Poliisista päivää, teitä epäillään viharikoksesta.

Olette jakaneet Twitterissä ja Facebookissa tekstin ja kuvan, joista ilmiselvästi puuttuu setasertifikaatti. Olette varmasti tietoisia siitä, että valtakunnassamme on julistettu Pride-rauha. Toimintanne on järkyttänyt tätä rauhaa, ja se on yksistään paheksuttava asia. Me poliisista huomasimme myös, että profiilikuvistanne puuttui menneen sesongin pakkoraidat. Missä muuten olitte Pride-marssin aikaan? Mutta, palataan nyt tähän jakamaanne hälyttävään materiaaliin. Se on syvästi loukannut ihmisiä, joilla on toisenlainen näkemys teidän kanssanne.

Ymmärrättehän, että ei ole oikein julkisesti kritisoida mitä tasa-arvoisinta avioliittolakia, tai silittää vastakarvaan sukupuolen moninaisuus- aatetta? Olette osoittaneet vähemmän julkista hyväksyntää Pride-sesongin riemuja kohtaan, kuin jokaisen kunnon lainkuuliaisen kansalaisen suoranainen velvollisuus on tänä suvaitsevaisuuden ja vapauden aikakautena. Kirkkovaltuutettuna olette menneet kysymään ylpeästi luterilaiselta kirkolta, voiko sen arvoperustalta olla mukana  juhlimassa Pride-kansan joukossa?  Jo tämä kysymys osoittaa pahansuopaisuutta vähemmistöjä kohtaan!

Tekonne motiivin haluamme varmistaa seuraavaksi. Tietoomme on tullut varsin erikoinenkin vaihtoehto. On esitetty epäilys, että teillä olisi mahdollisesti sydämen vilpitön halu seurata tätä Vapahtajaanne, ja että olisitte huolissanne iankaikkisista sieluista sekä kirkosta, joka kirkkolain mukaan pitäisi tunnustaa Raamatun muuttumatonta Sanaa muuttuvina aikoina.

Poliisi jatkaa  edelleen tutkintaansa siitä, saako sanan- ja uskonnonvapauden perusteella siteerata Raamattua seksuaalieettisissä kysymyksissä. Pyydämme teitä saapumaan poliisiasemalle kuulusteluihin 1.11.2019. klo 11.15. Olkaa hyvä, ja ottakaa mukaan myös rikosväline, henkilökohtainen Raamattunne.  Mahdollista rikoskumppanianne Paavalia, emme ole tavoittaneet. Poliisin erityinen karhuryhmä etsii häntä parhaillaan Kauniaisista.
Näkemiin!

Flirttailua totalitarismin kanssa

Helsingin Sanomat uutisoi 3.8, että poliisi harkitsee tutkinnan aloittamista Päivi Räsäsen kirjoituksesta.

Kansanedustaja Päivi Räsänen kritisoi kesällä Twitterissä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon osallistumista seksuaalipoliittiseen Pride-tapahtumaan. Twiitissä oli myös kuva Roomalaiskirjeen kohdasta, missä suhtaudutaan kielteisesti samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin. Se, että kansanedustaja Räsäsen avoin kirje Arkkipiispa Tapio Luomalle nousi julkisuuteen, oli yhdenlainen voitto sanan- ja uskonnonvapaudelle. Kansanedustaja Räsästä haastateltiin eri medioissa ja siten tällainen poliittisesti epäkorrekti näkemys tuli julki näyttävästi. Ei siis ihmekään, että Räsästä vastaan hyökättiin monesta suunnasta, koska ainoasta oikeasta ja sallitusta mielipiteestä poikkeaminen Helsinki Pride 2019 -tapahtuman läheisyydessä oli suorainen synti näennäisen avaramielisyyden kannattajien silmissä.

Mediamylläkän jälkeen oli odotettavissa, että mielipiteenvapautta yritetään tämän aihepiirin osalta kaventaa. Eihän Suomessa vuonna 2019 voi olla enää mahdollista, että joku siteeraa Raamattua ilman sateenkaarilaseja, ilman seurauksia. Sananvastuun kannattajat puolustavat somessa sitä, että Päivi Räsäsen kirjoituksesta on tehty tutkintapyyntö.

Milloin Raamatusta tuli Suomessa laiton kirja tai milloin tuli konservatiivikristittynä elämisestä rikollista? No, eihän niin ole tapahtunut. Mutta kun homofobia ym. pilkkaavat leimat eivät ole hiljentäneet Räsästä, eikä kaikkia muitakaan konservatiivikristittyjä, on pehmeästä pakottamisesta siirrytty kovempiin totalitaristisiin keinoihin. Nyt yritetään vähintään saada näyttämään siltä, että Raamatun opetus seksuaalisuudesta olisi laitonta ja että olisi parempi tosiaan olla hiljaa ja hyväksyä homonormatiivisuus ja gender-ideologian oletettu ihanuus. Vaikeneminen on vähimmäisvaatimus,vaikka suositeltua olisikin edistää sateenkaariliikkeen agendaa ja arvoja. Voi Räsänen, minkä teit..

Tutkintapyyntöä Päivi Räsäsen twiitistä voisi otsikkotasolla kuvailla näin: Viimeisin vaientamisyritys, Räsäsen ajojahti saa lisäkierroksia tai vaikka näin: Raamatun siteraaminen ei ole rikos, miksi siis tuhlata poliisin aikaa?

Avioliittolain muutos astui voimaan 1.3.2017 ja sen jälkeen on nopealla tahdilla kehittynyt vihamielinen ilmapiiri, jossa erityisesti Raamatun opetuksiin sitoutuvat kristityt eri tavoin pyritään hiljentämään. Se on ikävä seuraus avioliittolain muuttumisesta, sillä se mitä Raamattu sanoo Jumalan tahdon vastaiseksi ja häpeäksi, sitä liberaalit tahot nimittävät tasa-arvoksi ja rakkaudeksi. ”Tasa-arvoinen” avioliittolaki haastaa uskonnonvapauden, niin meillä kuin muualla.

Kenenkään ei tarvitse elää konservatiivikristittynä tai tunnustaa kristillistä uskoa, mutta tätä oikeutta ja vapautta ei saa poistaa niiltä, jotka niin tahtovat tehdä. Tutkintapyyntö tulisi hylätä perusteettomana pikimmiten ja myös uutisoida siitä isosti. Näin varmaan tapahtuukin, vaikka jälkimmäisestä en ole niin varma.

Luettuani siitä, että Päivi Räsäsen Pride-kritiikistä on tehty tutkintapyyntö, pidin sitä ensin absurdina tekona ja naurahdin moiselle kiusanteolle. Siinä on kuitenkin kyse  vakavista asiasta, sillä on on demokratian ja ihmisoikeuksien vastaista esittää kristillinen seksuaalietiikka laittomana ,ja vaatia sitten poliisia puuttumaan sellaista tunnustavan kansalaisen vapauteen ilmaista uskoaan. Ensin tietenkin on maalattava kuva, jossa paha kristitty polkee vähemmistön oikeuksia. Millään vähemmistöllä ei ole kuitenkaan oikeuttaa kieltää ketään julkisesti tunnustamasta kristillistä vakaumustaan.

Räsäseen kohdistunut hyökkäys on todellisuudessa hyökkäys myös jokaista kristittyä kohtaan, joka tunnustaa raamatullista kristillisyyttä. Totalitarismi tulee hiipimällä,joka tekee sen vaikeammaksi huomata. Siihen on reagoitava ajoissa ja tuomittava kaikki yritykset kaventaa sanan- ja uskonnonvapautta. Päivi Räsäseen kohdistuva tutkintapyyntö on flirttailua totalitarismin kanssa.

Setasertifioitu kirkko

Arkkipiispa Tapio Luoma vastaa kansanedustaja Päivi Räsäsen avoimeen kirjeeseen ja sen sisältämään kritiikkiin. Arkkipiispa perustelee yhteistyötä Helsinki Pride:n kanssa sillä, että kirkko on kaikille avoin. Räsästä hieman lainatakseni, Luoman perustelu ontuu.

Se, että kirkon sanoma ja kirkko on kaikkia varten, on täysin eri asia kuin se, että kirkko ottaa osaa seksuaalipoliittiseen Pride- tapahtumaan, joka heikentää lapsen oikeuksia ja jopa halveksuu kristillistä uskoa. Sateenkaariliike pyrkii myös rajoittamaan sanan- ja uskonnonvapautta.

Arkkipiispa Luoma on todennut, ettei Pride-yhteistyö ole kannanotto kirkon avioliittokäsitykseen.
En tiedä, kuka olisi tällaista yksinomaan esittänytkään. Päätös olla mukana Pridessa ei ole kannanotto vain yhteen asiaan, mutta yhteistyö on ongelmallinen monella tapaa. Sateenkaariliike ei kunnioita lapsen oikeutta isään ja äitiin, se ei tunnusta tietoon perustuvaa sukupuolikäsitystä ja kyllä, se edustaa kirkolle vastakkaista avioliittokäsitystä.

Kirkkohallituksen ja arkkipiispan päätös lähteä yhteistyökumppaniksi, on varsin röyhkeää kirkon konservatiiveja kohtaan. Kirkko on setasertifioitu, ja kiltit konservatiivit etsivät sanojaan. Osa ei niitä löydä, eivätkä rohkeuttaan. Nyt kun sille olisi käyttöä.

Suomessa hyvin harva kristitty rohkenee suoraan puhua kristillisestä vakaumuksesta julkisuudessa ja kysyä kirkolta kuuliaisuutta sen oman oppiperustan perään. Näinpä ollen kaikki se kielteinen asenne kristittyjä kohtaan ikäänkuin tiivistyy ja kohdistuu yhteen ihmiseen. En kirjoita siksi, ettenkö tietäisi kokeneen kansanedustaja Päivi Räsäsen painetta kestävän, vaan siksi, että sosiaalisessa ja valtamediassa häneen kohdistuva kritiikki ja pilkka, kertoo aivan jostain muusta kuin yksittäisestä ihmisestä. Suomessa suhtaudutaan avoimen vihamielisesti sellaisiin kristittyihin, jotka uskovat Raamatun opetuksiin -kuten kristityillä on ollut tapana ja vakaumuksena jo iät ja ajat.

Julkisuudessa ovat perusteettomasti väitetty, että kansanedustaja Päivi Räsäsen kannanotto Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppiperustan ja Pride-yhteistyön sovittamattomuudesta, olisi lain vastainen ja sitä on kuvailtu myös vihapuheeksi. On huolestuttavaa jos jo Raamatun siteeraaminen katsotaan jonkin sortin rikokseksi.

Kristillisen kirkon tuntomerkkinä on sitoutuminen siihen, mitä Raamattu opettaa. Sen takia Raamattuun sitoutuvat kristityt ihmettelevät, mitä ihmettä heidän pitäisi kirkon kanssa tehdä. Se selittää osaltaan eri medioissa uutisoidut kirkosta eroamispiikit, koska moni kirkon jäsen ei koe enää voivansa olla kirkon jäsen. Päivi Räsäsen piikkiin niitä ei pidä yksisilmäisesti laittaa.

Kirkossa ja yhteiskunnassa myllertää nyt suuresti ja aika näyttää, mitä tämän kesäinen kuohunta saa aikaan tulevaisuudessa. Varmaa ainakin on se, että nyt kirkkoa Pride-ratkaisusta kiittävistä suurin osa ei a) usko kristinuskon opetuksiin ja b) osallistu seurakunnan toimintaan. Heidän kiitoksensa säestyksellä kirkko jatkaa kuihtumistaan, ellei kirkko keskity olemaan kirkko.

Lakkasiko kirkko olemasta kirkko?

Julkaistu 17.6.2019

Helsinki Pride 2019 -viikon tukijoista löytyy tänä vuonna Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Jouduin hieraisemaan silmiäni parikin kertaa, kun katsoin tuttua sanayhdistelmää somessa jaetussa kuvassa.

Aiempina vuosina esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymä on ollut mukana Pridessa, mutta kirkon nimen komeileminen Pridea hypettävien tahojen joukossa on silti huomionarvoinen asia. Se on uutta vanhalla tiellä, jossa kirkko pyrkii mukautumaan kristinuskosta etääntyneeseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kirkon ensimmäinen ja viimeinen tehtävä on olla kirkko.

Jotkut ovatkin aiheellisesti sosiaalisessa mediassa kyselleet, kuka on kirkossa tehnyt päätöksen olla mukana Pride-viikossa. Kirkolliskokous siitä ei ainakaan ole linjannut mitään ja se käyttää ns. ylintä päätösvaltaa kirkossa, aina Jumalan jälkeen. Arkkipiispaan käännän katseen, ainakin sen osalta, että hän ei ole asettanut tapahtuneelle estettä. Konservatiiviseksi en tosin ole Tapio Luomaa erehtynyt pitämään. Hillityn kirkonmiehen toimet tai tekemättä jättämiset ovat enemmän (kirkko)vallankumouksellisia, kuin sovittelevia.

Päätöstä osallistua Pride-tapahtumaan on mahdotonta perustella uskottavasti lähimmäisen rakkaudella, silloinhan lähimmäisen rakastamisen periaate asetettaisiin vastakkain Raamatun muuta opetusta. Lähimmäisen rakastaminen ei kristinuskon kontekstissa tarkoita samaa sukupuolta olevien suhteiden juhlimista tai aatteellisen sukupuolikäsityksen myötäilyä. Lähimmäisen rakastaminen ei tosiaankaan edellytä sitä, että luovut kristinuskon opetuksista: Pride edustaa kristinuskolle vierasta ihmiskäsitystä. Pride ei tunnusta, että Jumala loi ihmiset miehiksi ja naisiksi, teki miehelle kumppaniksi naisen ja asetti näille avioliiton. Kirkko sen sijaan tunnustaa edelliset, mutta nyt Pride-tapahtumaan osallistuminen tekee kyseenalaiseksi sen, miten usko näkyy teoissa ja onko se ensinkään kristillistä uskoa. Toistuvasti olen huomannut, ettei sateenkaariliikkeen arvoihin sisälly se, että olisi vapautta ajatella ja tunnustaa toisenlaista käsitystä sukupuolesta ja avioliitosta. Kirkko osallistumalla Pride-viikkoon tulee vahvistaneeksi seksuaalipoliittista maailmanlaajuista liikettä, joka pyrkii muunmuassa sammuttamaan kristillisen opetuksen ihmissuhteista.

Samalta rintamalta kuuluu muitakin uutisia. Helsingin Sanomat uutisoi 17.6.2019. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus teki radikaalin, uskonnonvapautta rajoittavan linjauksen: Työnantanjansa ohjeita ja käskyjä rikkovia, samaa sukupuolta olevia pareja "avioliittoon vihkiviä" pappeja ei saa edes varoittaa, on oikeus linjannut. Se on valitettava ennakkopäätös, jossa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa todellisuudessa estetään soveltamasta sen omaa avioliittokäsitystään kapinapappeihin. Toivon, että tämä huonosti perusteltu päätös haastetaan muissa vastaavissa tapauksissa tulevaisuudessa. Kirkon avioliittokäsitys ei ole muuttunut avioliittolain muutoksen jälkeen. Ei kirkon tarvitse tehdä päätöstä siitä, ettei mikään ole muuttunut.

Jollekin voi tulla uutisena, ettei kirkon avioliittokäsitys edes voi muuttua. Kirkko voi kyllä lakata olemasta kristillinen kirkko. Onko se raja jo ylitetty?

Translaki jättää lapset rauhaan -hyvä!

Julkaistu 9.6.2019

Suomen hallitus pyrkii uudistamaan translakia radikaalilla tavalla. Translakiin on kohdistunut vahvoja muutospaineita jo vuosien ajan, joten tällä viikolla uutisoituja hallituksen linjauksia voidaan pitää odotettuina. Hallituksen linjaukset toteutuessaan tekisivät sukupuolesta ilmoitusasian ja Suomesta gender-ideologian ihmemaan.

Henkilötunnukseenkin hallitus haluaa maalata oman pensselinsä jäljen poistamalla tunnusten sukupuolisidonnaisuuden. Kannattaa kysyä: miksi?
 

Henkilötunnuksesta sukupuolitiedon poisjättämistä ei voi ainakaan perustella ihmisoikeuksiin vetoamalla, yhdenvertaisuudella, tasa–arvolla tai muilla taikasanoilla. Ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat eittämättä tärkeitä arvoja, silloin kun on oikeasti kyse niistä. Kenenkään ihmisoikeudet tai asema ei kuitenkaan  ole uhattuina siksi, että hetusta voi päätellä henkilön sukupuolen.

Sukupuoli ei ole asia, jota tarvitsisi piilottaa tai häivyttää. Se ei ole loukkaus, stereotypia tai konservatiivien keskiaikainen keksintö.

Henkilön tunnistamisen kannalta on ihan keskeistä se, että tiedetään onko hän nainen vai mies. Näin on lähes aina, ellei henkilön sukupuoli ole epäselvä, joka on hyvin, hyvin harvinaista.

Ihmiset eivät lakkaa olemasta naisia tai miehiä, vaikka kaikki sukupuolimerkinnät siivottaisiin pois tässä ja nyt. Sateenkaariliikkeen lobbaustyö näkyy vahvasti uuden hallituksen translaki-linjauksissa. Vaikutustyö on ollut pitkäjänteistä, aktiivista ja tunteisiin vetoavaa, mutta varsin harhaanjohtavaa ja yhteiskuntamme perusteiden murentamiseen tähtäävää toimintaa. Lobbaajien päätavoitteena on valtavirtaistaa uusi, aatteellinen käsitys sukupuolesta ja ihmisyydestä, ja istuttaa se suomalaiseen lainsäädäntöön. Siitä on kyse, ei  mistään vähemmästä.

Voimassaoleva translaki on säädetty hyvin poikkeukselliseen tarpeeseen: henkilö ei koe olevansa sitä sukupuolta, jota hänen kehonsa on. Hän läpikäytyään niinsanotun sukupuolen korjausprosessin voi vahvistaa juridisen sukupuolensa. Jatkossa juridinen ja lääketieteellinen prosessi kuitenkin erotettaisiin toisistaan ja se olisi translain tarkoituksen kokonaisvaltainen muutos.

Ilman tutkimuksia kuka tahansa, milloin tahansa (?) ja minkä vuoksi tahansa, pystyisi muuttamaan sukupuolimerkintänsä.

Hallituksen kaavailemassa translain uudistuksessa jätettäisiin kuitenkin  lapset lain ulkopuolelle, mikä on erittäin iloinen uutinen.Se on hyvä uutinen kasvaville lapsille, nuorille  ja näiden vanhemmille.

Helsingin Sanomissa uskallettiin tuoda esille se tosiasia, että murrosiälle tyypillinen epävarmuus omasta identiteetistä voidaan virheellisesti samaistaa sukupuolidysforiaan, vaikka niissä ei ole kyse samasta asiasta.

Mitä tahansa ideoita hallitus ottaakin vastaan trans-ideologiaa lobbaavilta tahoilta, niin on asioita, joita ei lainsäädännöllä muuteta. Ihmisen yksilöllinen (tunne)kokemus ei jatkossakaan määritä sukupuolta, vaan biologia. Kouluissa on tulevaisuudessakin tyttöjä ja poikia, vaikka heitä kuinka puhuteltaisiin ”neutraalisti” oppilaina tai tyyppeinä. Sukupuoli määräytyy jo hedelmöittymisen yhteydessä, eikä siinä ole kyse itsemäärämisoikeuden riistämisestä.

Hallituksen tulisi miettiä vielä kahteen kertaan, haluaako se olla megafoni sellaisille ryhmittymille, joiden käsitykset sukupuolesta ovat kaukana ihmisten arkitodellisuudesta ja faktoista.

Lain tulisi aina heijastella todellisuutta, ei luoda vaihtoehtotodellisuutta, joka toteutuu vain ihmisten mielikuvissa ja johtaa ihmisiä huonosti palveleviin käytäntöihin.

Hallitukselle nyt malttia sukupuolta koskeviin päätöksiin: Ei ole viisasta  erottaa  juridista ja lääketieteellistä prosessia sukupuolen juridisesta vahvistamisesta  tai pudottaa sukupuolimerkintää henkilötunnuksesta.

Sukupuoli ei ole ongelma, jonka hallituksen pitäisi ratkaista. Ongelmat ovat ihan muualla.

HS ja ontuva narratiivi

Julkaistu 18.5.2019

Helsingin Sanomat 12.5.2019 kirjoitti uuden uskonnollisen oikeiston noususta: ”Syntyykö Suomeen uusi uskonnollinen oikeisto?”. Artikkeli sisälsi ontuvan, joskin yllätyksettömän, narratiivin Aito avioliitto ry:stä ja sen yhteyksistä.

Professori Risto Saarinen väitti, että konservatiivikristittyjen ja maahanmuuttokriittisen uusoikeiston lähentyminen olisi alkanut Aitoa avioliitto ry:n perustamisesta vuoden 2015 alkupuolella. Liikkeen perustajiksi nimettiin Patmos Lähetyssäätiön Pasi Turunen ja Oikean Median Jukka-Pekka Rahkonen, vaikka yhdistystä oli perustamassa useita ihmisiä. Oikea Media perustettiin vasta tammikuussa 2017. Allekirjoittanut on toiminut Aito avioliitto ry:n puheenjohtajana 2015 joulukuusta saakka.

19.7.2016 kirjoitin blogissani näin: ”Aito avioliitto- yhdistyksellä ei ole kantaa turkistarhaukseen, maahanmuuttoon, islamiin, pillifarkkuihin, virsikirjan uudistukseen eikä moneen muuhunkaan asiaan. Nimensä mukaisesti yhdistys keskittyy avioliittoon, lasten oikeuksiin, perherakenteen merkitykseen sekä sanan- ja uskonnonvapauden toteutumiseen. ” Asia ei ole muuttunut.

Aito avioliitto ry on kansalaisjärjestö, joka perustettiin puolustamaan klassista avioliittokäsitystä: avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jotta lapsilla olisi isä ja äiti. HS:n jutusta ei käy ilmi, että järjestö on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton toimija. Ranskalaista La Manif Pour Tous -liikettä artikkelissa luonnehditaan kristilliseksi ja maahanmuuttovastaiseksi, vaikka todellisuudessa siinä on mukana hyvin eri taustoista olevia kansalaisia. "La Manif pour Tous (=mielensoitus kaikille) on kansanliike, joka on riippumaton kaikista puolueista, kaikista uskonnoista, kaikista kansanryhmistä tai organisaatioista", kerrotaan järjestön omilla verkkosivuilla. Liikkeen johtaja Ludovine de La Rochère tuli Suomeen Aito avioliitto ry:n kutsumana ja hän luennoi Familia-verkoston tilaisuudessa.

Aito avioliitto -yhdistyksellä on La Manif Pour Tousin kanssa sopimus sen logon käytöstä sekä yhteinen tavoite turvata lapsen oikeuksia ajassa, jossa lapsen oikeus biologiseen isään ja äitiin kiistetään, ja trans-aktivismia kohdistetaan alaikäisiin lapsiin ja nuoriin.

Artikkeli osuu siinä oikeaan, että Suomessa on herätty puolustamaan laajalla rintamalla aitoa avioliittoa, tietoon perustuvaa sukupuolikäsitystä sekä sanan- ja uskonnonvapautta. Nämä ovat yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta keskeisiä ja luovuttamattoman tärkeitä asioita.

Samanmielisten vaalipaneeli

Seta ry ei kelpuuttanut EU-vaalipaneeliinsa kristillisdemokraattien ehdokasta, professori Tapio Puolimatkaa. Järjestö toivoo, että Kristillisdemokraatit osoittaisivat toisen ehdokkaan paneeliin, jonka näkemykset olisivat lähempänä järjestön näkemyksiä.

Aito avioliitto ry järjesti maaliskuussa eduskuntavaalipaneelin, johon se kutsui useista puolueista ehdokkaita keskustelemaan avoimesti muunmuassa translaista ja sananvapaudesta. Vasemmistoliitosta mukana oli Outi Alanen joka toi esille Aito avioliitto ry:n näkemyksistä poikkeavia kantoja. No broblemos! Vaalipaneeliin lupautuneista osa valitettavasti perui tulonsa, mutta tilaisuus pidettiin ja oli lupa olla eri mieltä.

Näin Seta ry kommentoi Puolimatkan osallistumisen estämistä paneeliinsa: ”Emme toivota Tapio Puolimatkaa tervetulleeksi puhujaksi järjestämäämme tilaisuuteen. Hän toimii aktiivisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien oikeuksia vastaan ja hänen kirjoituksensa koetaan erittäin syrjiviksi ja epäkunnioittaviksi, Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo viestitti KD:n puoluesihteerille Asmo Maanselälle tiistaina.”

Tapio Puolimatka ei tosiasiallisesti toimi seksuaali- ja sukupuoli(identiteetti)vähemmistöjä vastaan. Puolimatkan näkemykset esimerkiksi perherakenteen vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin perustuvat tutkittuun tietoon. Tästä on todellisuudessa kyse: Tapio Puolimatka kykenee niin vastaansanomattomasti kumoamaan sateenkaariliikkeen argumentit, jos niitä vain edes hetkeksi jää kuuntelemaan ja pohtimaan.

Seta ry vieroksuu tietoon perustuvaa sukupuolikäsitystä, se kiistää lapsen oikeuden isään ja äitiin sekä suhtautuu ehdottoman kielteisesti klassiseen avioliittokäsitykseen ja se tekikin kaikkensa, että avioliiton rajaaminen naisen ja miehen väliseksi tulkittaisiin syrjivänä rajauksena.

Puolimatka Seta ry:n paneelissa. Siinä olisikin ollut varsinainen "bileet on ohi" -hetki, kun proffa olisi latonut faktat tiskiin -mitä emme tosin tule näkemään. Eipä kestä Setan setti kriittistä tarkastelua, joten mitäpä muuta se voi tehdä kuin yrittää tukahduttaa avoimen keskustelun.

Seta ry:llä olisi ollut oivallinen mahdollisuus yrittää kumota Puolimatkan argumentit, mutta se ei selkeästi halua tulla haastetuksi omalla tontillaan. Seta ry:tä kohtaan suunnattu kritiikki on alkanut nousta monista kodeista ja perheistä, koska sen ehdottomuus ja vahva ote esimerkiksi koulujen sukupuoliopetuksesta herättää huolta ja ihmetystä.

Tapahtunut toivottavasti saa monet kysymään, että mitä ovat nämä näkemykset, joita Seta ry ei halua omassa vaalipaneelissaan julkituotavan.

Vaihtamalla paranee?

Julkaistu 27.4.2019

Pride-tapahtuman lähestyessä pääsee taas lukemaan uutisia, joissa yksi jos toinenkin taho ryhtyy seksuaalipoliittisen liikkeen tukijaksi. Nyt Nordea on vallattu sateenkaariaatteelle. ”Nordea on ensimmäinen pankkikonserni Suomessa, joka toimii Helsinki Pride -tapahtuman virallisena kumppanina. Yhdenvertaisuuden eteen tehdään Nordeassa jatkuvasti työtä.” 

Nordean verkkosivuilla kerrotaan, että pankkiin on perustettu tänä vuonna LGBT +and allies -ryhmä, jolta tuli aloite osallistua Pride-tapahtumaan. Tiedotteessa todetaan avoimen keskustelun lisäävän yhdenvertaisuutta ja sen toteutumiseksi työntekijät ovat perustaneet vapaaehtoispohjalta erilaisia työryhmiä, joissa nostetaan esille lgbt-asiaa. Sateenkaariliike ei todellisuudessa tavoittele avointa keskustelua, vaan se pyrkii määrätietoisesti vaientamaan kaiken sen seksuaalipoliittisiin tavoitteisiin suunnatun kritiikin. Sateenkaariliike ei salli eriäviä mielipiteitä avioliitosta tai sukupuolesta. Se suoranaisesti tuomitsee ne tahot, jotka eivät jaa sen käsityksiä, haluten jopa rajoittaa sanan- ja uskonnonvapautta.

Nordean henkilökunnassa on varmasti niitäkin, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona sekä sukupuolta ihmisen biologisena ominaisuutena. Nordeassakin voi työskennellä henkilöitä, jotka uskonnollisen vakaumuksen pohjalta pitävät samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita sopimattomina. Onko heille tilaa ilmaista kantansa jatkossa Nordeassa, ja jos he näin tekevät, vaikkapa työpaikan retkellä tai ruokalassa, joutuvatko he esimiehensä nuhdeltavaksi tai työpaikkansa LGBT-ryhmän hampaisiin? Yksikin kriittinen kommentti sateenkaariliikettä kohtaan esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä voi maksaa työntekijälle paljon. Entä mitä siitä seuraisi, jos Nordean työntekijä esimerkiksi kirjoittaisi hengellisen kirjan, jossa nuhdellaan pyrkimyksiä muuttaa kirkon avioliittokäsitys sukupuolineutraaliksi ja lgbt-työryhmästä joku saa sen tietoonsa?
 

Sanottakoon vielä ilmeinen: Jokainen ihminen on arvokas riippumatta tämän seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä, tämän osoittamiseen Nordeassa riittäisi varmasti työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Yhden seksuaalipoliittisen liikkeen kannattajaksi ryhtyminen on omiaan vaarantamaan sanan- ja mielipiteenvapauden työpaikoilla. 

Hölmöläisiä vai historian oikealla puolella? (Orivesi)

Julkaistu 24.4.2019

Orivedellä seitsemän kaupunginvaltuutettua tekivät aloitteen, jossa todettiin tyttöjen olevan tyttöjä ja poikien olevan poikia -kukin omalla tavallaan, ja siinä ensisijaisesti peräänkuulutettiin tietoperustaista sukupuolikäsitystä. Aloitteessa oli nämä konkreettiset toimenpide-ehdotukset ja viisaat kysymykset:

Kaupungin henkilöstöä ja luottamushenkilöitä ohjeistetaan päätöksenteossaan huomioimaan, että sukupuolia on kaksi ja, ettei tätä saa hämärtää. Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa käytettävästä (sukupuolta koskettavasta) oppimateriaalista on annettava selvitys. Oriveden esi- ja perusopetuksen tasa-arvosuunnitelmassa puhutaan sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolittuneisuuden vähentämisestä, mitä se tarkoittaa käytännössä ”pienten lasten ja nuorten opettamisen kontekstissa”?

Aloite ”terveiden sukupuoliroolien tukemisesta Oriveden kaupungin toiminnassa” herätti ansaitusti huomiota koko maassa ja se sai muunmuassa Seta ry:n takajaloilleen.

Aloite tyrmättiin Oriveden kaupunginvaltuustossa 23.4.2019, näin uutisoi Yle 24.4.2019 ”Oriveden kaupunginvaltuusto yhtyi tiistaina illalla kaupunginhallituksen toteamukseen, että sukupuolirooleja käsitellyt valtuustoaloite on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain vastainen, eikä se aiheuta enempää toimenpiteitä. ”

On pöyristyttävää väittää, että kyseisen aloitteen sisältö olisi tippaakaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain vastainen. Suomen lakikin tunnustaa kaksi sukupuolta (nainen ja mies), eikä se ole ristiriidassa kummankaan lain kansssa. On eettisesti oikein oppilaita kohtaan opettaa tietoon perustuen, että sukupuoli on ihmisen muuttumaton biologinen ominaisuus. Ei nuoren ja lapsen hyväksyminen edellytä aatteellisen sukupuolikäsityksen omaksumista. On hyvin eriskummallista asettaa vastakkain biologia ja oppilaan ainutlaatuisuus! Näin tupppavat tekemään ne, jotka virkansa puolesta tai muuten hölmöyttänsä kiistävät sukupuolen ilmeisen kaksijakoisuuden.

Ylen uutisessa kirjoitettiin: ”Aloite perinteisen sukupuolijaon opettamisesta on käsitelty Orivedellä loppuun.” On totta, että Oriveden aloite on loppuunkäsitelty, mutta koulujen ja varhaiskasvatuksen sukupuoliopetusta koskeva keskustelu on vasta alussa maassamme.

Koulun ja varhaiskasvatuksen johtajat ovat osaltaan vastuussa siitä, antavatko he tilaa ideologiselle sukupuoliopetukselle, joka lisää nuorten epävarmuutta ja ahdistusta omasta sukupuolestaan. Valtuustoaloitteen neljännessä kohdassa vaadittiin, että jos Orivedellä on opetettu sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi tai väitetty, että sukupuoli on kokemus, niin sellainen tulisi välittömästi lopettaa. Tätä samaa tulee vaatia jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa.

Vielä jonakin päivänä kirjoitetaan kirjoihin ja kansiin, kuinka Suomessa kouluihin ja varhaiskasvatukseen tuotiin vahingollinen sukupuolikäsitys sateenkaariliikkeen vaikutuksesta ja, kuinka Orivedellä herättiin sitä vastustamaan. Silloin eivät nämä seitsemän valtuutettua ole suinkaan historian väärällä puolella.
Kummalla puolella sinä olet?

Uusi suunta Suomelle

Se, mikä on luonnollista ja hyvää, on ollut tässä maassa rajun hyökkäyksen kohteena viime vuosina. Avioliittolain muutos ja äitiyslaki loukkaavat syvästi lapsen perustavia ihmisoikeuksia. Translain uudistusaikeet jatkavat samaa linjaa: lapsille pyritään avaamaan ovi sukupuolenvaihdosprosessin aloittamiseksi. Translain uudistusta kampanjoidaan mielikuvamarkkinoinnin keinoin. Itsemäärämisoikeus kuulostaa hyvältä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sellaisten asioiden kanssa, jotka on ihmiselle annettuja ominaisuuksia. Ei ihonväri, pituus tai sukupuoli ole kenenkään itsemääriteltävissä.

Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustajaksi pääsee nyt helposti, riittää että kannattaa translain uudistusaikeita. Kuinka empaattista ja edistyksellistä onkaan kaikki karkelointi translain uudistuksen puolesta. Vaikkei edes tietäisi, mitä kaikkea uudistus pitää sisällään. Pakkosterilisaatiota ollaan kovaa vauhtia purkamassa, vaikkei sellaista pakkoa ole. Ihminen läpikäytyään sukupuolen vaihdosprosessin (johon hän vapaaehtoisesti hakeutuu) on niiden sisältämien toimenpiteiden jälkeen lähtökohtaisesti steriili. Translaki ei tee steriiliksi, vaan se on seurausta ns. sukupuolenvaihdoshoidoista.

Jos sterilisaatio-asiaan todella halutaan puuttua, niin itse näen, että hoitosuositusten tulisi muuttua kehoon kohdistettavista toimenpiteistä siihen, että potilaita terapian kautta tuettaisiin löytämään sopusointu oman sukupuolen (biologisen todellisuutensa) ja sukupuoli-identiteettinsä välillä (kokemus sukupuolesta). Hoitosuosituksista ei kuitenkaan päätä poliittiset päättäjät, vaan lääketieteen asiantuntijat. Ikävä kyllä, lääketiede ei ole sekään immuuni trans-aktivisimille, eikä sukupuolenvaihdosleikkauksia katuvia kuunnella tai sitten heidän määräänsä vähätellään.

Translain uudistuksen päätavoitteena on tehdä sukupuolesta ilmoitusasia. Lääketieteellisen ja juridisen prosessin erottaminen toinen toisistaan on käsittämättömän huono ehdotus. Aina on syytä tutkia, mistä on kyse, kun ihminen ei pysty samaistumaan sukupuoleensa (kehosta todennettava ominaisuus). Se on hyvin harvinainen ja poikkeuksellinen tila. Ei aina ole kyse ns. transsukupuolisuuden kokemuksesta, vaan kyseessä voi olla jotakin aivan muuta. Ahdistus saattaa myös kanavoitua sukupuoli-identiteettiin, vaikka ”haava” olisi muualla.

Erityisesti nuorten kohdalla on käytettävä malttia ja vältettävä tekemästä nopeita johtopäätöksiä ja diagnooseja. Nuoruuden kehitysvaiheeseen liittyy paljon epävarmuutta ja ahdistustakin. Transalain ikärajaa nostaisin ylös, en alas. 18-vuotiaskin on yhä kasvava ihminen. Joku onkin osuvasti sanonut, että 18-vuotias on täysi-ikäinen, ei (täysin) aikuinen. Translapsista ei tulisi koskaan puhua, sillä lapsen kohdalla ei voida varmuudella sanoa, onko hänen sukupuoli-identiteettinsä vakiintunut. Miten voisikaan?

Tietääkö lapsi, ettei hänen tarvitse olla stereotyyppinen, jotta voisi pitää itseään tyttönä tai poikana?  Onko lapsella tai tämän kasvattajilla kristallipallo, josta voisivat nähdä, etteivät tulevat kasvunvuodet tuo levollista mieltä  oman sukupuolen (kehon) ja identiteetin välille (kokemus)? Onko lapsella jokin haavoittava kokemus, joka nostaa ahdistuksen pintaan, niin ettei oma keho tunnu oikealta?

Translain uudistus laittaisi isot pyörät pyörimään, sellaiset, joiden alle pieni ihminen jäisi. Lasten ja nuorten sosiaalistamista trans-identiteettiin pidettäisiin itsestäänselvyytenä, sukupuoli-identiteettiin liittyvän kipuilun lieventämiskeinona. Sen lisäksi lain uudistusta seuraisi  hormoniblokkerihoitojen yleistyminen alaikäisillä. Trasek kuvaa niiden vaikutusta näin: "Hormoniblokkereilla lykätään puberteetin alkamista ja estetään syntymässä määritellylle sukupuolelle ominaisten piirteiden kehittyminen."

Murrosikään ei pitäisi suhtautua kielteisesti, vaikka se haastaakin nuoren (trans/muunsukupuolisuuden) kokemuksen, tuoden niin kiistattamasti esille, että tytöistä kasvaa naisia ja pojista miehiä. Blokkerihoidot eivät myöskään ole vaarattomia. Nuori, joka painiskelee sukupuoli-identiteetin kanssa tarvitsee varmasti tukea käydessään läpi luonnollista kasvuprosessia, jota murrosiäksi kutsutaan.

Noin 90 % prosenttia sukupuolidysforiasta kärsineistä lapsista, ei kärsi siitä enää käytyään läpi normaalin murrosiän kehityksen. Jos  translain uudistusta ajava Trasek haluaa todella auttaa lapsia ja nuoria, sen pitäisi lakata suosittelemasta blokkerihoitoja. Sateenkaariliikkeen pyrkimys on sulkea lapset ja nuoret trans-identiteettiin, tehden monet heistä loppuiäksensä hormonihoidoista riippuvaisiksi.

Trasek ajaa lapsille mahdollisuutta vaihtaa juridista sukupuoltaan,jopa vastoin vanhempien tahtotilaa. Trasek on myös ehdottanut, että lastensuojelullisia toimenpiteitä  kohdistettaisiin huoltajiin, jotka eivät takaa "turvallista kasvuympäristöä" eli vanhempiin, jotka eivät osoita tukea lapsensa aikeelle vaihtaa sukupuolta. Tuollainen on Trasekilta röyhkeää vanhempien kasvatusoikeuden mitätöimistä, kaikkinensa.

YLE:n uutinen sukupuoli-identiteetin tutkimukseen hakeutuvien nuorten määrän moninkertaisesta noususta on hälytys-signaali.  Uutista ei pidä tulkita osoituksena sukupuoleen liittyvän tiedon lisääntymisestä tai suvaitsevammasta ilmapiiristä, vaan merkkinä vahingollisen yhteiskunnallisen ilmapiirin ja aattellisen sukupuolikäsityksen huonoista hedelmistä.  Enemmän oireilevia nuoria vuosi vuodelta ei ole ylpeilyn aihe. Tämä kehityssuunta jatkuu, jos annamme sen jatkua.

Gender-ideologian myllertäessä lakeja, yksilöitä ja yhteiskuntaa, ei kuitenkaan huolestuneen kansalaisen tarvitse lamaantua. Pian pääsee äänestämään uutta suuntaa Suomelle.

Kun ideologia ohittaa ymmärryksen

Eduskuntavaalien alla Seta ry repäisee, joskin odotetusti, ja esittää, että Suomen laki tunnustaisi kolmannen sukupuolen. 

Mikä se sellainen kolmas sukupuoli oikein on? Mikä on kolmannen sukupuolen vastinpari?  Mikä on kolmannen sukupuolen ulkoinen tuntomerkki? Ainoastaan naissukupuoli ja miessukupuoli yhdessä voivat saattaa tähän maailmaan uutta elämää, toisinsanoen lapsia.
Kolmas sukupuoli on mahdottomuus itsessään, joten koko käsite joutaa romukoppaan. 

Seta ry:ssä on unohdettu, mikä on sukupuoli. Suomen lainsäädännön tulee perustua olemassaolevaan todellisuuteen, ei subjektiivisiin kokemuksiin sukupuolesta. Ei ihmisten vaihteleville ja yksittäisille kokemuksille voida antaa oikeudellista asemaa. 

Kun kokemus ohittaa tiedon ja ideologia ymmärryksen, voidaan päästä huikeisiin päätelmiin:

Avioliitto on sukupuolesta riippumaton instituutio.

Lapsi ei tarvitse isää ja äitiä.

Mies voi synnyttää.

Sukupuolia on kolme.

Sanan- ja uskonnonvapaus on alistettava Pride-aatteen alle. 

Kirkossa on uskottava, ettei Jumala luonut miehelle kumppaniksi naista.

Kritiikki on nimettävä vihapuheeksi ja lailla kiellettävä.
 

Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden.

Vihapuhelaki -ei kiitos!

On häkellyttävää, että varsin monet eduskuntavaaliehdokkaat kannattavat vihapuhelain säätämistä. Yksi syy tuohon lienee mielikuvat. Kivapuhe kuulostaa kivalta, vihapuhe sensijaan sivistymättömältä ja tuomittavalta. 

En kannata vihapuhelakia, koska se mikä on kenestäkin vihapuhetta vaihtelee, yksimielisyyteen ei päästä eikä ole mitään mieltä tehdä "vääristä" mielipiteistä laittomia. Vihapuheen sisällön pääsee määrittelemään se, kenellä on valta.

Vihapuhelainsäädännön vastustamista ei tule tulkita puolustuspuheena epäasiattomalle öyhöttämiselle netissä tai kulmakahvilassa. Siellä missä tarvitaan tapakasvatusta ja nettietikettiä, harvoin tarvitaan poliisia. Saati vihapuhepoliisia.

Suomen lainsäädäntö on ihan riittävä: on laiton uhkaus, kunnianloukkaus ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen on kielletty. Emme tarvitse vihapuhelakia, vaan lisää poliiseja valvomaan järjestystä ja lain noudattamista.

Vihapuhelainsäädäntö on aito uhka sananvapaudelle. Sen piiriin yritetettäisiin hyvin suurella todennäköisyydellä ulottaa niin perinteiset käsitykset avioliitosta, kuten myös maahanmuuttokriitikki. Inhoan muuten sitä, että maahanmuuttokritiikkiä kutsutaan rasismiksi, mutta inhoan myös sitä, kun rasismia kutsutaan maahanmuuttokritiikiksi. En ole lainkaan varma, että vihapuhelainsäädäntö osaisi erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

Olen puolustanut viimeisen nelisen vuotta klassista avioliittokäsitystä, lapsen oikeutta isään ja äitiin sekä tietoon perustuvaa sukupuolikäsitystä. Olen kohdannut sen myötä jos jonkinlaista vihapuhetta, jossa on muunmuassa toivottu, että ajaisin satasta päin puuta ja kuolisin. On myös paljon sellaista, jota en halua enkä jaksa näille riveille näpytellä. En kuitenkaan halua vihapuhelakia, vaan avointa yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa, jossa sananvapaus toteutuu, herjaajia kehotetaan menemään kotiinsa kasvamaan ja rikoksista rangaistaan.

Järkevää ja inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa

Mäntsälässä päätettiin 11.3 ELY-sopimuksesta ja itse en kannattanut kunnanhallituksen esitystä, sen sisältöisenä kuin se oli. ELY-sopimus on toistaiseksi voimassaoleva ja se velvoittaa Mäntsälän ottamaan joka toinen vuosi kaksikymmentä uutta pakolaista. Kuntavaaleissa jo ilmaisin, etten tällä kaudella kannattaisi uusien pakolaisten ottamista, vaan sen jälkeen, kun jo tulleiden kotouttaminen on pidemmällä. Kotouttamisen arviointia on myös vaikea tehdä, kun se on yhä kesken. Äänestin Ei. Ei vielä.

Onko epähumaania, epäkristillistä tai julmaa ilmaista, että haluaa edetä rauhallisesti ja harkiten maahanmuuttoa koskevissa päätöksissä? Näin joidenkin mielestä on, mutta päättäjänä yritän ottaa huomioon laajan kokonaisuuden. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hädänalaisia tulee auttaa.

Mäntsälän kunnanltuustossa käytin tällaisen lyhyen puheenvuoron:
”En kannata kunnanhallituksen ehdottamaa ELY-sopimusta, koska jo nyt Mäntsälään otettujen pakolaisten kotoututtaminen on kesken ja siitä kuinka kotouttaminen on onnistunut, on annettu hyvin vähän tietoa valtuutetuille. On viisautta edetä rauhassa.

Turvapaikkapolitiikassa tulisi myös siirtyä siihen, että apu hädänalaisille viedään lähemmäs.

On katsottava myös isoa kuvaa, ei vain Mäntsälää. Eurooppaan on tulossa paljon ihmisiä, joilla on aivan erilainen kulttuuri kuin meillä, se ei ole ihan ongelmaton asia ja siksi uhkakuviinkin on katsottava, unohtamatta kärsiviä ihmisiä.”

Maahanmuutto- ja turvapaikkapoliitikassa on tasapainoteltava ainakin kolmen asian kanssa:

Kuinka autamme tehokkaasti aidosti hätää kärsiviä lähimmäisiämme?
Kuinka turvaamme omat kansalaisemme turvapaikkajärjestelmää härskisti väärin käyttäviltä?
Miten toimimme taloudellisesti kestävällä tavalla turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suhteen?

Tolkun ihmiset ymmärtävät, että hädänalaisia on autettava. Tolkun ihmiset ymmärtävät, ettei Suomen kukkaro ole loppumaton. Tolkun ihmiset ymmärtävät, että tietyillä tahoilla on tavoitteena tehdä Euroopasta islamilainen Eurooppa, ja käyttää hyväksi sinun ja minun inhimillistä ja oikeaa halua auttaa kärsiviä ihmisiä. Islamisaatiolla tarkoitan tässä yhteydessä Euroopan alistumista uskonnollis-poliittisen islamin vaatimuksiin.

Olisi ehkä helppoa seistä Tervetuloa kaikki tai Tervemenoa kaikki -kylttien kanssa, mutta kumpikaan näkemys ei edusta minulle inhimillistä ja järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Rakkautta ja rajoja, sitä tavoitelkaamme. En kuulu siihen kerhoon, jossa ajatellaan, ettei Suomen pidä auttaa ketään muuta kuin suomalaisia. Ei se ole kansallismielisyyttä, vaan itsekkyyttä. En ole niitäkään, jotka sulkevat silmänsä alaikäisiin kohdistuvilta seksuaalirikoksilta ja, jotka eivät kaikkien maahanmuuttajien leimaamisen pelossa, uskalla nähdä turvapaikkapolitiikan ilmeisiä epäkohtia.

Alaikäisiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat lukumäärältään ja tekojen vakavuuden osalta jopa kansallinen kriisi! Maassamme on valtava joukko lapsia ja nuoria, joita on hyväksikäytetty mitä raa`immalla tavalla rauhan aikana! He kantavat koko ikänsä näiden kuvottavien tekojen seurauksia sisimmässään (jos jaksavat), ja naivi turvapaikkapolitiikka on synnyttänyt tämän kriisin.

Hyvä ja onnistunut maahanmuuttopolitiikka vaatii kaikkea muuta kuin mitä tämän ajanhenki: syvällistä pohtimista, pitkäjänteisyyttä ja vastuullisuutta.

Lopuksi vielä kaksi konkreettista tapaa muuttaa maahanmuuttopolitiikkaa kestävämpään suuntaan: on tehostetttava kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden maasta poistamista ja parannettava pakolaisleirien olosuhteita. En halua lukea enää yhtäkään uutista kielteisen turvapaikan saaneen tekemästä rikoksesta, en myöskään lapsesta, joka paleltui kuoliaaksi pakolaisleirillä.


Edit 13.3 Avattu lisää ELY-sopimuksen sisältöä ja islamisaatiosta.

Kun jää yksin..

Kun jää yksin omien mielipiteittensä ja arvojensa kanssa,

oppii seisomaan omilla jaloillaan.

Mies suree kuukautistensa loppumista

Iltalehti 2.3.2019 uutisoi siitä, kuinka äitienpäivää viettävästä naisesta on tullut isänpäivää viettävä mies.

Mistäköhän aloittaisin? Kertoisinko ensin siitä, kuinka tällaiset artikkelit ovat täysin tarkoitushakuisia, joilla pyritään häpeilemättä muokkaamaan lukijoiden käsitystä sukupuolesta?

Vai nostaisinko ensin esille ihmiskehon rajallisuuden, jota on mahdotonta ylittää tunnekokemuksen voimin: naisista ei tule miehiä, eikä isistä äitejä, sillä on se on biologisesti mahdotonta?

Uutisessa on totta vain se, että henkilön kokemus itsestään on välitetty rehellisesti. Muu on on gender-ideologista narratiivia, jolla ei ole uutisarvoa, sikäli uutisten tarkoitus on välittää totuudenmukaista tietoa meitä ympäröivästä maailmasta.

Päiväkodin johtaja oli kysynyt trans-identiteettiin vaihtaneelta lapsen vanhemmalta, mitä vanhemmuussanaa hän tahtoisi itsestään käytettävän. Äitiä kutsutaan nyt isäksi. 

Voiko sun mutsis olla sun faijas, Iltalehti kertoo, että voi..
Sota sanoista ja niiden merkityksistä näkyy iltapäivälehtien sivuilla. Taistelu siitä, mitä on olla nainen ja mies saa yhä suurempia kierroksia.  Valhe kasvaa yhä suuremmaksi. Mies suree kuukautistensa loppumista, Iltalehti tiesi kertoa.

Lapsen suhtautumisesta vanhemman trans-identiteettiin kerrotaan valtamediassa poikkeuksetta ohuesti ja naivisti. Tottakai lapsi rakastaa vanhempaansa sukupuoli-identiteetin vaihdosprosessista huolimatta, kuten artikkelissa kerrotaan. Sitä, kuinka lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttaa se, että äiti ikäänkuin katoaa perhepotretista ja arjesta, ohitetaan. Kyseessä on varmasti suuri shokki lapselle, kun hänen pitää muodostaa uusi kuva ja suhde vanhempaansa, joka ilmoittaa olevansa toista sukupuolta. Lapsi katsoo vanhempaansa, jonka kasvot ovat erilaiset kuin aiemmin. Äidin pehmeä poski on tullut karheaksi.

Iltalehden jutussa sanotaan: ”Vanhemmat kertoivat, että äiti oli kasvanut tyttönä ja naisena, mutta olikin tajunnut aikuisena olevansa oikeasti mies.”

On vaikeaa kuvitella mitään niin lasta hämmentävää ja hänen kehitystään häiritsevää kuin edellisen kaltainen tilanne. Lapselle kerrotaan, että äitisi onkin nykyään sinun isäsi ja sinulla on niitä nyt kaksi. Artikkeli saa toivottavasti monet kysymään tätä: mitä on olla oikeasti mies?

Poika tulee mieheksi käytyään läpi murrosiän. Aikuisella naisella ei tule koskaan olemaan kokemusta siitä, mitä on kasvaa mieheksi ja mitä on olla todella mies.

Nainen ei voi omistaa todellista kokemusta siitä, mitä on olla mies. Hän voi vain kuvitella mitä se voisi olla. Hän voi unelmoida miehenä olemisesta, mutta hän ei voi koskaan saavuttaa sitä. Sen sijaan hän voisi iloita siitä, että hän on nainen. Nainen, joka  elää maassa, jossa sukupuolisterotypiat eivät estä häntä tekemästä yhtään mitään.

Rikkinäiset ihmiset tuodaan eteemme otsikko otsikolta ja rivi riviltä. Rakastakaamme heitä. Puhukaamme silti totta siitä, mitä on oikeasti olla nainen ja mitä on olla mies.
Vain totuuden varaan voi rakentaa.

Sydämellä Susanna

Porttikielto gender-ideologialle

Suomeen on tuotu vain muutamassa vuodessa radikaali sukupuolikäsitys erityisesti koulumaailmaan. Tietenkin hyvän nimissä, kuinkas muutenkaan. Opetushallituksen tasa-arvo-oppaan gender-ideologinen väite kuvaa hyvin sitä, kuinka tosielämälle vieraasta opetuksesta on kyse : "Tasa-arvokäsite kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi".

Gender-ideologia on karsittava kokonaan pois Suomen kouluista ja päiväkodeista ja palautettava tietoon perustuva opetus sukupuolesta. Sukupuolen moninaisuus-käsitteen takaa paljastuu valheellinen käsitys ihmisyydestä, joka satuttaa maamme lapsia ja nuoria. Sukupuoli-identiteetin kehityksen tietoinen horjuttaminen fiktiivisellä väitteellä sukupuolen ”itsemäärämisoikeudesta” on julmaa toimintaa, jota ei pyhitetä viljelemällä sanoja, kuten ”sukupuolisensitiivisyys” tai ”sukupuolitietoisuus.” Näillä sanoilla perustellaan asioita, mitkä ovat sanan merkitykselle ja mielikuvalle vastakkaisia. Ei ole sensitiivistä hämmentää lapsen käsitystä omasta kehostaan. Sukupuolta koskevasta tiedosta luopuminen ei lisää tietoisuutta, josta oppilaat hyötyisivät.

Oriveden kaupunkia pilkattiin siksi, että siellä tehtiin taannoin valtuustoaloite, jotta selvitettäisiin mitä Oriveden kouluissa ja päiväkodeissa opetetaan sukupuolesta. Aloite myös peräänkuuluttaa tietoon perustuvaa sukupuolikäsitystä: ihmiset ovat sukupuoleltaan naisia tai miehiä. Orivedellä ei kärsitä faktafobiasta. Sukupuolia on tosiaan se kuuluisa määrä eli kaksi. Yksilön kokemukset tai harvinaiset poikkeamat ei muuta asiaa miksikään. 

Tasa-arvolakiin on turha vedota gender-ideologisen opetuksen oikeuttajana, koska laki ei velvoita millään tavoin biologiaan perustuvan sukupuolikäsityksen hylkäämistä. On siis täysin huuhaata väittää, että aatteellinen sukupuoli-opetus olisi tasa-arvolain edellyttämää. Gender-ideologian lähettiläät vetoavat mielellään lakiin ja moraaliin, vaikka kumpikaan ei ole heidän sanomansa puolella. Sen lisäksi kansaa tupataan uhkailla alaikäisten tekevän sukupuoliahdistuksessaan itsetuhoisia ja epätoivoisia tekoja, jos binäärisestä sukupuolikäsityksestä ei luovuta kaikkinensa tällä sekunnilla.

Gender-ideologia kyllä kaatuu omaan mahdottomuuteensa enemmin tai myöhemmin. Mutta mitä aiemmin se kaatuu, sitä parempi tulevaisuus on suomalaisille tytöille ja pojille. Sitä useampi heistä saa kehittyä rauhassa omanlaisekseen naiseksi tai mieheksi. Päättäjät, opettajat ja vanhemmat voivat aidosti vaikuttaa siihen, että gender-ideologia saa kouluun porttikiellon.

Jos halutaan saavuttaa voittoja totuudenmukaisen kouluopetuksen puolesta, niin kahdesta asiasta on luovuttava ensalkuun: pelosta ja miellyttämisen halusta. Olemme lapsille ja nuorille sen velkaa, että olemme vastuullisia aikuisia ja sanomme ei gender-ideologialle, tässä ja nyt.

Otetaan siis Orivedestä mallia!

—
Ps. Tämä blogiteksti julkaistiin ensin Uusi Suomessa ja se joutui pariksi päiväksi poistoon. Syytä ei ilmoitettu, mutta teksti palautettiin. Syytä siihenkään en tiedä. Ehkäpä valveutuneiden lukijoiden palaute huomioitiin.

Kunnioittaen, Susanna

Vaino ja liekki

Kotimaa24-verkkojulkaisu uutisoi 7.2.2019 kappalaisesta, joka sai piispalta varoituksen kritisoituaan yhtä yhteiselämän muotoa Raamatun arvojen vastaisena. "Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on antanut varoituksen Kristiinankaupungin kappalaiselle Markus Engströmille kielenkäytöstä. Varoitus koskee sanomalehti Syd-Österbottenissa julkaistua Engströmin mielipidekirjoitusta, jossa kappalainen tukee esimiehensä, kirkkoherra Daniel Norrbackin jyrkkiä kommentteja homoseksuaalisuudesta. Asiasta kertoo Kyrkpressen-lehti."

Kristiinankaupungin kappalainen ja kirkkoherra ovat harjoittaneet uskonnonvapautta ilmaistessaan seksuaalieettisiä näkemyksiään yksityisesti (kirkkoherra Daniel Norrback suljetussa facebook-ryhmässä) ja julkisesti (kappalainen Markus Engström mielipidekirjoituksessa sanomalehdessä). Engström ja Norrback ovat käyttäneet myös sananvapautta, joka ei suinkaan tarkoita vain "kivapuhetta", vaan sen perusteella on oikeus myös sanoa asioita, joita jotkut saattavat kokea loukkaavina. Sananvapauteen kuuluu sekin, että saa ilmaista itseään jyrkästi.

Samaisessa Kotimaa24:n uutisessa kerrotaan: "Kyrkpressenin mukaan Engström sanoo olevansa pettynyt. Hän aikoo kuitenkin omien sanojensa mukaan jatkaa "Jumalan sanan julistamista"– On iso periaatteellinen kysymys, saako Jumalan sanaa julistaa Suomessa vai ei. Tämä on megaskandaali, Engström kommentoi tilannetta Kyrkpressenille. Piispa Vikström toteaa Kyrkpressenille, että Jumalan sanaa saa toki julistaa.– Riippuu tietysti siitä, mitä hän sillä tarkoittaa. Ei ole mikään teologinen kysymys harkita sanojaan, kun puhuu toisista ihmisistä, Vikström toteaa Kyrkpressenille."

Teologiset kysymykset koskettavat aina ihmistä, ihmisillehän Raamattu on kirjoitettu. Siinäpä ei paljon sanoja säästellä, kun apostoli tai profeetta nuhtelee kuulijoita Jumalan sanan vastaisista asenteista tai teoista.

Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, mitä saa sanoa. Ei niinkään siitä, miten tulisi sanoa. On jo tullut selväksi, ettei tietynlaisia näkökantoja suvaita, esitetäänpä ne sitten kuinka pehmeästi ja varovasti tai räväkästi ja terävästi. Voipi lähteä työ alta tai sitten uhkaillaan leivättömän pöydän ääreen viemisestä.

On todellakin megaskandaali, että kappalainen sai varoituksen piispalta vain ilmaistessaan suorasanaisesti sen, mitä Raamattu opettaa samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista. Erikoista touhua on sekin, että samaisen seurakunnan kirkkoherralle ehdotetaan seurakuntaneuvoston taholta, ettei tämä ottaisi enää kantaa sosiaalisessa mediassa "keskustelua herättäviin raamattukysymyksiin". Kädet halutaan sitoa niiltä, joiden kannanotot eivät myötäile sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä. Niillä näyttää olevan kirkossa suurin vapaus toimia, ajatella ja puhua, jotka avoimemmin luopuvat kristinuskon seksuaalietiikasta ja avioliittokäsityksestä. 

Kotimaa24:n jutussa piispa kommentoi keskeneräistä poliisiasiaa näin: "– Voi olla ongelmallista toimia pappina, jos saa tuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Mutta sitä me voimme miettiä sitten myöhemmin, Vikström sanoo Kyrkpressenille."

Ongelmallista tässä on se, että  a) Suomessa ilmoitetaan poliisille, että pappi vetoaa Raamatun opetuksiin seksuaalieettisissä kysymyksissä ja b) kappalaiseen kohdistettua perusteetonta syytöstä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta myötäillään..

Ei seksuaalinen kiinnostus luo kansanryhmää, eikä samaa sukupuolta olevien suhteiden pitäminen sopimattomina ole rikos, josta pitäisi antaa tuomio. Ajatusrikos se on jo.

Sananvapaus- ja uskonnonvapaus on uhattuina ja se tarkoittaa ainakin kahta asiaa: sanan- ja uskonnonvapautta täytyy puolustaa ja vastustaa totalitarismin kehityskulkua, alistumatta sen vaateisiin.

Uskonnollista vainoa viritellään tällaisten tapausten kautta ja sen liekkinä on vuonna 2017 voimaan astunut avioliittolain muutos.

Lukijaa herätellen, Susanna

Keisarin uudet vaatteet ja rippikoulu

Aamulehti uutisoi 23.1.2019 otsikolla: ”Sukupuolisensitiivinen ajattelu tulee rippikouluihin – kirkko ei piilottele ristiriitaa avioliittokäsityksessä, mutta parisuhteesta ja sukupuolesta puhutaan toisin kuin ennen”

Rippikouluun on jo ainakin parin vuoden ajan pyritty tuomaan sukupuolisensitiivistä ajattelua. Sen olen huomannut itsekin rippikoulutyötä tekevänä.

Sukupuolisensitiivisyyteen sisältyy keskeisesti ajatus nuoren oman sukupuoli-identiteetin tukemisesta, joka sinänsä on hyvä ja oikea ajatus. Sukupuolisensitiivisyydessä ei ole kuitenkaan kyse vain jostakin hienovaraisuudesta sukupuolta koskettavissa kysymyksissä, vaan se sisältää uuden käsityksen sukupuolesta. 

Minunkin nyt pitäisi kai sitten uskoa, että tyttö voi olla poika, jos niin kokee.. ja ohjata lasta syleilemään sukupuolidysforiaansa osana hänen syvintä olemustaan ja identiteettiään. Tuollaista markkinoidaan nyt ainoana hyväksyttävänä tapa toimia ja ajatella kasvatustyössä. En osta.

Gender-ideologia, kutsutaanpa sitä näennäisesti positiivisin termein sukupuolen moninaisuudeksi tai milloin sukupuolisensitiivisyydeksi, horjuttaa nuorten kasvua ja kehitystä. Genderismin keskeinen uskomus on, että ihmisen sukupuoli olisi biologiasta riippumatonta.

Ideologisen sukupuolikäsityksen esillä pitäminen rippikoulussa on erityisen paheksuttavaa, koska se kohdistetaan herkässä kehitysvaiheessa oleviin nuoriin. Se voi viedä yhä useamman nuoren tilanteeseen, jossa hänellä on ristiriita oman kehollisen todellisuuden ja sukupuoli-identiteetin välillä. Sellainen sukupuolta koskeva opetus, joka voi johtaa nuoren epäselvyyteen omasta sukupuolestaan, murrosiän estämiseen blokkerihoidoin (ei onneksi ole Suomessa vielä mahdollista!) tai esimerkiksi elinikäiseen riippuvuuteen hormonihoidoista, on vahingollista. 

Rippikoulun asiantuntija, Jari Pulkkinen kirkkohallituksesta sanoo: ”Moni ei tee kuitenkaan jaottelua tyttöihin ja poikiin tahallaan. Tämä on selkäytimestä tuleva tapa, vaikka miten hyväksyisi ja olisi avoin sukupuolen moninaisuudelle.”

Onko siinä jotakin pahaa, että rippikoulussa ryhmä jaettaisiin silloin tällöin tyttöihin ja poikiin? Usein se on ihan välttämätöntäkin, kuten majoittautumisessa ja saunavuoroissa. Biologia, Suomen lainsäädäntö ja Raamatun ihmiskäsitys lähtee siitä, että ihmiset ovat naisia ja miehiä. Rippikoulutyössä ollaan siis varsin vakaalla pohjalla, kun siellä opetuksen ja kaiken toiminnan lähtökohtana on se, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen.

On abrsudia asettaa käsitys sukupuolesta kehollisena ominaisuutena vastakohdaksi turvallisuudelle, hyväksynnälle ja avoimuudelle. Sensitiivistä on antaa tilaa erilaisille tytöille ja pojille, ei uskotella että ihmisen olisi mahdollista ylittää oman kehonsa rajallisuudet ja luoda itse itsensä: ”Olet, mitä koet”. 

Silloin, kun jokainen nuori saa olla juuri sellainen kuin hän on, emme tarvitse uusia sukupuolikategorioita. Sukupuolistereotypioiden varjolla ei pidä hylätä binääristä sukupuolikäsitystä. 
 

Sukupuoliystävällisyyden puolesta,
Susanna