ylelle 21.10: ”Arkkipiispa Tapio Luoma toteaa, että varoitusten varaan tulevaisuutta ei voi rakentaa tilanteessa, jossa ratkaistavana on kirkkoa syvästi jakava erimielisyys.”

Piispoilla ei ole helppo tehtävä pitää joukkuettaan kasassa, mutta käsien ilmaan nostaminen ei vie jengiä voittoon.

Jos oikeasti uskoo, että Raamatulla on jotain virkaa ja auktoriteettia kirkossa, on ehdottoman tärkeää pitäytyä uskollisesti kiinni sen opetuksista, vaikka kentänlaidallinen itkeviä liperi-Ronaldoja eivät hyväksyisi Erotuomarin ratkaisuja.

Tämä aika vaatii erityistä kestävyyttä piispoilta ja kirkolliskokoukselta. Ketä nämä tahot pyrkivät miellyttämään, ajan henkeä vai ajatonta Jumalaa? Kyllä, mainitsin Jumalan. Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen olisi kirkolle katastrofi, sillä kirkko lakkaisi olemasta kirkko, omaksumalla uudenlaisen teologian, jolla ei ole mitään pohjaa Raamatussa. Kuinka monta kahden naisen tai kahden miehen välistä avioliittoaRaamatun lehdiltä muuten löytyy? 0!

Yleiseen mielipideilmastoon on jo kirkossa monin kohdin mukauduttu, korkeilla paikoilla on jo haastettu tieteeseen perustuva käsitys ihmisestä naisena ja miehenä. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sulkee sisäänsä monia aatteellisia opinkappaleita, jotka sotivat kristillistä ihmiskäsitystä vastaan. Kirkon päättäjien pitää tietenkin ratkaista erimielisyys avioliittokysymyksessä, mutta tavalla, joka säilyttää kirkon kirkkona.

Vain voittaja saa palkinnon.

Kuvausta luopumuksen kirkosta

Julkaisin sunnuntaina 13.9.2020. satiirin otsikolla Vapaus vai vapaa pudotus.? Poikkeuksellisesti en avannut kommentointikenttää, sillä jo neutraalimpiin tyyliin kirjoitettujen tekstien myötä kommentointi tuppaa lähtemään käsistä.
Halu ampua alas tekstini oli kuitenkin niin kova, että eräs blogisti avasi  14.9 minun blogitekstin kommentoinnin hänen blogiinsa. Se oli tökerö tapa yrittää kiertää kommentointi –asetukset, ja ilmoitinkin tästä  ylläpidolle. Eri asia olisi ollut, jos olisi tehty vastine tekstiini ja aloitettu keskustelua siitä. Uusi Suomi antaa blogisteille mahdollisuuden avata, tai olla avaamatta kommentointia. Ajatus siitä, että olisi sananvapauden rajoittamista, ettei jokaikistä blogitekstiä olisi mahdollisuus kommentoida, on kohtuuton ja sellaisena jo aika hauskakin väittämä tältä toiselta Usarin blogistilta.

No, mitäpä siellä kommenteissa sitten minun kirjoituksestani väitettiin :

1) tekstini oli epälojaali hyökkäys työnantajaani kohtaan.
2) uskonnollista fanatismia3) vihayhdistyksen toiminnanjohtajan tekstiä
4) uskonrauhan rikkomista

Vastaukseni näihin väitteisiin:

1) kuten tarkkaavainen lukija huomaa, tekstini on tyyliltään satiiri, eikä siinä yksilöidä mitään kirkkoa. Eräs henkilö totesi minulle, että tekstini kuvaus muistuttaa Ruotsin luterilaisen kirkon tilannetta. Onhan siellä luopumus kristillisestä uskosta jo paljon pidemmällä kuin Suomessa. Hänen kommenttinsa on siten varsin osuva.

Kirjoitukseni kirkko edustaa sellaista hengellisyyttä, jossa on luovuttu Raamatun opetuksesta, ja korvattu se sateenkaari-teologialla. Enkä suinkaan viittaa nyt Nooan arkkiin ja sateenkaareen (liiton merkkinä).

2) oliko tekstini kiihkomielistä uskonnollisuuden puolustamista? Se riippuu täysin lukijan lähtökohdista, miten hän sen kokee. Tekstini edustaa tosiasiassa aivan tavallista kristillistä näkökantaa siitä, että kristillisen kirkon ollakseen kristillinen kirkko, on sitouduttava Raamatun opetuksiin.

3) Vihayhdistys? Ei tosiaankaan. Vihayhdistys on hyvin leimaava ja tunnepitoinen nimitys, ellei suoranainen haukkumanimi. Sellaista käyttävät usein lähinnä aktivistit, jotka eivät hyväksy klassista avioliittokäsitystä tai, jotka eivät tunnusta lapsen oikeuksia. Tekstin julkaisin henkilökohtaisessa puheenvuoro -blogissani. Loppukesästä  jäin pois Aito avioliitto ry:n toiminnanjohtajan tehtävästä, joten tieto on senkään osalta ei pidä paikkansa.

4) Kävin taannoin keskustelua kaverini kanssa, ja hän naurahti kuultuaan, että blogitekstiäni ”Vapaus vai vapaa pudotus?” oli syytetty kommenteissa uskonrauhan rikkomisesta. On se minustakin kerrassaan absurdi väite. Tekstini monine huomioineen saattoi kyllä kirvellä jonkun omaatuntoa, olihan tekstin julkaisun aikaan vielä Pride-viikkokin menossa. Uskonrauhan rikkomista ei ole kuitenkaan kriittinen, teologinen tarkastelu. Raamattu opettaa synnistä ja kadotuksesta, ja onneksi myös armosta. Näiden käsitteiden käyttäminen ja soveltaminen on täysin laillista. Onhan meillä Suomessa sanan- ja uskonnonvapaus voimassa. Näitä vapauksia yritetään tosin kasvavissa määrin rajoittaa, vetoamalla mm. turvallisen tilan politiikkaan.

Voisi kysyä, eikö liberaalia kristillisyyttä saakaan kritisoida? Joidenkin ajatus ainakin näyttää kulkevan tähän suuntaan.

Tekstini  kirkko, "kirkko Sodomassa" on kuvausta kirkosta, joka kulkee luopumuksen tietä. Lukija voi tunnistaa yhtymäkohtia nykyhetkeen.

Vapaus vai vapaa pudotus?

Kirkko Sodomassa toivottaa kapinallista viikkoa kaikille kullanmuruilleen. Kampanjassaan  se julistaa kaikille rakkautta ja nähdyksi tulemista.  Se julistaa, että lähimmäisen rakkaus on sitä, että lähimmäisten seksuaaliset synnit luetaan rakkauden teoiksi. Nähdyksi tuleminen tapahtuu kuitenkin sumein silmin. Ei se itsekään halua tulla nähdyksi valossa, sillä valo paljastaisi pimeyden teot, joita se syleilee sakastissa, alttarilla, saarnastuolissa ja juhlakulkueissa. Kahden sukupuolen järjestelmän se on haudannut, ja vaihtanut gnostilaiseen opetukseen ihmisestä. Jumalan nimen se häpäisee keskellä kirkasta päivää suurin kirjaimin.

Kirkko vetoaa lisääntyneeseen tietoon, ja silti tuo kirkko pakenee tietoa. Se sulkee silmät luonnonjärjestykseltä, se sulkee Pyhän kirjansa, se sulkee sydämensä todelliselta rakkaudelta. Rakkaudelta, jossa syntinen kohtaa Vapahtajansa katuen, uuden puhtaan sydämen omistaen.

Susi kulkee siellä lampaiden vaatteissa, ja häntä kiitellään uudistusmielisyydestä. Se puhuu kauniita, lipeviä sanoja rakkaudesta.

Kirkko Sodomassa ei voi sietää Hyvän Paimen lampaita, siinä missä ei niiden Paimentakaan. Nuo kuuliaiset lampaat kun ovat ilonpilaajia. Ne eivät suostu poikkeamaan polultaan, vaikka kuinka heille vakuutetaan, että niin moni muukin on jo uudella tiellä. Katso, täällä on vihreämpää. Täällä on vapaus.

Vapaus.. vai vapaa pudotus. Aina kadotukseen saakka. Kadotus.

Sitä kirosanaa ei saa lausua siellä. Synnistäkään et kuule siellä puhuttavan. Onhan siellä suurin synti sanoa syntiä synniksi.

—
Satiiri

Kaikkien liputus

Ei pidä kuntien, ei kaupunkien liputtaa Priden puolesta, koska se on radikaali seksuaalipoliittinen tapahtuma. Meillä on jo lippu kaikkien suomalaisten puolesta, ja se on väriltään sinivalkoinen.

Kannatan tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia. En sensijaan kannata sukupuolineutraalia ideologiaa.

Uskon, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, kuten niin monet ne muut, jotka eivät halua hypätä Pride -kelkkaan mukaan. On hyvä, ettei Suomen ev.lut kirkko ole mukana Prideilla tänä vuonna. Viime vuonna kirkkohallitus tempaisi ja antoi setasertifioida itsensä.

Kirkko saisi minusta mennä Prideille vaikka joka vuosi, jos se uskaltaisi siellä a) puolustaa avioliittoa naisen ja miehen välisenä liittona, ja b) tunnustaa, että sukupuoli on muuttumaton, synnynnäinen ominaisuus. Olisihan se hienoa myös, jos c)  piispat siellä  myös pitäisivät esillä sanan- ja uskonnonvapautta ja asettuisivat puolustamaan Päivi Räsästä.

Arvostan yksilönvapautta. Jokainen saa marssia vaikka yksisarvisten puolesta, mutta kuntien, kaupunkien tai kirkkojen ei pidä ottaa osaa sellaiseen tai vastaavaan. Homma kun on niin, ettei sellaiset ratkaisut taatusti edusta kaikkien asukkaiden tai seurakuntalaisten näkökulmaa ja mielipidettä. Ihmiset eivät pidä siitä, että joku muu yrittää päättää, mitä mieltä he ovat. Siksi "ei" kaupunkien ja kuntien Pride-liputuksille, sillä niiden tulee olla kaikkien puolella, ei vain tietyllä tavalla ajattelevien ja uskovien kansalaisten.

Aito avioliitto, on sen sen arvoista

Avioliittolaki muuttui. Muuttuiko avioliitto? Jos avioliitto on luonnollinen instituutio, jonka yhteiskunnallinen tehtävä on antaa lapselle isä ja äiti, niin ei muuttunut.

Tottakai lainsäädäntö julistaa sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä, mutta sitä ei ole pakko ostaa ja ottaa totuutena. Kaikkia lakeja saa kritisoida, ja siksi niitä muutetaankin. Avioliittolakiin tulisi palauttaa sukupuoliperuste. En kuitenkaan usko, että niin tulisi tapahtumaan vielä tulevina vuosina tai vuosikymmeninä. Pitkä matka on kuljettava, jotta käsitys avioliitosta kirkastuisi päättäjien enemmistölle.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisälläkin on ikävästi halua astua samaan suohon, mihin valtio astui edellä.  Sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen suohon. Sekään ei muuta sitä, mikä on avioliitto.

Ei, edelleenkään aidon avioliiton osapuolina eivät ole vaimo ja vaimo. Toisin kuin lööpit julistavat tänään. Voitte myös korottaa vuoden perhekanavaksi Youtube-tilin, jossa ei ole yhtään isää näkyvissä. Se ei muuta kuitenkaan elämän realiteetteja. Isän syliin kaipaa aina lapsi, vielä vanhanakin.

Aito avioliitto on jotain kaunista, hyvää ja arvokasta. Olen antanut lihani revittäväksi sen edestä. Olen antanut vuosia itseni, persoonani ja vakaumukseni alttiiksi arvostelulle, pilkalle ja häväistykselle. Olen ottanut vastaan painostuksen toistuvat aallot, jotka ovat lyöneet työhöni. Se on ollut sen arvoista. Niin kuin hyvät, ja sanoisinko myös, pyhät asiat ovat.

Minulle avioliitto on jatkossakin yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. On täysin ok sanoa eri asioita eri nimillä. On sukupuolineutraaleja liittoja, ja sitten on avioliittoja. Aitoja avioliittoja.

Niilo-rakas ja luxusRaamattu

Kansa alkaa jo tottumaan näihin kansanedustaja, kirkkovaltuutettu Päivi Räsäseen kohdistuneisiin, toistuviin poliisikuulusteluihin. Ai, taas!  Valtakunnansyyttäjän perusteetonta ja mielivaltaista toimintaa arvostelevat edelleen monet.

Rikosilmoituksia tehtailevat pyrkivät vaientamaan suoraselkäisen julkikristityn, toivoen muiden liittyvän joukkoon.

Kai pitäisi vielä mainita tässä yhteydessä liberaalin siiven kristityt, joita häiritsee Räsäsen kristillisyyden mainitseminen mediassa, hänhän ei ole heille oikeaa kristillisyyttä edustava henkilö. Vain joku surullinen jäänne Raamattuun sitoutuvasta ihmisestä, jolle voi nauraa Sukupuolena kissa -kirjan julkkareissa.

MTV3 -uutisten otsikossa luki Räsäsen poliisiasemalle menosta jotenkin näin:

"Raamattu mukana"

Jos uutinen noudattelisi tyylillisesti  Suomen seuratuinta huumejuttua saatettaisiin siinä mainita myös Niilo-rakas ja luxusRaamattu tuplatupsuilla, nahkaa tietenkin.  Ehkä jopa vintagea. Päivin kuulustelumeikki oli raikas, kesäinen. Se täytyy tietysti vielä todeta.

En minä voi poliiseja syyttää, heille lankesi ikävä osa kysellä, uskooko Räsänen Raamattuun ja onko sen ihan pakko.

Arkajalka Armille sanon, älä pelkää. Ei ne sinua vielä hae, vaikka luit rouvain rukouspiirissä ääneen Paavalin tekstiä. Ja jos hakeekin, niin älä pelkää. Vielä täällä on meitä, jotka puolustamme sinunkin sanan- ja uskonnonvapauttasi.

Arkkipiispa Tapio Luoma ja jäävuoren huippu

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma kertoi piispainkokouksen avioliittokäsitystä koskevasta tuoreesta mietinnöstä mediassa. Kirkon kanta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen on jälleen ajankohtainen, sillä uusi kirkolliskokous kokoontuu parhaillaan Turussa.
Yle kertoi 6.8., että piispojen kesken vallitsee erimielisyys parhaasta vihkimiskäytännöstä.

Artikkelissa sanotaan: ”Osa kannatti nykyistä mallia, jossa avioliitto on rajattu miehen ja naisen väliseksi. Samaa sukupuolta olevien parien hengelliseen tarpeeseen vastataan rukouksella tai siunauksella. Osa piispoista sallisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen. He kannattavat joko kahden rinnakkaisen eli perinteisen ja sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen olemassaoloa tai avioliittokäsityksen muuttamista sukupuolineutraaliksi ja vihkimiskäytännön muuttamista sen mukaisesti.”

Osa piispoista haluaa siis yhä pitäytyä Raamatun opetukseen avioliitosta, osa tarjoaa tilalle uutta avioliittoteologiaa, jossa sukupuoliperuste on pyyhitty pois vanhentuneena. Entäpä ne kuuluisat, mutta edelleen niin keskeiset lapsen oikeudet? Uskovatko sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä kannattavat piispat, että lapsi ei tarvitse äitiä ja isää? Se kun on sukupuolineutraaliin avioliittokäsitykseen rakennettu perusoletus. Avioliiton yhteiskunnallinen merkitys on ollut antaa lapselle isä ja äiti. Avioliitto koskettaa vahvasti perhe-elämää, ja perheethän on yhteiskunnan perusyksiköitä. Ei siis mikään vähäpätöinen asia.

Arkkipiispa pyrkii pitämään kirkossa niin liberaalit kuin konservatiivit. ”Arkkipiispa Luoma kertoo kannattavansa rinnnakkaismallia, jossa kirkko säilyttäisi nykyisen avioliittonäkemyksensä, mutta antaisi luvan papeille, jotka haluavat vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon. ”

Aina, kun pappi vihkii avioliittoon kaksi miestä tai kaksi naista, hän julistaa kirkon opin vastaista avioliittokäsitystä. Siihen nämä kapinapapit tähtäävätkin, eli hämärtämään virallisen avioliittokannan. Vihkimisillä he laittavat ikäänkuin jalkaa oven väliin, jotta sukupuolineutraali avioliittokäsitys pääsisi livahtamaan sisään kirkkoon.Ei ole mahdollista säilyttää kirkon nykyistä avioliittokäsitystä, ja antaa vapaasti osan papeista toimia räikeästi sitä vastaan.

Kahta niin erilaista avioliittoteologiaa on mahdotonta naittaa yhteen saman kirkon katon alle. Se mikä on toisten mielestä synti, on toisten mielestä siunaus. Se, mikä on toisten mielestä kristillistä lähimmäisen rakkautta, on toisten mielestä viettelemistä kadotukseen. Onko tässä kyse vain mielipiteistä? Ei ole: Luterilaisen kirkon korkeimpana ohjeena on periaate, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. . Liberaalitkin saattavat argumentoida, että heidän näkemyksensä perustuu Raamattuun. Ongelma vain on, että heidän teologiansa perustuu siihen, mitä ei Raamatussa ole.

Helsingin Sanomissa arkkipiispaa haasteltiin samasta mietinnöstä 9.8.2020. Jutun kuvatekstissä lukee: ”Arkkipiispa kokee, että kirkossa on halua löytää kompromissiratkaisu kirkkoa pitkään vaivanneeseen kiistaan samaa sukupuolta olevien vihkimisistä.” Tämä kirkkoa vaivaava kiista on lähtöisin avioliittolain muutoksesta, ja kirkon sisällä vaikuttavasta liberaaliteologiasta, jonka piirissä Raamattu näyttäytyy aikansaeläneenä opuksena, jossa kerrotaan uskosta Kaikkitietämättömään jumalaan. Siellähän puhutaan siitä, miten mies sai kumppanikseen naisen. On kahta sukupuolta ja näiden jälkeläisiä. Mooses, Jeesus ja Paavali vaihtuvat toisiin auktoriteetteihin, kuten Judith Butleriin, ”minun jumalaani” ,ja poliittiseen korrektiuteen, ennen kuin ehdit kissaa sanoa.. tai lausua uskontunnustusta.

Konservatiivit eivät kaipaa tai halua kompromissia avioliittokäytäntöihin, sillä heistä asiat ovat jo nyt aikalailla parhaalla mahdollisella tavalla: kirkon virallinen kanta ja vihkimiskäytäntö lähtee siitä, että avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Jotkut konservatiivit voivat tässä väsytystaistelussa joskus uuvahtaa, mutta harva tosissaan uskoo, että taistelun avioliitosta ja Raamatun arvovallasta, voisi voittaa antautumalla vastapuolen vaatimuksille ja luopua aidosta avioliitosta, ja seurata sutta Hyvän Paimen äänen sijaan.

Kirkolliskokouksella on jo ratkaisun avaimet käsissään, nimittäin nykyisen avioliittokäsityksen säilyttäminen ja kieltäytyminen kaikista kompromisseista totuuden suhteen, jos tahtoa on. Kirkon linjaa vastaan kapinoivien pappien tulisi lopettaa kirkkoa repivät omavaltaiset vihkimiset, ja tuomiokapitulien tulisi suhtautua asiaan suoraselkäisesti koko maassa, ja lakata hyväksymästä sitä, että jotkut papit tekevät vihkimisistä seksuaalipoliittisia tempauksia.

Arkkipiispa peräänkuuluttaa keskustelua yhteisen tien löytämiseksi ainoana keinona. Siinä hän on varmasti oikeassa. Mutta mikä on se yhteinen tie, jolla kirkkokansan tulisi kulkea? Mihin tienviitat johtavat? Ja ennen kaikkea, kenen pystyttämät nuo tienviitat ovat?

Sukupuolineutraali ideologia jatkaa kulkuaan, tuomalla niin biologian vastaisia kuin lapsen etua haavoittavia arvoja ja uskomuksia milloin lainsäädäntöön, milloin koulujen sukupuolikasvatukseen, nyt myös kirkon sisäiseen keskusteluun avioliitosta ja Raamatusta. Kirkolliskokouksen enemmistöllä on mahdollisuus estää sen eteneminen, päättämällä: ei yhtään edemmäs. Tänne et tule!

Oppitunti konservatiiveille

Hyvä konservatiivi, tai muu totuudenpuhuja, olet nyt lähtenyt tielle, jolta ei ole paluuta.  Ellei sitten U-käännöksenä pikatahtiin, anteeksipyynnön kera. Nyt jos kuitenkin olet vakaasti päättänyt julkisuuteen päästää kiistanalaisia, ja ah, niin totuudenmukaisia näkökantojasi, pidä hatustasi kiinni. Tunnen jo somemyrskyn nousevan. Ei niin pientä kuohuntaa, ettei etsimättä löytyisi ihmisiä irtisanoutumaan sinun mielipiteistäsi.

Ei väliä, mitä kirjoitit tai sanoit, taustayhteisösi pian ilmoittaa Twitterissä, että ”meillä kyllä sitoudutaan ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. ” Aivan kuten sinäkin, nyt ja aina ennenkin, ethän ole mitään muuta koskaan ilmaissutkaan. Muille syntyy nyt kuitenkin mielikuva, että sinussa ja toiminnassasi olisi ollut aiemmin jotakin epäselvää näiden osalta. Samassa twiitissä taustayhteisösi olisi voinut yhtä hyvin vakuuttaa, että ”meillä ei ole yhteyksiä ulkoavaruuden olioihin, ei myöskään konservatiivisella kirjoittajallamme.”Konservatiivina on hyvä oppia käsittelemään näitä hyväntahtoisia, joskin niin harhaanjohtavia pr-osaston lausuntoja, jotka edestäsi kiireesti lausutaan.

Yhtä asiaa ei sinun tarvitse kuitenkaan tehdä julkisen kannanottosi vuoksi, nimittäin anteeksipyytää. Ei veikkoinen, ei. Siihen ei pidä sinun lähtemän.  Mitä pyytäisit silloin edes anteeksi? Sitäkö, että olit oikeassa ja se, harmistutti suvaitsevaistoa? Vai sitä, että että olisit voinut sanoa saman asian eri tavalla? Sellaista tapaa ei kuule olekaan, jolla voisit kertoa, että edelliset seksuaalivallankumoukset ovat rapauttaneet avioliittoa, ja heikentäneet perhettä, ilman että joku siitä suuttuisi.

Puhe huonoista hedelmistä on monille häiritsevää kuultavaa, sillä heistähän ne ovat ihan hyviä hedelmiä.

Konservatiivi, ole valmis tulemaan parodian hahmoksi, jos esiinnyt julkisuudessa ilman setasertifikaattia. Ole siitä kuitenkin välittämättä, anna tyhjännaurajien viihdyttää itsensä yhä syvempään yhteiskunnalliseen horrokseen. Siitä voi olla sinulle etuakin.

Hyvä konservatiivi, muista aina tämä: Kulttuurmarxismin toteuttaja rakastavat ideologiaansa, mutta auta armias, jos kerrot heille mitä se on. Kulttuurimarxismia.. Silloin on hyvä varautua ankaraan vastarintaan. Foliohattu sinun nimelläsi, on jo matkalla.

Palataan lopuksi vielä tähän yhteen hyvin tärkeään oppiin: Mitä ikinä teetkin, älä koskaan pyydä anteeksi mielipiteitäsi. Varsinkin, jos olet oikeassa.

On tosin yksi anteeksipyyntö, jota soisin käytettävän. Tässäpä tämä
kaikille konservatiiveille & 'J.K.Rowlingeille' käytettäväksi tuleviin (some)kohuihin:

Pyydän anteeksi kaikilta, jotka loukkaantuivat huomattuaan, minun vuokseni, että heillä on yhteiskunnallisesti vahingollinen agenda. Lupaan toistaa kannanottoni, aina kun koen sen tarpeelliseksi. Joskus myös ihan huvikseni..

Yksiavioisuuden kyseenalaistus: monisuhteisuus "uutena normaalina"

Kirkko ja Kaupunki -lehti kirjoittaa polyamoriasta neutraalisti, ellei jopa hieman suosittelevaan sävyyn. Artikkelissa todetaan: ”Monisuhteisuus tulee vastaan monessa paikassa. ”

Tällainen yleistävä toteama on kaikkea muuta kuin objektiivinen. Tällainen luonnehdinta monisuhteisuuden näkyvyydestä luo kuvaa, että ”hei, tämähän on aika yleistä ja tavallista nykyään.” Tilastollisesti ei voida sanoa muuta kuin, että monisuhteisuus on edelleen marginaalinen ilmiö. Ihmisten asenteita pyritään usein muokkaamaan haluttuun, sallivampaan suuntaan kuvaamaalla jotakin ilmiötä yleisenä. Sensijaan erikoiset ja harvinaiset asiat herättävät yleensä enemmän kummeksuntaa ja epäluuloja ihmisten mielissä. Polyamoriaa pyritään nyt siksi arkipäiväistämään. On toki totta, että monisuhteisuutta nostetaan nyt paljon mediassa esille. Se ei kerro niinkään kyseisen ilmiön laajuudesta, vaan enemmänkin ihmisten aktiivisesta mielenmuokkaamisesta suhteessa monisuhteisuuteen.

Otsikossa sanotaan: ”Rakastan sinua ja sinua – perinteisen parisuhteen rinnalle nousee vaihtoehtoja: ”Lintuhäkin oven pitää olla auki”.

Jo otsikossa tulee ilmi uudenlainen käsitys rakkaudesta. Siinä hylätään yksiavioisuus ja uskollisuus, ja esitellään se vain yhtenä vaihtoehtona. Artikkelista saa kuvan, että monisuhteisuus ja yksiavioisuus olisivat samanarvoisia vaihtoehtoja.  Mitäon  se sellainen romanttinen rakkaus, jossa ei antauduta vain yhdelle ihmiselle? Se näyttäisi palvelevan ihmisen itsekkäitä haluja, ja olevan kaukana toista palvelevasta, toisen parasta etsivästä rakkaudesta. Monisuhteisuudessa rakkaus näyttäytyy haaleana oman itsensä toteuttamisena. Palava rakkaus ei jaa rakkautensa kohdetta, vaan intohimoisesti haluaa tuon rakkaan itselleen, ja kun molempien sydämet haluavat toisensa kokonaan, se luo syvää kiintymystä ja yhteyttä. Mielikuva häkistä, jossa ovi on auki, ei istu ihmisten maailmaan. Ihminen ei ole mikään tipunen, eikä sitoutuminen luo ihmisen ympärille häkkiä. Jos parisuhde, yksiavioinen avioliitto tuntuu ahdistavalta, on ihmisen syytä miettiä, miksi näin on. Vastavuoroinen ja tasapainoinen suhdehan voi parhaimmillaan saada pariskunnan molemmat osapuolet kokemaan suurta iloa ja vapautta.

”Monet kokevat, ettei yksi ihminen voi täyttää ihmissuhteen kaikkia tarpeita”, Kirkko ja Kotimaa viittaa Nyt-liitteen juttuun . Miksi näin on, jos on? Keskittyvätkö ihmiset liikaa itseensä, eivät toiseen osapuoleen, ja hänen tarpeisiinsa?

Kirkko ja Kaupungin artikkelissa ääneen päsee seurakunnan perheneuvojakin: ”Polyamoria ei sovi joka jaanalle ja jampalle, mutta jotkut elävät niin tyytyväisinä”.

Tyytyväisyys ei ole riittävä eettisyyden mittariksi. Moni saattaa hyvinkin elää tyytyväisenä elämäänsä, vaikka heidän ihmissuhderatkaisunsa eivät olisi toisille tai yhteiskunnalle suositeltavia ja hyviä, ja loppupeleissä vähiten heille itsellensä. Seurakunnan perheneuvojalta odottaisi jykevämpää arvopohjaa, kuin tällaista ”if it feels good, it can`t be so bad.” -ajattelua. Monisuhteisuus ei ole sopiva pohja perhe-elämälle. Lapset eivät kaipaa vaihtuvia aikuisia, vaan pysyvää ja rauhallista kotia. Artikkelissa nostetaan monisuhteisuuden ongelmaksi mustasukkaisuus. Mustasukkaisuutta yritetään monisuhteisuudessa jollain lailla suodattaa, mutta sen varsinaista viestiä ei vastaanoteta. Ihmisen kaipuu yhteyteen ja yhdeksi tulemiseen ei ole poistettavissa. Mustasukkaisuus kertoo siitä, että rakkauden luonnetta ei noin vain muuteta lukumääräneutraaliksi.

Jutussa kerrotaan siitä, kuinka avioliitossa puolisot pitävät toisia kumppaneita liittonsa ohella: ”Olen ollut kaksikymmentä vuotta naimisissa, mistä yli viisi vuotta minulla ja aviomiehelläni on ollut mahdollisuus myös muihin suhteisiin, kunhan niistä neuvotellaan etukäteen kumppanin kanssa.” Tällainen toiminta  on tosiasiassa kyseisen avioliiton mitätöimistä, murentamista, ja kristillisestä näkökulmasta 6.käskyn räikeää rikkomista. On siis noloa, vaikkakin johdonmukaista, että juuri Kirkko ja Kaupunki -julkaisu nostaa esille monisuhteisuutta.

Avioliittolain muutoksen jälkeen ei yhteiskunnallisessa keskustelussa ole enää keskiössä avioliitto ja se, millä edellytyksillä se voidaan solmia. Monisuhteisuutta tehdään nyt tutuksi ja hyväksyttävämmäksi yhä kiihkeämpään tahtiin:

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin Simone de Beauvoirin elämästä 14.6.2020. keskittyen hänen polyamoriseen elämäntapaan.
”Eräällä iltapäiväkävelyllä lokakuussa 1929 Sartre ja Beauvoir tekivät historiallisen sopimuksen, joka on myöhemmin inspiroinut tuhansia ihmisiä. He päättivät alkaa avoimeen suhteeseen, jonka ehdot tarkistettaisiin kahden vuoden välein. Sivusuhteista puhuttaisiin avoimesti. Tuo sopimus kesti koko heidän elämänsä ajan, loppuun asti.” Mitä hyvää ja seuraamisen arvoista heidän elämäntavassaan oli? Sitä HS ei osaa kertoa.

Anna -lehdessä 13.5 nostettiin monisuhteisuus ja parisuhteen tulevaisuus esille artikkelissa: avoin suhde, polyamoria ja kumppanuusvanhemmuus ovat arkipäivästyneet -tarvitsemmeko enää perinteistä
parisuhdetta? Artikkelissa tulee hyvin esille yhteiskunnallinen murros, ja se, mihin pyritään seuraavaksi:

”Parisuhteet ja sen edustamien perhearvojen isoja uhkia ovat olleet homoseksuaalinen rakkaus ja yksiavioisuuden kyseenalaistaminen. Edellisen kohdalla maailma on jo muuttunut selvästi. Samaa sukupuolta olevien oikeus avioliittoon on kirjattu Suomessakin lakiin. Yksiavioisuuden vaatimus sensijaan keskusteluttaa yhä. Vaikka yleinen moraalikoodisto on muuttunut sallivaksi, polyamorialta ja polygamialta puuttuu yhä virallinen siunaus.”

Ei ole sattumaa sekään, että 1.3.2017 astui voimaan ns. sukupuolineutraali avioliittolaki ja Seta ry jo 7.2.2017 ilmoitti hyväksyneensä Polyamoria – monisuhteisuusyhdistys Seta ry:n jäsenjärjestökseen.
Kyseinen jäsenjärjestö on kritisoinut monisuhteisten ”heikkoa laillista asemaa” ja valittanut monisuhteisten kohtaamia ”ennakkoluuloja”.

Pasi Turunen, toinen Aito avioliitto -kansalaisaloitteen tekijöistä kommentoi Kirkko ja Kaupungin polyamoria-artikkelia osuvasti näin Facebookissa: ”Mitä minä sanoin” -hetkiä. Aito avioliitto -kansalaisaloitteen aikana teimme neljä ”ennustusta” siitä, mitä avioliittolain muutoksesta seuraa yhteiskunnassa.

Yksi neljästä oli about tällainen: ”Yhteiskunnassa aletaan keskustelemaan muiden poikkeavien suhdemuotojen normalisoimisesta.” Esimerkiksi jos kerran sukupuolella ei ole merkitystä, niin mitä merkitystä on rajoittaa suhteessa olevien lukumäärä vain kahteen? Kas näin. Nyt Helsingin ev. lut. seurakuntayhtymän lehti Kirkko ja Kaupunki hehkuttaa polyamoriaa. Sillä siis tarkoitetaan ”monisuhteessa” eläviä.”

Monisuhteisuudelle haetaan nyt hyväksyttävää statusta. Yhteiskunnalle on haitallista vähentää yksiavioisuuden arvostusta, sillä vahvat avioliitot ja perheet ovat yhteiskunnallisen eheyden ja vakauden perusta. Polyamoria on harvojen valinta, ja sellaisena se pysyköön. Monisuhteisuuden nostaminen yksiavioisuuden rinnalle ja, sen tarkastelu näennäisen neutraalisti on tietoista asennekasvatusta medialta.

Kirkko ja Kaupunki katsoo tehtäväkseen opastaa artikkelin lopussa meitä sanastolla polysuhteista, metamuruista ja soolopolyista. Kirkko ja Kaupungille heitän yhden termin, johon sen kannattaisi palata kiireen vilkkaa, lukijoidensa ja kirkkonsakin parhaaksi:

Aito avioliitto: yhden naisen ja yhden miehen liitto.

Oppilas ahdistui koulun seksuaalisävytteisestä materiaalista -kuka välittää?

1. Ensimmäistä vuotta lukiota käyvän oppilaan äidinkielen tehtävänä oli lukea tekstejä, jonka jälkeen piti pohtia, millainen mielikuva kertojasta välittyy. Yhdessä oppikirjan tekstissä kerrottiinmiesparin suhteesta. Tekstissä kerrotaan yksityiskohtaisesti, mistä toinen osapuoli kiihottuu -nyrkkeilyvaatteista. 

Kertoja Mikko kirjoittaa: ”Jumankauta kun Joakim näki mut ekaa kertaa noissa vetimissä, sillä seiso varmaan viikon.” 

Mikko jatkaa: ”Mä joudun joskus pukeutumaan sille makuuhuoneeseenkin ja laittamaan hanskat kanssa. Joakim on silloin ihan mun vallassa.” Nuorta pyritään ”sivistämään” myös tarinoimalla siitä, kuinka miehet katsoivat Mikon perään Barbadoksella. Lukijalle vielä kerrotaan sekin, että Mikon selkä on Joakimista eroottisinta hänessä.

Oppilas koki tällaisen oppimateriaalin ahdistavana. Kuultuani oppilaan vanhempaa, kirjoitin eilen tällaisen twiitin asiasta:

”Alaikäisen 2.asteen opiskelijan koulutehtävänä oli homoeroottisen tekstin tarkastelu. Nuori koki sen ahdistavana. Tämä on jo seksuaalista häirintää. Tällaisen on loputtava! #koulu”

Sensijaan, että empatiaa ja ymmärrystä olisi osoitettu nuorta kohtaan, Twitterissä naureskeltiin nuoren kokemukselle. On älytöntä, että jotkut Twitterissä jopa vihjaavat, että nuoren ahdistus ei olisi oikeutettua, mikäli se johtuisi tarinan homoeroottisuudesta! Nuorilla ei siis olisi edes oikeutta ahdistua muista kuin heteroeroottisista oppimateriaaleista? Tätäkö on se tasa-arvo?

Nuoren kasvurauhaa tulee koulussa kunnioittaa. Kaikenlainen seksuaalinen häirintä on tuomittavaa. Ei ole perusteltua laittaa oppilaita lukemaan eroottissävytteistä materiaalia.

Koulujen oppimateriaalit on syytä ottaa laajaan tarkasteluun, ja poistattaa niistä sopimaton materiaali. Vanhempien on hyvä olla herkällä korvalla lasten ja nuorten kokemuksille, ja puuttua ilmeisiin epäkohtiin.

Tarina Mikosta ja Joakimista löytyy Äidinkielen kirjasta Särmä -Suomen kieli ja kirjallisuus. Tehtäviä 2. Kirjan kustantaja on Otava.

Esitän Otavalle tämän 16-vuotiaan  lukiolaisnuoren kysymyksen: mitä sivistävää muka tuossakin tekstissä oli?

Ilahduttavaa muuten on, että Twitteristä löytyi kyllä niitäkin, jotka kantavat aiheellista huolta oppimateriaalien sisällöstä. Niissä kun on paljon parantamisen varaa.

Kirkko hylkäsi Päivi Räsäsen

Monet ovat sosiaalisessa mediassa ihmetelleet, miksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei puolusta kansanedustaja Päivi Räsästä. Hiljaisuus on rikottu, joskaan ei se tuonut mukanaan juurikaan tukea Räsäselle. Piispa Teemu Laajasalo kritisoi jälleen mediassa Räsäsen puheita kovasta sydämestä nouseviksi, mutta puolustaa tämän oikeutta olla ”väärässä.” Arkkipiispa Tapio Luoma sensijaan ei osoita minkäänlaista tukea Räsäselle ja hänen oikeudelleen ilmaista perinteisiä Raamatun näkemyksiä. Arkkipiispa näkee valtakunnan syyttäjän toiminnan rajojen etsimisenä: ”Tässä on kyse siitä, milloin uskonnonvapauden nimissä käytetty kieli ylittää hyväksyttävän rajat ja siitä tulee loukkaavaa, leimaavaa tai syrjivää. Minusta tämä on se kysymys, johon nyt haetaan vastausta, Luoma sanoo.”
Meillä on jo laillisuuden raja tiedossa, emme tarvitse uusien rajojen -tiukempien rajojen etsimistä ja kysymyksiin vastaamista! Maassamme Raamattu on kokonaisuudessaan laillinen kirja, ja valtiomme on  sitoutunut YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

”18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.” Rajojen etsiminen merkitsee tässä nyt sitä, että halutaan asettaa uudet rajat. Ei niitä aiempia muuten lähdettäisi kyseenalaistamaan. Valtakunnansyyttäjä tavoittelee sanan- ja uskonnonvapauden kaventamista  (jo) neljän esitutkinnan myötä.

Arkkipiispa ei puolusta sanan- ja uskonnonvapautta kansanedustaja Räsäsen kohdalla.

Teologisena kannanottona arkkipiispa toteaa: ”Se, että yksittäinen ihminen tai jokin ihmisryhmä leimataan ja nimitetään syntiseksi, ei tuo ketään lähemmäksi kristinuskoa,” (Luoma Lännen Median haastattelussa.) Raamattu nimittää kaikkia ihmisiä syntisiksi ja siinä ei ole kyse ihmisen halventamisesta, vaan ihmisen tilan kuvaamisesta Jumalan edessä. Mitä arkkipiispa tarkoittaa kristinuskolla? Kansanedustaja Päivi Räsänenhän opettaa juuri kristinuskon mukaisesti. Raamatusta ei yksinkertaisesti löydy minkäänlaista tukea samaa sukupuolta olevien välisille suhteille. Niin se vain on. Räsänen vetoaa Raamatun kokonaisilmoitukseen.

Arkkipiispan tuoreita kannanottoja luettuani joudun todella kysymään, eikö hän tiedä tai ole varma, saako kristitty uskoa ja ilmaista, että samaa sukupuolta olevien suhteet ovat Raamatun mukaan syntiä -ilman, että hän syyllistyisi rikokseen, josta voisi seurata sakkoa tai maksimissaan kaksi vuotta vankeutta? Tämän pitäisi olla täysin päivänselvä asia Suomen lain ja ihmisoikeuksien perusteella. Arkkipiispan tulisi myös teologian perusteella puolustaa kirkon jäsenen oikeutta sanktioitta uskoa ja ilmaista Raamatun perinteistä opetusta avioliitosta ja seksuaalisuudesta.

Voi perustellusti sanoa, että kirkko on hylännyt kansanedustaja Päivi Räsäsen. Ironista kyllä, Räsänen on ikään kuin aikamme uskonpuhdistaja Luther. Kuka muu olisi niin suoraselkäisesti seissyt Raamatun opetusten puolesta tässä maassa? Ensin oli vuosien viha ja iva suvaitsevien taholta, ja nyt jo lainkouralla perusteettomien syytösten voimalla yritetään häntä nujertaa ja hiljentää. Raamattuun sitoutuvat kristityt seuraavat tarkasti case Räsästä ja ovat pöyristyneitä arkkipiispan julkituloista. Neutraalisuus ja diplomaattisuus tilanteessa, jossa tarvittaisiin selkeää tuen osoittamista Räsäselle on väärin. Saati valtakunnansyyttäjän toimien ymmärtäminen.

Sensijaan Helluntaikirkon johtaja Mika Yrjölä on osoittanut tukea Räsäselle ja tehnyt kantelun valtakunnansyyttäjän toiminnasta.
"Yrjölän kantelutekstissä pyydetään oikeuskansleria tutkimaan, onko ” Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen tai törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaa toimijaa (Poliisia) kohtaan, sekä onko […] Toiviainen syyllistynyt toiminnallaan uskonnonvapauden ja sananvapauden rajoittamiseen tai sen yritykseen.”

Aikamme unissakävelijät

Kansanedustaja Päivi Räsäsellä on edessään poliisikuulustelu 2.3.2020. Hänen epäillään syyllistyneen rikokseen kirjoitettuaan vuosia sitten "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi" -pamfletin. Siitä on puuttunut alusta pitäen setasertifikaatti, ja valtakunnansyyttäjä on nyt priorisoinut, vai pridesoinut, asian korjaamisen. Räsänen on kirjoittanut Raamatun ihmiskäsityksestä, ja hän ei ole ilmaissut olevansa sen kanssa ihan eri mieltä.

Case Räsänen on merkittävä monin tavoin. Hänen kanssaan on nyt epäsuorasti syytettynä kaikki klassiseen kristinuskoon pitäytyvät kansalaiset, ja sellaista julkisesti tunnustavat. Näitä muita "keisaria kumartamattomia" tuskin jätettäisiin ilmiantamatta, jos Räsänen tuomittaisiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Eletäänhän nyt jo 2020-lukua, jossa ei ole tilaa "syrjinnälle", eli näkemykselle, että love is love on sittenkin liian yksinkertaistava slogan. Nuo kurjat edelleen näkevät, että on miehiä ja naisia, on erilaisia suhteita, ja joista avioliitto on ihan erityinen liitto. Liitto, jossa sukupuolet, ne k a k s i täydentävät toisiaan.

Räsänen astelee pian taas poliisiasemalle vastaamaan uskostaan.

Ja joku viitsii vielä kertoa vanhaa vitsiä siitä, että sanan- ja uskonnonvapaus ei olisi vaarassa. Mahdollisuus saada sakkoa tai vankeutta Raamatun opetusten esilläpitämisestä ei ole sarjassa "ei keneltäkään pois".

Aikamme unissakävelijät eivät tunnista sanan- ja uskonnonvapauden kaventamisyrityksiä, koska a) eivät halua myöntää sukupuolineutraalin ideologian totalitaristisuutta, ja/ b) ovat humaltuneet moraalittomuuden näennäisestä vapaudesta ja vastustavat kristinuskon näkymistä yhteiskunnassa. Onhan ikävää, että toiset ovat eri mieltä. Se loukkaa. Tunteita. Olisivat hiljaa. Täällähän vallitsee vapaus..

Vai vallitseeko?

Valtioneuvoston julkaisu nimittää Aito avioliitto ry:tä ”anti-gender” -toimijaksi

Valtioneuvosto julkaisi syksyllä 2019 ihmisoikeuksia käsittelevän julkaisun: Finland in the International Human Rights System. Sen tekijöinä olivat Anna Björk, Juho-Matti Paavola, Tineke Strik, Inkeri Tanhua ja Arttu Vainio.  Tiivistelmässä todetaan näin:”Tämä raportti tarkastelee kansainvälisten ihmisoikeuksien tilaa ja muutoksia valtioneuvoston vuoden 2014 ihmisoikeusselonteon pohjalta – – Myös vahvistuneet sukupuolten tasa-arvoa vastustavat liikkeet haittaavat omalta osaltaan ihmisoikeuksien edistämistä. Muuttuneessa tilanteessa toimijat etsivät uusia tapoja viestiä ihmisoikeuksien merkityksestä. Hankkeen tulokset tarjoavat uusia mahdollisuuksia kansainvälisten ihmisoikeuksien päivittämiseen niin, että se ottaa paremmin huomioon globaalien muutostrendien luomat haasteet.”

Julkaisussa ollaan huolissaan ” Anti-gender- toimijoista”.

Valtioneuvoston julkaisun kohdassa 7.4.1 Anti-gender movements in Europe kerrotaan Euroopassa nousseesta ”Anti-gender”- liikehdinnästä, jonka kotimaiseksi toimijaksi mainitaan  Aito avioliitto ry. Maininta on sivulla 107. ”In Finland, the organisation Aito avioliitto (True marriage) –”. Anti-gender- toimijat kuvataan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien vastustajiksi. Gender-ideologian kehittämistä julkaisussa pidetään retoriikkana, jolla yritetään vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Retoriikasta on variaatioita eri maissa ja tilanteissa, mutta jotkin keskeiset elementit, kuten perinteisempien sukupuoliroolien vaatiminen, ovat samanlaisia. (s.106.)

Gender-ideologiaan sisältyväksi esitetään seuraavanlaisia ajatuksia:
sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat vapaasti valittavissa, naisten pitäisi olla enemmän miesten kaltaisia, ja että naiset voivat valita homouden pakona patriarkaatista.(s.106.)Esitetään myös, että sukupuolilla ei ole eroja ,ja henkilö voi syntyä väärään kehoon.

Julkaisussa esitetään ontuva kuvaus gender-ideologian sisällöstä, ja sen jälkeen väitetään, ettei sukupuolen tutkimus esitä tällaisia väitteitä, ei myöskään yhdenvertaisuutta ajavat ihmisoikeusaktivistit YK:ssa tai EU:ssa niin tee.

Aito avioliitto ry:n  käsityksen mukaan  gender-ideologiassa on kyse siitä, että sukupuolen katsotaan määräytyvän henkilön oman kokemuksen perusteella, ei biologian. Tämän lisäksi gender-ideologia pitää syrjivänä puhetta kahdesta sukupuolesta.  Suomessa gender-ideologiaa edustaa ”sukupuolen moninaisuus” -ajattelu.

”Anti-gender” -liikehdinnän tavoitteiksi väitetään (s.106)
-Lisääntymisoikeuksien vastustaminen
– koulujen seksuaali -ja sukupuoli- opetuksen vastustaminen, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustaminen,
– lähes kaiken tasa-arvotyön vastustus, ja käytännössä kaiken sellaisen vastustaminen, joka liittyy sukupuoleen, kuten yliopistojen sukupuolen tutkimus, julkisen sektorin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja sukupuolittuneen väkivallan vastainen taistelu-
”uskonnonvapauden” puolustaminen ja lisääntyneen ”kristofobian” nousun julistaminen.”

Aito avioliitto ry ei kampanjoi perinteisten sukupuoliroolien puolesta, vaan avaran mies- ja naiskuvan puolesta, jossa on tilaa erilaisille tavoille ilmentää naiseutta ja mieheyttä. Miehet eivät kuitenkaan voi tulla naisiksi, tai naiset miehiksi. Yhdistys kannattaa kasvatusta, millä tyttöjä ja poikia rohkaistaan valitsemaan ammatti oman mielenkiinnon, ei sukupuolen perusteella.

Sukupuolitietoinen kasvatus sisältää usein aatteellisen käsityksen sukupuolista, minkä mukaan sukupuolet eivät eroa toisistaan tai, että henkilö voi olla väärässä kehossa. Tätä käsitystä Aito avioliitto ry ei hyväksy.

Aito avioliitto ry ei vastusta sitä, että kouluissa annetaan seksuaali- ja sukupuolikasvatusta, kunhan se vain on aidosti oppilaiden kasvua tukevaa ja heitä suojaavaa. Sukupuolen tutkimuksellakin on annettavaa yhteiskunnallisesti, jos siinä  pitäydytään objektiivisissa faktoissa. Sukupuolittuneen väkivallan tunnistaminen ja ennaltaehkäisy on tärkeää ja kannatettavaa.

Sukupuolta koskevaa keskustelua ei tule rajoittaa, vaan kriittinen ja avoin keskustelu tulee aina turvata.  Transfobian kaltaisilla leimasanoilla ei tule kaventaa yhteiskunnallista keskustelua.
Aito avioliitto ry kannattaa sanan- ja  uskonnonvapautta.

Mikä heikentää Eurooppaa?

Julkaisussa Anti-gender -liikehdinnän kerrotaan alkaneen vuonna 2012, ja sen sanotaan vastustavan lähes kaikkea tasa-arvotyötä ja HLBTI- oikeuksia. (s.105.) Anti-gender-liikehdintä yhdistetään Kremliin: Anti-gender -kampanjat on suunniteltu Venäjällä, ja ne tähtäävät mielipiteiden jakautumiseen ja Euroopan heikentymiseen (s.107.)

Tämä väite toistuu usein hlbt- aktivismin piirissä, mutta Venäjän roolille tässä kaikessa ei ole näyttöä. Aito avioliitto -yhdistys on itsenäinen toimija. Mikä todella heikentää Eurooppaa, ei ole Aito avioliitto ry:n kaltaiset toimijat, vaan avioliiton uudelleen määrittely sukupuolettomaksi instituutioksi, lapsen oikeuksien kiistäminen, sekä biologiaan perustuvan sukupuolikäsityksen hylkääminen.

Aito avioliitto ry kunnioittaa ihmisoikeuksia

Valtioneuvoston julkaisun sivulla 135 väitetään antigender -liikkeiden tekevän HLBTI-oikeuksien ajamisen vaikeammaksi ja  vaarallisemmaksi. Kysymme, millä lailla yhteiskunnallinen keskustelu avioliiton merkityksestä, sukupuolista ja lapsen oikeuksista tekisi HLBTI- oikeuksien ajamisen vaaralliseksi? Miltä ja miten ihmisoikeuksien puolustajia tulisi tukea ja suojata  anti-gender- liikkeiltä, jollaiseksi valtioneuvoston julkaisu lukee myös Aito avioliitto -yhdistyksen? Aikooko Suomen hallitus tavalla tai toisella estää yhteiskunnallista keskustelua tai  pyrkiikö se mahdollisesti rajoittamaan ”anti-gender” -toimijoiksi nimittämien tahojen toimintaa?

Sukupuolen moninaisuus- ajattelun puolesta puhujat ovat todellisuudessa antigender-toimijoita, jotka suhtauvat sukupuoleen  vahingollisesti, ja jopa vihamielisesti.
Aito avioliitto ry kannattaa naisten ja miesten tasa-arvoa, ja kunnioittaa ihmisoikeuksia.

Aito avioliitto -yhdistys on sukupuolimyönteinen kansalaisjärjestö

Aito avioliitto ry:n tarkoituksena on edistää ja vahvistaa miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa ja merkitystä aitona, erityisenä, luonnollisena ja pysyvänä instituutiona suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on edistää lapsen oikeutta tuntea sekä isänsä että äitinsä ja olla heidän hoidettavanaan koko lapsuutensa mikäli mahdollista. Yhdistyksen tarkoituksena on myös edistää lapsen terveen sukupuoli-identiteetin kehittymistä siten, että pojan kasvua mieheksi ja tytön kasvua naiseksi tuetaan vahvistamalla sukupuolten luontaista erilaisuutta, sekä turvaamalla lapselle myös adoptiossa perhemalli, jossa lapsella on sekä isä että äiti.

Lisäksi Aito Avioliitto -yhdistyksen säännöissä todetaan seuraavasti: Yhdistys on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Yhdistys sitoutuu kaikessa toiminnassaan Yhdistyneiden kansakuntien 10.12.1948 hyväksymään ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sekä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20.11.1989 hyväksymään Yleissopimukseen lapsen oikeuksista. Näin on verkkosivuillamme todettu.

Valtioneuvosto levittää väärää tietoa Aito avioliitto -yhdistyksestä.  Aito avioliitto ry jää odottamaan, kuinka valtioneuvosto toimii korjatakseen asian.

Aikamme unissakävelijät

Kansanedustaja Päivi Räsäsellä on edessään poliisikuulustelu 2.3.2020. Hänen epäillään syyllistyneen rikokseen kirjoitettuaan vuosia sitten ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -pamfletin. Siitä on puuttunut alusta pitäen setasertifikaatti, ja valtakunnansyyttäjä on nyt priorisoinut, vai pridesoinut, asian korjaamisen. Räsänen on kirjoittanut Raamatun ihmiskäsityksestä, ja hän ei ole ilmaissut olevansa sen kanssa ihan eri mieltä.

Case Räsänen on merkittävä monin tavoin. Hänen kanssaan on nyt epäsuorasti syytettynä kaikki klassiseen kristinuskoon pitäytyvät kansalaiset, ja sellaista julkisesti tunnustavat. Näitä muita ”keisaria kumartamattomia” tuskin jätettäisiin ilmiantamatta, jos Räsänen tuomittaisiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Eletäänhän nyt jo 2020-lukua, jossa ei ole tilaa ”syrjinnälle”, eli näkemykselle, että love is love on sittenkin liian yksinkertaistava slogan. Nuo kurjat edelleen näkevät, että on miehiä ja naisia, on erilaisia suhteita, ja joista avioliitto on ihan erityinen liitto. Liitto, jossa sukupuolet, ne k a k s i täydentävät toisiaan.

Räsänen astelee pian taas poliisiasemalle vastaamaan uskostaan.

Ja joku viitsii vielä kertoa vanhaa vitsiä siitä, että sanan- ja uskonnonvapaus ei olisi vaarassa. Mahdollisuus saada sakkoa tai vankeutta Raamatun opetusten esilläpitämisestä ei ole sarjassa ”ei keneltäkään pois”.

Aikamme unissakävelijät eivät tunnista sanan- ja uskonnonvapauden kaventamisyrityksiä, koska a) eivät halua myöntää sukupuolineutraalin ideologian totalitaristisuutta, ja/ b) ovat humaltuneet moraalittomuuden näennäisestä vapaudesta ja vastustavat kristinuskon näkymistä yhteiskunnassa. Onhan ikävää, että toiset ovat eri mieltä. Se loukkaa. Tunteita. Olisivat hiljaa. Täällähän vallitsee vapaus..

Vai vallitseeko?

Kirkko hylkäsi Päivi Räsäsen

Monet ovat sosiaalisessa mediassa ihmetelleet, miksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei puolusta kansanedustaja Päivi Räsästä. Hiljaisuus on rikottu, joskaan ei se tuonut mukanaan juurikaan tukea Räsäselle. Piispa Teemu Laajasalo kritisoi jälleen mediassa Räsäsen puheita kovasta sydämestä nouseviksi, mutta puolustaa tämän oikeutta olla ”väärässä.”. Arkkipiispa Tapio Luoma sensijaan ei osoita minkäänlaista tukea Räsäselle ja hänen oikeudelleen ilmaista perinteisiä Raamatun näkemyksiä. Arkkipiispa näkee valtakunnan syyttäjän toiminnan rajojen etsimisenä: ”Tässä on kyse siitä, milloin uskonnonvapauden nimissä käytetty kieli ylittää hyväksyttävän rajat ja siitä tulee loukkaavaa, leimaavaa tai syrjivää. Minusta tämä on se kysymys, johon nyt haetaan vastausta, Luoma sanoo.”
Meillä on jo laillisuuden raja tiedossa, emme tarvitse uusien rajojen -tiukempien rajojen etsimistä ja kysymyksiin vastaamista! Maassamme Raamattu on kokonaisuudessaan laillinen kirja, ja valtiomme on  sitoutunut YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

”18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”

Rajojen etsiminen merkitsee tässä nyt sitä, että halutaan asettaa uudet rajat. Ei niitä aiempia muuten lähdettäisi kyseenalaistamaan. Valtakunnansyyttäjä tavoittelee sanan- ja uskonnonvapauden kaventamista  (jo) neljän esitutkinnan myötä.

Arkkipiispa ei puolusta sanan- ja uskonnovapautta kansanedustaja Räsäsen kohdalla.

Teologisena kannanottona arkkipiispa toteaa: ”Se, että yksittäinen ihminen tai jokin ihmisryhmä leimataan ja nimitetään syntiseksi, ei tuo ketään lähemmäksi kristinuskoa,” (Luoma Lännen Median haastattelussa.) Raamattu nimittää kaikkia ihmisiä syntisiksi ja siinä ei ole kyse ihmisen halventamisesta, vaan ihmisen tilan kuvaamisesta Jumalan edessä. Mitä arkkipiispa tarkoittaa kristinuskolla? Kansanedustaja Päivi Räsänenhän opettaa juuri kristinuskon mukaisesti. Raamatusta ei yksinkertaisesti löydy minkäänlaista tukea samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin. Niin se vain on. Räsänen vetoaa Raamatun kokonaisilmoitukseen.

Arkkipiispan tuoreita kannanottoja luettuani joudun todella kysymyään, eikö hän ei tiedä tai ole varma, saako kristitty uskoa ja ilmaista, että samaa sukupuolta olevien suhteet ovat Raamatun mukaan syntiä -ilman, että hän syyllistyisi rikokseen, josta voisi seurata sakkoa tai maksimissaan kaksi vuotta vankeutta? Tämän pitäisi olla täysin päivänselvä asia Suomen lain ja ihmisoikeuksien perusteella. Arkkipiispan tulisi myös teologian perusteella puolustaa kirkon jäsenen oikeutta sanktioitta uskoa ja ilmaista Raamatun perinteistä opetusta avioliitosta ja seksuaalisuudesta.

Voi perustellusti sanoa, että kirkko on hylännyt kansanedustaja Päivi Räsäsen. Ironista kyllä, Räsänen on ikäänkuin aikamme uskonpuhdistaja Luther. Kuka muu olisi niin suoraselkäisesti seissyt Raamatun opetusten puolesta tässä maassa? Ensin oli vuosien viha ja iva suvaitsevien taholta, ja nyt jo lainkouralla perusteettomien syytösten voimalla yritetään häntä nujertaa ja hiljentää. Raamattuun sitoutuvat kristityt seuraavat tarkasti case Räsästä ja ovat pöyristyneitä arkkipiispan julkituloista. Neutraalisuus ja diplomaattisuus tilanteessa, jossa tarvittaisiin selkeää tuen osoittamista Räsäselle on väärin. Saati valtakunnansyyttäjän toimien ymmärtäminen.

Sensijaan Helluntaikirkon johtaja Mika Yrjölä on osoittanut tukea Räsäselle ja tehnyt kantelun valtakunnansyyttäjän toiminnasta.
”Yrjölän kantelutekstissä pyydetään oikeuskansleria tutkimaan, onko ” Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen tai törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaa toimijaa (Poliisia) kohtaan, sekä onko […] Toiviainen syyllistynyt toiminnallaan uskonnonvapauden ja sananvapauden rajoittamiseen tai sen yritykseen.”

Uskonnonvapaus uhattuna -taas!

Suomen evankelis-luterilaisen lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani, pastori, TT Juhana Pohjola on Suomen Luther-säätiön julkaisusarjan ja verkkosivujen päätoimittaja, joka on kutsuttu poliisin kuulusteluun, asetettuaan esille laittomaksi epäillyn julkaisun. Mistäpä muusta julkaisusta olisikaan kyse, kuin jo vuonna 2004 julkaistusta, kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjoituksesta "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi "- homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Siitäpä siitä.

Pappismies esilläpitää Raamatun sanaa noin niinkuin virkansakin puolesta, ja saa siitä vastata nyt poliisille. Tämä pastori on mennyt levittämään Jumalan sanaa vieläpä verkkoon. 

Valtakunnansyyttäjä kyseenalaistaa uskonnon- ja sananvapauden, vieläpä tulkiten lakia taannehtavasti. Ei tosin nykyinen lainsäädäntömmekään kiellä sanomasta sitä tai tätä synniksi, tai että armo on meitä kaikkia varten. Pohjois-Koreassa se taitaa kyllä olla erittäinkin kiellettyä.

Vaikka joku hairahtuisikin väittämään, että olisi laitonta ajatella, uskoa tai opettaa, että Raamatun mukaan samaa sukupuolta olevien suhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia, niin ei se siitä vielä laitonta tee.
Valtiovalta ei ole Suomessa ennen avioliittolain muutosta puuttunut siihen, minkälaista Raamatun tulkintaa voi harjoittaa avioliittoa ja seksuaalisuutta koskien. 

Kuviteltu oikeus olla loukkaantumatta klassisen kristinuskon opinkappaleista, ei aja uskonnonvapauden ohi. 

Ei Juhana Pohjola, Päivi Räsänen tai Paavali kiihota mitään kansanryhmää vastaan kirjoituksillaan. Eihän näissä tutkittavissa teksteissä kehoteta ihmisiä toisiaan vastaan, ja siksi sellaisen väittäminen on järjetöntä.

Maamme kristityillä on demokratian turvin ollut oikeus vapaasti tunnustautua kristilliseen uskoon. Jokaisella kansalaisella on oikeus omaan elämänkatsomukseen, myös Raamattuun sitoutuvilla kristityillä.

 Tapaus Juhana Pohjala kertoo karua kieltään siitä, että nämä vapaudet ja oikeudet on jälleen kyseenalaistettu.

Uskonnonvapauden puolustaminen ei vaadi uskoa, ei minkään sortin hengellisyyttä. Se edellyttää vain ymmärrystä siihen, ettei valtion valta ulotu sanelemaan, saati rankaisemaan siitä mihin ihmiset uskovat, tai eivät usko.

Kävi niin tai näin näiden rikosepäilyjen kanssa, ei tule sammumaan kristittyjen todistus siitä, mihin ja keneen he uskovat. Ei edes raju vaino ole sitä sammuttanut, ja sitähän on jatkunut eri paikoin, aina ensimmäisestä kristillisestä pääsiäisestä alkaen.

Valtakunnansyyttäjä on lähtenyt itsensä Luojan kintereille, ja siten ylittänyt omat toimivaltuutensa. Olisi hänellä varmasti tehtävää ihan tämän puoleisissakin asioissa, joita hän on kerran valittu hoitamaan.

Jokainen, joka arvostaa demokratiaa ja siitä kumpuavaa vapautta, ei voi hyväksyä tällaista kehityskulkua, jossa kristillisen uskon esilläpitäminen olisi kohta jonkin sortin rikos. Jos Räsänen ja Pohjala tuomittaisiin, niin se oli Suomessa oikeasti rikos!

Rikosepäily siitä, että joku olisi kiihottanut kansanryhmää vastaan on hyvin vakava. On aina ehdottoman tuomittavaa todella toimia näin. Ihmisarvoa tulee aina kunnioittaa, ja pyrkiä takaaman kaikille turvallinen elämä. Nyt kuitenkin näin raskas syytös lasketaan lainkuuliaisten kansalaisten harteille ilman painavaa syytä. Pahan ihmisen viittaa asetellaan median välityksellä syyttömien päälle.

Toisten uni tosin on niin syvää, ettei he näe aihetta huoleen. Ei taaskaan.
Muille sanon, otetaan tosissaan sanan- ja uskonnonvapaus. Edelleen.