Kansanedustaja Päivi Räsäsellä on edessään poliisikuulustelu 2.3.2020. Hänen epäillään syyllistyneen rikokseen kirjoitettuaan vuosia sitten ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -pamfletin. Siitä on puuttunut alusta pitäen setasertifikaatti, ja valtakunnansyyttäjä on nyt priorisoinut, vai pridesoinut, asian korjaamisen. Räsänen on kirjoittanut Raamatun ihmiskäsityksestä, ja hän ei ole ilmaissut olevansa sen kanssa ihan eri mieltä.
Case Räsänen on merkittävä monin tavoin. Hänen kanssaan on nyt epäsuorasti syytettynä kaikki klassiseen kristinuskoon pitäytyvät kansalaiset, ja sellaista julkisesti tunnustavat. Näitä muita ”keisaria kumartamattomia” tuskin jätettäisiin ilmiantamatta, jos Räsänen tuomittaisiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Eletäänhän nyt jo 2020-lukua, jossa ei ole tilaa ”syrjinnälle”, eli näkemykselle, että love is love on sittenkin liian yksinkertaistava slogan. Nuo kurjat edelleen näkevät, että on miehiä ja naisia, on erilaisia suhteita, ja joista avioliitto on ihan erityinen liitto. Liitto, jossa sukupuolet, ne k a k s i täydentävät toisiaan.
Räsänen astelee pian taas poliisiasemalle vastaamaan uskostaan.
Ja joku viitsii vielä kertoa vanhaa vitsiä siitä, että sanan- ja uskonnonvapaus ei olisi vaarassa. Mahdollisuus saada sakkoa tai vankeutta Raamatun opetusten esilläpitämisestä ei ole sarjassa ”ei keneltäkään pois”.
Aikamme unissakävelijät eivät tunnista sanan- ja uskonnonvapauden kaventamisyrityksiä, koska a) eivät halua myöntää sukupuolineutraalin ideologian totalitaristisuutta, ja/ b) ovat humaltuneet moraalittomuuden näennäisestä vapaudesta ja vastustavat kristinuskon näkymistä yhteiskunnassa. Onhan ikävää, että toiset ovat eri mieltä. Se loukkaa. Tunteita. Olisivat hiljaa. Täällähän vallitsee vapaus..
Vai vallitseeko?