Kirkon tunnustuspykälä suojakilpenä – mutta mille?

Entinen kirkolliskokousedustaja, professori Heikki Hiilamo syyttää Ylen kolumnissaan kirkolliskokouksen konservatiiveja syrjinnästä ja vihamielisestä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Hiilamo harmistui siitä, että konservatiivit onnistuivat  säilyttämään kirkkolaissa tunnustuspykälän. Kirkkolain ensimmäisessä pykälässä sanotaan näin: Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

Eduskunnan hallintovaliokunta pyysi kirkolliskokoukselta uuden esityksen kirkkolaista. Vanhaa esitystä pidettiin paikoin ongelmallisena ja se sisälsi tarpeettomaksi katsotun tunnustuspykälän. Tammikuussa 2021 kirkkohallitus teki uuden esityksen kirkkolaista, josta tunnustuspykälä oli poistettu. Piispainkokous hyväksyi tämän esityksen. 

Marraskuisessa kirkolliskokouksessa kävi kuitenkin niin, että kirkolliskokouksen konservatiivisiipi ja piispojen enemmistö palauttivat kirkkolakiin kiistellyn tunnustuspykälän.  Hiilamo kirjoittaa: ”-- erityisesti kirkolliskokouksen konservatiivit pitivät kirkon tunnustuksen mainitsemista eduskunnan säätämässä laissa eräänlaisena suojakilpenä omille näkemyksilleen.”

Professori Hiilamo katsoo siis, että konservatiivit haluavat säilyttää tunnustuspykälän suojakilpenä omille näkemyksilleen. Tässä väitteessä on useita ongelmia. Kyse on kristinuskon keskeisistä ja ajattomista opetuksista. On eräänlaista tekijänoikeuksien rikkomista väittää, että Päivi Räsänen tai muut konservatiiviset kristityt viljelisivät omia oppejaan, korostaessaan vaikkapa avioliiton olevan naisen ja miehen välinen yhteiselämän muoto. Tämän avioliittokäsityksen takana seisovat valtaosa kristillisistä kirkoista eri puolilla maailmaa. Konservatiiveiksi kuvataan kristittyjä, jotka sitoutuvat Raamattuun perustuvaan kristilliseen uskoon. Selvää on, ketkä eivät siihen sitoudu.

Tunnustuspykälä toimii suojakilpenä epäraamatullisia opetuksia ja uskomuksia vastaan. Heikki Hiilamo sen sijaan pitää sitä kilpenä, jonka suojissa kapeakatseiset konservatiivit vihaavat vähemmistöjä ja sortavat ihmisoikeuksia. Jumalan suuri rakkaustarina juuri naisesta ja miehestä yhtenä lihana, torjutaan epätasa-arvona. Raamattu suhtautuu yksiselitteisen kielteisesti samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Tätä tosiasiaa ei kykene murtamaan mikään ihmisnyrkki, ideologia tai slogan.

Hiilamo kirjoittaa: ”Monia konservatiiveja oli järkyttänyt muun muassa se, että Päivi Räsänen sai syytteen homoseksuaalien ihmisarvoa väheksyvistä kannanotoistaan.”

Konservatiivit ja myös jotkut liberaalit ovat perustellusta syystä järkyttyneet Räsäseen kohdistuvasta ajojahdista, joka uhkaa sanan- ja uskonnonvapautta.  Jos Räsänen saisi sakot tai vankilatuomion kannanotoistaan, olisiko se Hiilamon mielestä oikein ja arvollista?

Parjatut konservatiivit ja Hiilamolta erityismaininnan saaneet lestadiolaiset voivat omalla periksiantamattomuudellaan ja ennen kaikkea Jumalan armon avulla olla turvaamassa evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta. Jos kirkon ylintä päätösvaltaa käyttävät eivät puolustaisi Raamatun arvovaltaa ja avioliittoa Jumalan siunaamana luonnollisena instituutiona, niin kuka muu muka?

Tunnustuspykälääkin vankempi suojakilpi kristityille on Jumalan oma ilmoitus.
Seurakuntaa eivät tuonelan portit voita. (Matt.16:18)

Raamatussa kerrotaan taivaallisesta sota-asusta, johon kristitty on hengellisesti puettu. Tähän sota-asuun kuuluu myös uskon kilpi, jolla voidaan sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet. (Ef.6:16) Tätä kilpeä kristittyjen ei tule koskaan laskea alas, maanitteluista huolimatta.

Sukupuoliystävällinen kunta -valtuustoaloite, osa 2

Tein tämän vuoden maaliskuussa valtuustoaloitteen aiheesta Sukupuoliystävällinen kunta. Aloitetta käsiteltiin 13.12 Mäntsälän kunnanvaltuustossa. Hallintopalvelut oli valmistellut vastauksen aloitteeseen. Vastauksessa vedottiin syrjimättömyyteen ja aloitteen käsittely katsottiin päättyneeksi. Pidin aloitteeseen liittyen puheenvuoron kyseisessä kokouksessa:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuusto, virkamiehet ja kokousta seuraavat kuntalaiset:
Esitän seuraavaksi muutamia huomioita aloitteesta Sukupuoli ystävällinen kunta, jonka päätteeksi esitän aloitteen jatkokäsittelyä.

Sukupuoliystävällinen kunta -valtuustoaloitteen tavoitteita olivat:

1)    Mäntsälän kunnan kyselylomakkeissa annettaisiin jatkossa kaksi sukupuolivaihtoehtoa Suomen lainsäädännön mukaisesti: eli vaihtoehdot nainen ja mies.

2) Mäntsälän kunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa tulee käyttää yksiselitteisiä ja tietoon perustuvia käsitteitä.  Esimerkiksi käsite Sukupuolen moninaisuus ei ole tällainen.

Aloitteen pyrkimyksenä on kokonaisvaltaisesti edistää sellaista sukupuoliystävällistä toimintakulttuuria, jossa sukupuolen biologinen perusta huomioidaan ja asetetaan ensisijaiseksi. Se osaltaan tukisi erityisesti tyttöjen kasvua naisiksi ja poikien kasvua miehiksi.

Hallintopalvelujen vastaus aloitteeseen ei tyydytä. Tasa-arvolain tarkoittamaa syrjintää ei ole se, että kyselylomakkeissa tarjottaisiin vaihtoehdot mies ja nainen. Suomen lakikaan ei tunnusta kolmatta, ei myöskään neljättä sukupuolta.  

 Huomionarvoista on myös se, että kun kunnassa neuvoteltiin kuntavaalien jälkeen luottamuspaikoista, ei kukaan esittänyt vastalausetta sukupuolikiintiöiden käyttämisestä. Paikoissa huomioitiin se, että naisia ja miehiä valittiin siten, että vaade tasa-arvosta täyttyi.

Nyt kuitenkin hallintopalvelujen vastauksessa tullaan torjuneeksi tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen vedoten tämän aloitteen sisältämä sukupuolikäsitys, vaikkei se eroa millään tavalla sukupuolikiintiöiden takana olevasta sukupuolikäsityksestä. Joskus hyvä, joskus paha -poliittiset päämäärätkö sen määrää, mikä oikeaa tai väärää?

Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää torjutaan antamalla tilaa kunkin yksilöllisyydelle.  Aloitteessa todettiin erikseen, ettei se aja sukupuolistereotypioita. Sukupuolen moninaisuudessa ei kyse vain siitä, että tytötkin voivat potkia palloa.

Hallintopalvelujen vastauksessa todetaan: ”Jokaisen kunnan työntekijän on hyvä tuntea perusasiat sukupuolen moninaisuudesta –”

Sukupuolen moninaisuus -käsite sisältää ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Sukupuolen moninaisuus-aatteen mukaisesti puhutaan jopa synnyttävistä miehistä ja väärään kehoon syntymisestä.  Nämä ovat sukupuolen moninaisuus-aatteen perusasioita (!)

Vastauksessa ei huomioida millään lailla aloitteessa esille tuotua huolta alaikäisistä, jotka oireilevat sukupuoli-identiteetin alueella. Nuorten, joista 90 % ovat tyttöjä,  hakeutuminen sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on kasvanut muutaman viimeisen vuoden aikana räjähdysmäisesti.

Näen tässä yhteyden siihen, että ensimmäistä kertaa Suomen historiassa opetetaan lapsille, että heidän olisi mahdollista valita sukupuolensa itse. Ensimmäistä kertaa heille opetetaan, että sukupuolta ei määritellä biologian pohjalta, vaan tunnekokemuksen perusteella.

Lapset ja nuoret ovat uuden sukupuoliopetuksen koekaniineita. Syrjimättömyyden nimissä sallimme yhteiskuntana tällaisen kokeilun.

Hallintopalvelut ei ole oikea taho käsittelemään aloitetta, jonka päätavoite on edistää kuntalaisten hyvinvointia sukupuoliystävällisellä toimintakulttuurilla.

Näin ollen: Esitän aloitteen lähettämistä Hyvinvointilautakunnan käsittelyyn.

--
Ja puheenvuoro päättyi.

Kunnanvaltuuston kokous venyi pitkäksi ja tahti nopeutui loppua kohti. Se johti harmilliseen työtapaturmaan, jonka myötä muutosesitystäni ei ehditty kannattamaan ennen kuin puheenjohtaja kopautti jo nuijaansa. Kokouksen jälkeen muutama valtuutettu pahoittelikin minulle tapahtunutta, enkä kanna kaunaa. Näin ollen aloitteen käsittely päättyi tähän, eikä asiasta päästy äänestämään. Keskustelunavauksena se oli kuitenkin arvokas sellaisenaankin.

Tämä oli avaus siihen, että sukupuolikäsityksestä ja sen perusteista puhutaan Mäntsälässä.
Olemme sen velkaa erityisesti lapsille ja nuorille, joiden todellisuuskäsitystä hämärretään aatteellisella sukupuolikäsityksellä, joka uhkaa lasten kasvurauhaa.

Radikaalein esimerkki lasten todellisuuskäsityksen horjuttamisesta kiteytyy
Naisasialiitto Unionin twiitissä, jossa luki:
”Esimerkiksi sukupuoli ei määrity kehon perusteella. Jo pientenkin lasten kanssa voi puhua siitä, että joillain tytöillä on pippeli tai pojilla pimppi. --”

Jos Naisasialiittokaan ei enää tiedä mitä tarkoittaa olla tyttö/nainen, niin onko ihmekään jos muutkin jo kompastelevat.

Kymmenen vuotta sitten tällaista aloitetta ei olisi pidetty radikaalina. Tavanomaisesta on tullut radikaalia. Mieluummin olen “radikaali” kuin sivustakatsoja. Meni maine tai ei. Minusta ei ole katselemaan nykykehitystä katsomosta. Jokainen voi mahdollistaa jotakin, olkoon se jokin hyvää.

Suola on menettämässä makuaan

Mäntsälän Uutisissa 9.12.2021 kerrotaan:
"Mäntsälän Seta ry on esimerkiksi tarjoilemassa glögiä ja piparia 10.12. seurakunnan järjestämässä Kauneimmat joululaulut sateenkaaren värein -tapahtumassa."

Mäntsälän seurakunnan jäsenenä olen loukkaantunut siitä, että se tekee yhteistyötä seksuaalipoliittisen Mäntsälän Seta ry:n kanssa. Seta ry edustaa Raamatulle ja kirkon opille vastakkaista avioliittonäkemystä ja sukupuolikäsitystä.

Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat aina koonneet paljon ihmisiä erilaisista taustoista, eikä ole tarvetta erilliselle, hlbtq-järjestön  kanssa järjestettävälle joululaulutilaisuudelle. Seurakunnalta varmasti löytyy pipareita ja glögiä ihan omasta takaa ja niiden tarjoajia.

Jeesus syntyi kyllä tähän maailmaan kaikkia syntisiä varten, sovittaakseen heidän syntinsä ja kutsuakseen heitä parannuksen teon kautta iankaikkiseen elämään. Seta ry ei kutsu ihmisiä tähän. 

Kristittynä haluan sitoutua Raamatun opetukseen ja suren sitä, että Mäntsälän seurakunta on mukautumassa näin voimakkaasti maallistuneen yhteiskunnan arvopohjaan.

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, se nousee Raamatun opetuksesta. Setalainen tasa-arvo sen sijaan tarkoittaa sitä, että kaikki tavat toteuttaa seksuaalisuutta ovat samanarvoisia. Raamattu sen sijaan opettaa, että Jumala loi miehelle kumppaniksi naisen ja asetti näille avioliiton. Tämä on edelleen myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallinen opetus ja kirkolliskokouksen kanta.

On ongelmallista, että seurakunnan toiminnassa otetaan irtiottoa kirkon arvopohjasta ja viestitään, että sateenkaariliikkeen käsitykset avioliitosta ja sukupuolesta olisivat yhteensovitettavissa kristillisen uskon kanssa.

Raamattu on hyvin selkeä seksuaalieettisissä kysymyksissä. Laki ja armo kuuluvat yhteen:
Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.
1.Kor.5:9-11

Mäntsälän seurakunnan tulisi pitää kiinni niin lain kuin armon sanomasta. Se on rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan.

Turvallisen tilan politiikasta pari sanaa

Kunnioittava, kriittinen ja avoin keskustelu on tärkeää ja vaalimisen arvoista. Turvallisen tilan politiikka menee kuitenkin tätä pidemmälle. Sen vaatimus sensitiivisyydestä johtaa usein sensuuriin ja varsinkin itsesensuuriin.

Turvallisen tilan politiikka ei onnistu palvelemaan hyvän keskustelukulttuurin rakentamista. Harva vastustaa sitä, että ihmiset kokisivat olonsa turvalliseksi -en minäkään. Olen huolestunut siitä, jos turvalliseen tilaan vetoamalla lähdetään rajoittamaan keskusteluvapautta heppoisin perustein.

En voisi avata ulko-ovea, somea enkä astua valtuustosaliin, jos pelkäisin eri näkemyksiä ja omien arvojen haastamista.

On uskallettava ja osattava olla eri mieltä ja silti nähdä toinen arvokkaana ihmisenä.
Jollaisia meistä jokainen on.

Vaikene valkoinen nainen

Minä osallistuin taannoin keskusteluun, jossa puitiin Ylen Marja Sannikka -ajankohtaisohjelman sisältöä. Tuossa ohjelmassa toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustieteilijä Esko Valtaoja keskustelivat woke-ilmiöstä ja cancel-kulttuurista.

Keskustelu kärjistyi, kun Valtaoja antoi esimerkin sanojen käyttämisen kontekstista ja mainitsi kaksi kertaa erään n-sanan. Ebrahami loukkaantui käytetystä esimerkistä ja siitä eteenpäin mentiinkin kaasu pohjassa intersektionaalisen feminismin ihmemaahan.
Ebrahami pudotteli näkemyksiään kuin suoraan intersektionaalisen feminismin käsikirjasta. Etuoikeutettu valkoinen mies. Turvaton tila ja sitä rataa.

Ohjelma herätti laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja sitä käytiin lehdissä, somessa ja eri viestisovelluksissa. Osallistuttuani tätä aihepiiriä koskevaan keskusteluun sain omakohtaisen kokemuksen intersektionaalisen feminismin soveltamisesta tavisten väliseen vuoropuheluun.

Nyt minä tiedän:

1) En etuoikeutettuna valkoisena naisena ole oikeutettu esittämään näkemystäni siitä, onko ihonväri suhteessa valta-asemaan. Muilla etuoikeutetuilla valkoisilla naisilla tämä oikeus on, koska he esittävät intersektionaaliseen feminismiin sitoutuvia näkemyksiä samasta aiheesta.  Ihonvärini ja mielipiteeni vuoksi en ole tasa-arvoinen muihin keskustelijoihin nähden. Kappas!

2) Olen röyhkeä julmuri, kun en tunnusta etuoikeutettua asemaani.

3) Minun pitäisi hakeutua uudelleenkoulutukseen, jossa aivoni asetetaan uuteen asentoon. Viisastu tyhmyri!

4) Syntini oli raskas ja lankeemukseni suuri. Puolestani esitettiinkin synnintunnustus mielipiteitteni uhreille.

5) Keskustelun lomassa vedottiin turvallisen tilan politiikkaan. Tuo turvallinen tila on tarkoitettu niille, jotka näkevät valkoisen lihaa syövän heteromiehen hidasteena paremmalle maailmalle.

6) Minä en voi kokea rasismia, koska valkoisen ihonvärin omaavaa henkilöä ei voida syrjiä. Valkoisen ihmisen ihonväri on ongelma, mutta se ei ole ongelma.
—Voinhan aina polvistua heränneistön edessä, ja tatuoida kankkuuni kirjaimet B.L.M.

Intersektionaalinen feminismi tekee meistä toistemme viholliset, pyrkimyksenään luoda parempi maailma —joillekin.

Ps. En käytä n-sanaa, silti on minun vaiettava.

Sananvapaus supervapautena

Sananvapaus on hyvin merkittävä perusoikeus. Sananvapaus on yksi demokratian tukipilareista. Ilman sananvapautta ihminen ei voisi vaikuttaa omaan elämäänsä, saati kuntansa, valtionsa tai laajemmin maailman asioihin ja kehityskulkuihin.

Suomen perustuslaissa (12 §) turvataan jokaiselle sananvapaus. Sananvapauden perusteella kaikilla on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä ilman ennakkosensuuria. Laissa käytetään ilmaisua: ”kenenkään ennakolta estämättä”. Sananvapauden käyttämistä säädellään myös muussa lainsäädännössä. Ennakkosensuurin puute ei yksin ole sananvapauden tae.

Timo Vuortama ja Lauri Kerosuo luonnehtivat sananvapautta eräänlaiseksi supervapaudeksi, kirjassaan Viestinnän lait ja säännöt. Supervapaudesta puhuttaessa voi syntyä sellainen mielikuva, että sananvapaus menisi kaiken muun edelle. Sananvapauden käyttämiseen liittyy kuitenkin perusteltuja rajoituksia.

Sanavapauden turvin ei voi esimerkiksi herjata työkaveriaan julkisuudessa vaikkapa pervoksi idiootiksi. Se olisi kunnianloukkaus. Jos joku esimerkiksi väittäisi mielipidekirjoituksessaan kaikki romaneja varkaiksi, se tulkittaisiin mitä todennäköisemmin kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Päätoimittajakin joutuisi vastuuseen tuollaisen halventavan tekstin julkaisemisesta.

Rikoslain muita ilmaisurikoksia ovat muun muassa kurssin vääristäminen, vakoilu, tekijänoikeusrikos, virkasalaisuuden rikkominen, uskonrauhan rikkominen ja väkivaltakuvauksen levittäminen.

Sananvapaus on supervapaus siitä näkökulmasta, että se koskettaa suoraan jokaista yksilöä, yhteisöä ja yhteiskuntaa. Sanalla jopa sytytetään ja sammutetaan sotia.

Eduskunnassa valtaa käyttävien kansanedustajien sananvapaus on erityisen suojeltua, koska siellä ollaan kirjaimellisesti demokratian ytimessä. Valtakunnansyyttäjä tarvitseekin määräenemmistön päätöksen, jotta se saisi luvan syyttää kansanedustajaa tämän eduskunnan täysistunnossa käyttämistä puheenvuoroista.  Heikki Kuulan ym. kirjoittajien kirjassa Viestintäoikeus kerrotaan, että poliittiset puheet ovat saaneet etuoikeutetun aseman suhteessa sananvapauteen. Vapaa yhteiskunnallinen keskustelu tukee kansanvallan toteutumista.

Sananvapauden tila ei ole staattinen. Sananvapautta tulee edistää ja sitä uhkaavia tekijöitä tulee torjua. Vihapuheen epämääräinen käsite on omiaan uhkaamaan sananvapauden toteutumista. Suomen lainsäädännössä ei edes mainita vihapuhetta. Sananvastuutakaan ei löydy käsitteenä lainsäädännöstä, vaikka siitä puhutaankin kuin se olisi sananvapauden kaltainen käsite. Sananvastuulla tunnutaan haettavan lähinnä sosiaalisia tai taloudellisia sanktioita poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden lausumisesta. Sananvastuu esitetään julkisessa keskustelussa vastalauseena laajalle sananvapaudelle. Laki asettaa rajat todellisille sananvapauden ylityksille. Sananvapauden rajoittamisen tulee perustua lakiin.

Älä lue seuraavaa perusoikeuksien tärkeysjärjestykseen pistämisenä. Otan nyt vapauden pohtia niiden merkitystä parista eri näkökulmasta.

Keskeisimpänä perusoikeutena pidän oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.  Tärkeinä perusoikeuksina näen myös uskonnon ja omantunnon vapauden, sillä ihmisen tulee olla vapaa ajattelemaan, ilmaisemaan ajatuksiaan sekä elämään oman arvopohjansa mukaisesti. Uskonto ja omatunto liittyvät syvästi ihmiseen itseensä.  Kristityn näkökulmasta uskonto ei kuitenkaan kosketa vain ihmisen omaa sisintä, koska usko suunnataan ulospäin Kolmiyhteiseen Jumalaan.

Julkisuudessa korostetaan tuon tuostakin seksuaalisen suuntautumisen olevan ihmisen perimmäinen identiteetti. Kristityn syvin identiteetti on kuitenkin olla Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan kansalainen.  Kristittynä oleminen ja eläminen tarkoittaa väistämättä tuon uskon ilmaisemista ja sen pohjalta toimimista. Identiteettipolitiikka ei arvosta yksilön hengellisestä identiteettiä. Sateenkaariliikettä ei tunneta uskonnonvapauden puolustamisesta.

Perusoikeuksia ei tule asettaa tärkeysjärjestykseen, todetaan Timo Vuortaman ja Lauri Kerosuon teoksessa Viestinnän lait ja säännöt: ”Perusoikeuksia ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen. Jos kaksi perusoikeutta joutuu kollisioon, on ratkaistava asia jollain muulla tavalla. Voidaan ajatella, että kullakin perusoikeudella on tietty ydinalueensa, joka on erityisen loukkaamaton."

Perusoikeuksia ei tule siis laittaa nyrkkeilykehään ottamaan toisistaan mittaa. Kaikkia perusoikeuksia tulee edistää ja pyrkiä tulkitsemaan niitä tasapainoisesti suhteessa toisiinsa. Olen huomannut, että Suomessa ja muuallakin maailmalla perusoikeuksia tai jopa kuviteltuja oikeuksia asetetaan irvokkaasti vastakkain. Oikeus olla loukkaantumatta ei ole perusoikeus, vaikka juuri mielipahan perusteella monet esittävät kavennuksia sananvapauteen.

Helsingin Käräjäoikeus ottaa kantaa sanan- ja uskonnonvapauden ytimeen tammikuussa 2022. Kansanedustaja Päivi Räsäsen tai Luther-säätiön piispan Juhana Pohjolan tapauksissa ei ole kyse sananvapauden rajoista, vaan sen ytimestä. Kristittynä minulla ei ole mitään halua koetella sananvapauden rajoja, en pyri sanomaan asioita mahdollisimman räikeästi tai ilkeästi. En näe, että Räsänen tai Pohjola (Räsäsen pamfletin julkaisijana) olisivat koetelleet sananvapauden rajoja kannanotoissaan.

Sananvapaus tosin suojaa myös karkeaa puhetta ja provokatiivisesti esitettyjä näkemyksiä. Sananvapauden suojaa tarvitsevat juuri ne asiat, joista ihmiset ovat eri mieltä. Sananvapaus ei koske vain yhdentekeviä ja harmittomia näkemyksiä.
Muutoin sananvapaus kuuluisi vain hillityille ja täydellisille ihmisille, joita ei ole olemassakaan. Ensimmäisiä voi olla, mutta jälkimmäisiin en ole koskaan törmännyt.

Sananvapaus on kristinuskon näkökulmasta erityisen tärkeä, sillä juuri sanojen kautta välitetään evankeliumia ihmisille: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)

Kristityt ovat kautta historian kertoeet Raamatun opetuksista huolimatta siitä, onko heillä ollut suojanaan sanan- ja uskonnonvapaus. Maita, joissa Raamatulla on juridisesti heikko tai olematon asema, yhdistää ihmisoikeuksien laajamittainen polkeminen.

Helsingin Sanomat ei anna arvoa positiiviselle uskonnonvapaudelle

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 24.10.2021 otettiin kantaa sanan- ja uskonnonvapauteen. Pääkirjoitus oli otsikoitu: Sanan- ja uskonnonvapaus törmäävät.

Pääkirjoituksessa kerrottiin ruotsalaisen taitelija Lars Vilksin kuolemasta ja tämän piirtämistä Muhammed-koirista, Päivi Räsäsen syytteistä sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta. Kirjoituksessa ehdotettiin jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälien poistamista Suomen laista.

Pääkirjoituksessa väitetään, että Päivi Räsänen olisi tehnyt itsestään kansainvälisen kulttuurisodan marttyyrin. Jos joku hänestä on sellaisen tehnyt, on se valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka ei erota ”vihapuhetta” Raamatusta.

Timo Soini kirjoittaa osuvasti plokissaan samasta teemasta 2.11: ”Missä maassa oppositiopuolueen kansanedustaja, jolla on hallituksen näkemyksistä poikkeava käsitys avioliiton luonteesta on syyttäjälaitoksen toimesta syytteessä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan? Kyse ei ole Unkarista. Eikä Puolasta. Kyse on Suomesta. Tämä on häpeällistä ja skandaali. Siksi se on uutinen maailmalla.”

Pääkirjoitus edustaa Helsingin Sanomien linjaa sanan- ja uskonnonvapauskysymyksessä tai ainakin yhtä niistä. Helsingin Sanomat ovat ottaneet näyttävästi kantaa julkisuudessa kolmen toimittajansa sananvapauden puolesta, jotka saivat syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. HS vaatii Räsäseltä pidättyväisyyttä asiansa käsittelystä julkisuudessa vaan ei itseltään.

Räsäsen juttu on herättänyt kansainvälistä huomiota sen poikkeuksellisen luonteen vuoksi. Yhdessä Euroopan maassa, Suomessa, kristittyä kansanedustajaa uhkaa sakko tai vankeus kristillisen uskon ilmaisemisen vuoksi. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tulkitsee kristillisen seksuaalietiikan esilläpitämisen vihamieliseksi hyökkäykseksi seksuaalivähemmistöjä vastaan. Se on hänen omaa tulkintaansa, jota ei mikään lakipykälä tai ihmisoikeusjulistus tue.

Helsingin Sanomissa ei ymmärretä sitä maailman laajuisen kristittyjen huolta, jota Päivi Räsäsen oikeusprosessi herättää.  Räsäsen kannanotot avioliitosta ja seksuaalietiikasta eivät ole hänen omia mielipiteitään ja värssyjään, vaan ne ovat Raamatun opetuksia. Tämän ymmärtämistä osaltaan vaikeuttaa evankelis-luterilaisessa kirkossa vallalla oleva liberaali teologia, jossa mustasta tulee valkoinen. Vapautuksen teologialle ja intersektionaaliselle feminismille on annettu tilaa kirkossa.

Ylivoimainen kristittyjen enemmistö eri puolilla maailmaa tuomitsee tällaisen marginaaliteologian, jossa hylätään Jumalan luomisjärjestys, Jeesuksen vahvistama avioliittokäsitys avioliitosta naisen ja miehen liittona sekä apostoli Paavalin opetus samaa sukupuolta olevien suhteista.

Pääkirjoitus nousee suoraan vastustamaan evankelisen kirkon vihkioikeutta: ”Sama yhteiskunta, joka syyttää Räsästä tuomioistuimessa, on nimittäin luovuttanut kirkolle vihkioikeuden, jota se käyttää ihmisten syrjintään.” Suomen lainsäädäntö ei suinkaan anna kirkolle lupaa syrjintään, vaan vapauden vihkiä jäseniään kristilliseen avioliittoon.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa raivataan lisätilaa uskonnollisten asioiden pilkkaamiselle ja uskon rauhan rikkomiselle. HS ei anna juuri arvoa positiiviselle uskonnonvapaudelle. Lehti ei osoita Päivi Räsäselle tukea tilanteessa, jossa häntä perusteettomasti syytetään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Päivi Räsäsen ajojahdin takana on seksuaalipoliittiset motiivit. Setasertifikaatin puuttumisesta halutaan rangaista ja Räsäsestä halutaan tehdä varoittava esimerkki muille kristityille.

Pääkirjoituksen lopussa siteerataan Matteuksen evankeliumia hyttysen siivilöimisestä ja kamelin nielaisemista. Pääkirjoituksessa onnistutaan nielaisemaan kokonainen kamelilauma.

Pääkirjoituksen otsikko vie lukijaa harhaan, eihän tässä törmää sananvapaus ja uskonnot, vaan maallistunut kansa valtakunnansyyttäjineen ja Raamatun opetuksia julistava kristitty.
Ei pidä tosin unohtaa niitä monia uskonnottomia, jotka antavat Päivi Räsäselle täyden tuen.

Mäntsälässä äänestettiin Pride-liputuksesta

Mäntsälän kunnanvaltuustossa käsiteltiin 11.10.201 valtuustoaloitetta Pride-viikon huomioimisesta Mäntsälässä sateenkaariliputuksella.

Kunnanhallituksen päätösesitys kuului näin: “Kunnanvaltuusto merkitsee tiedoksi hyvinvointilautakunnan 16.9.2021 antaman lausunnon liittyen valtuustoaloitteeseen Pride-viikon huomioiminen Mäntsälässä sateenkaariliputuksella ja merkitsee aloitteen käsittelyn tiedoksi. Kunta vastaa yleisten liputusten lisäksi lähtökohtaisesti ainoastaan omien tapahtumiensa liputuksesta.”

Tein muutosesityksen kunnanhallituksen päätösesitykseen.

Ennalta kirjoitettu puhe elää aina jonkin verran esitystilanteessa. Pidin valtuustossa puheenvuoron aloitteen käsittelyn yhteydessä:

“Minulla on muutosesitys kunnanhallituksen päätösesitykseen. Ehdotan, että siihen lisätään lause: Mäntsälä ei kuntana osallistu Pride-liputuksiin.

Yhdenvertaisuuslaista tai tasa-arvolaista ei voida johtaa velvoitetta kunnille osallistua Pride-viikkoon sateenkaariliputuksilla. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvotyö on liputuksia laajempia. Kaikkia kuntalaisia tulee kohdella arvostavasti. Kaikille tulee turvata heille kuuluvat palvelut ja etuudet.

Emme äänestä tänä iltana kenenkään ihmisarvosta.

Kristittynä uskon, että kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvaksi luotuja ja samanarvoisia.  Ajattelen myös, että naiset ja miehet täydentävät toisiaan, tämä vastakkaisuus on perheenkin perusta. Tämä näkemys ei ole suunnattu ketään vastaan.

Kahta en vaihda, toinen on äiti ja toinen on isä.

Kaikki varmasti jaamme sen, ettei ketään tulee syrjiä tämän sukupuolen, mielipiteen, uskonnon tai minkään muun asian takia, huolimatta siitä, mikä on kunkin oma kanta liputus-asiaan.

 Hyvinvointilautakunnassa käytiin avointa keskustelua hyvässä hengessä tästä aloitteesta. Hyvinvointilautakunnan lausunnossa tuodaan esille kaksi mahdollista vaihtoehtoa: voimme tehdä Järvenpäät tai Nurmijärvet. Nurmijärven kunnassa arvostetaan ihmisoikeuksia, vaikka valtuusto hylkäsikin aloitteen sateenkaariliputuksesta.

Pride-tapahtuma on seksuaalipoliittinen tapahtuma. En kannata liikkeen poliittisia tavoitteita (esimerkiksi translain osalta) enkä siten voi äänestää Pride-liputuksen puolesta. Liputuksessa ei kyse vain erilaisuudesta ja ihmisten tasa-arvosta vaan laajemmista kokonaisuuksista.. ”

Käytin myös muita, lyhempiä puheenvuoroja kokouksen aikana.

Valtuustotovereista muun muassa Teemu Laakso käytti hyvän puheenvuoron, jossa hän totesi, että yhdenvertaisuus-asiaa voi lähestyä muutoinkin kuin Setan määritelmien kautta. Hän korosti myös Suomen lipun asemaa. Sillä ei luoda vastakkainasettelua.

No, miten äänestyksessä sitten kävi?

Erinäisten äänestysten jälkeen kunnanvaltuusto äänesti kunnanhallituksen päätösesityksen voittoon. Erkki Laukkasen muutosesitys Pride-liputusten aloittamisesta kaatui salissa. Oma muutosesitykseni ei sekään päässyt “jatkoon”. Viimeiseksi äänestettiin kunnanhallituksen ja Heli Hallikaisen tekemän muutosesityksen väliltä. Hallikainen ehdotti kunnanhallituksen päätösesitykseen lisäystä siitä, että yhdistykset ja muut toimijat voisivat liputtaa omilla lipuillaan kunnan lipputangoissa, kunhan he pyytäisivät siihen luvan etukäteen.

Kunnanhallituksen päätösesitys se vasta olikin erikoinen esitys, sillä se pyrki säilyttämään neutraalisuuden. Pride-liputusta ei kielletty, mutta ei sitä myöskään kannatettu. Mikä se sellainen päätösesitys on, jossa ei oteta kantaa aloitteeseen? Kritisoin päätösesitystä sen epämääräisyydestä, vaikka äänestinkin sen puolesta. Monet valtuutetut välttivät ottamasta suoraan kielteistä kantaa aloitteeseen, mutta he myös jättivät tukematta aloitetta sateenkaariliputusten aloittamisesta.

Tuttavani kuvasi ratkaisua savolaiseksi: en ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin.

Arvelen, että lavean päätösesityksen myötä sateenkaariliput saatetaan vetää jo ensi kesänä salkoon.

Liputuksille ei kuitenkaan annettu valtuuston mandaattia, ja hyvää keskustelua tuli käytyä puolin ja toisin.

Aito avioliitto ry, Anti-gender-liikkeet ja Seta ry

Yle julkaisi 10.10.2021 jutun anti-gender-liikkeistä. Lukijalle kerrotaan, ettei gender-ideologiaa ole olemassa. Paha anti-gender-ideologia sensijaan on totista totta. Aito avioliitto -yhdistys mainitaan esimerkkinä tällaisesta liikkeestä.

Valtioneuvoston vuonna 2019 julkaisemassa raportissa  Finland in the International Human Rights System mainitaan yhden kerran Aito avioliitto ry. Maininta löytyy sivulta 107,  otsikon Anti-gender movements in Europe alta:

”The current rise of anti-gender movements has links to legislative changes in Europe. For example, before same-sex marriage was legalised in France in 2013, there was a massive French mobilisation against legalisation. Although the movement opposing the legal change lost that particular battle, it has had a significant impact on policymaking in issues related to gender and sexuality in France306. After 2012, similar mobilisations spread to other countries, such as Germany, Italy, Poland, Russia and Slovakia307. In Finland, the organisation Aito avioliitto (True marriage) uses the same rhetoric and a similar logo ”.

Asiayhteys luo lukijalle mielikuvan Aito avioliitto ry:stä anti-gender-toimijana.
Kappaleessa kuvaillaan, kuinka anti-gender-liikkeillä on kytköksiä lakimuutoksiin Euroopassa. Tästä esimerkkinä käytettiin Ranskassa noussutta liikehdintää, joka vastusti avioliittolain muutosta. Kappaleessa todettiin Aito avioliitto -yhdistyksen käyttävän samaa retoriikkaa ja vastaavanlaista logoa kuin muut (anti-gender) liikkeet.

Olin aikoinaan raportin johdosta yhteydessä sähköpostitse valtioneuvostoon Aito avioliitto ry:n toiminnanjohtajana. Valtioneuvoston kansliasta vastattiin, että julkaisu on itsenäisen tutkimushankkeen loppuraportti, jonka sisältö ei välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Sähköpostivastauksessa nostettiin esille tuo sama kappale, jossa Aito avioliitto ry mainitaan ainoan kerran koko raportissa.

1. Ylen artikkelissa sanotaan:
   ”Vuonna 2019 Valtioneuvosto nimesi ihmisoikeuksia käsittelevässä raportissaan Aito Avioliitto ry:n anti-gender-toimijaksi.”
   
   Valtioneuvosto ei ole suoraan nimennyt Aito avioliitto ry:tä anti-gender-toimijaksi.
   Entä jos olisi? Ei se muuttaisi juuri mitään, koska koko käsite ja siihen liitetyt uhkakuvat ovat keinotekoisia.
   
   Anti-gender-liikkeiden tavoitteet uhkaavat sateenkaariliikkeen poliittisia päämääriä. Anti-gender- liikkeiksi leimatut tahot eivät kuitenkaan muodosta mitään uhkaa ihmisoikeuksille. Nuo parjatut liikkeet pyrkivät vahvistamaan niiden toteutumista.
   
   Sateenkaariliikkeen tavoitteena on saattaa yhteiskunnat polvilleen sen edessä, jotta heidän edustamansa (vaikkei heitä ole edustajiksi valittukaan) ihmiset voisivat toteuttaa omia seksuaalisia taipumuksiaan ilman pienintäkään kriittistä katsetta tai sanaa. Niitä pitää juhlistaa, muu ei riitä. Sateenkaariliikkeet ajavat tunnustusta valinnoille, joiden seurauksena esimerkiksi naisparin lapsi jää isättömäksi tai nuorelle annetaan vastakkaisen sukupuolen hormoneja, jonka seurauksena hänestä tulee hedelmätön.
   
   Kohta on kai sitten vuoro nostaa malja Pirjolle, Patelle, Panulle, Mintulle ja Purholle. Ehkä heidän suhteensakin virallistetaan pian osana tätä loputtoman edistyksen ja tasa-arvon ketjua..
   
   Tutkija Julia Honkasalo sanoo Ylelle:
   ”Toimijat saattavat olla tavoitteissaan keskenään ristiriitaisia, mutta niitä yhdistää tekaistu väite, että yhteiskuntaa uhkaa perinteisiä arvoja romuttava ”gender-ideologia”, Honkasalo kertoo. Yksi sellainen toimija on World Congress of Families, eli Aito avioliitto ry:n kattojärjestö.”
   
   Gender-ideologia kuvaa osuvasti aattellista sukupuolikäsitystä ja siihen läheisesti liittyviä uskomuksia. Kutsuimmepa tällaista ajattelua millä nimellä tahansa, sitä esiintyy. Se sisältää väitteen jopa synnyttämistä miehistä. Aito avioliitto ry on varsin itsenäinen toimija. Entisenä yhdistyksen puheenjohtajana minua huvittaa tällainen lausunto, koska se on liioiteltu. Ihan kattojärjestökö.
   
   Jutun tutkijat ja järjestötoimijat ovat kovin yksimielisiä näkemyksissään. Jutussa ei pääse ääneen toisenlaiset mielipiteet, ellei sellaiseksi lasketa linkkiä Aito avioliitto ry:n sivulle. Jutun helmeksi nousee yllättäen Trasekin puheenjohtajan lausunto:
   
   ”Hyvin konservatiivisia arvoja kannattava hallitus ja pääministeripuolue voisivat Trasekin Kasper Kivistön mielestä muuttaa tilanteita nopeastikin. ”
   
   Hienoa, kuinka saisimme pian sellaisen hallituksen ja pääministeripuolueen? Kuinka voisin auttaa? Ensimmäiseksi voitaisiin muuttaa lakia kansanryhmää vastaan kiihottamisesta yksiselitteisemmäksi, jotta valtakunnansyyttäjäkin osaisi sitä jatkossa tulkita.
   
   Ironisesti Seta ry edustaa itse aitoa sukupuolivastaisuutta. Sen sanoma on uponnut niin tehokkaasti, että sen piti alkaa jo siivoamaan omia sotkujaan. Seta tukee nyt sukupuolen korjaustaan katuvia yksilöitä sen oman sukupuolen osaamiskeskuksen kautta. Heidän auttamiseensa tarvitaan tulevina vuosina rekallinen rahaa, mutta sitähän Setalla on.
   
   Yle olisi voinut uutisoida juttunsa näinkin: Pukki kaalimaan vartijana. Setassa ollaan tietenkin huolissaan siitä, että sillä (ja sen kaltaisilla toimijoilla) on vastapeluri, joka haastaa sen uskomukset kriittisillä ja tietoperustaisilla argumenteilla

Minne menet kirkko?

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON ARKKIPIISPA Tapio Luoma kertoi Kalevassa 5.9.2021 toivovansa papeille omantunnonvapautta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkonmiehen puhuessa omantunnonvapaudesta on syytä hetkeksi pysähtyä pohtimaan sitä mikä on omatunto ja sen tehtävä.

KIRKON RIPPIKOULUISSA on vuosikymmenet opetettu Jumalan puhuvan ihmisen omassatunnossa. Jumala on kirjoittanut lakinsa kaikkien ihmisten sydämiin, Raamatussa kerrotaan. Ihmisen omatunto ei kuitenkaan aina ole synkassa sen kanssa, mikä on totta, oikeaa ja hyvää. Ihmisen omatunto voi paatua tai mennä epävireiseksi. Se ei silti tee puhetta omastatunnosta turhaksi. Raamattu lähtee siitä, että ihmisen omatunto on sidottu Jumalan lakiin.

ARKKIPIISPA LUOMA ON HYVIN TIETOINEN Raamatun opetuksesta koskien avioliiton olemusta. Arkkipiispa tästä huolimatta toivoo kirkon työntekijöille omantunnonvapautta toimia vastoin tätä opetusta. Voiko papeille myöntää vapautta toimia Jumalan käskyjä ja säädöksiä vastaan?

Samaisessa Kalevan jutussa kerrotaan arkkipiispan myös pyytäneen muita piispoja pidättäytymään rankaisemasta pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. On teologisesti erikoinen ratkaisu asettaa oikea oppi ja harhaoppi samanarvoiseen asemaan. Jälkimmäisen mukaan toimiville pitäisi luoda turvallinen tila, jossa ei ole rangaistuksen pelkoa.

—Pidän toivottavana sitä, että pääsemme tilanteeseen, jossa avioliittoon vihkimisessä yhdenvertaisuusasia olisi paremmalla tolalla kuin tällä hetkellä, Luoma kertoi Kalevassa.

Tämä on arkkipiispalta voimakas kannanotto kirkon nykyistä avioliittokäsitystä ja siihen perustuvaa vihkimiskäytäntöä vastaan. Se ei hänen mielestään täytä yhdenvertaisuuden vaatimusta. Lausunto on myös lainsäädännön näkökulmasta outo, sillä yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen. Kirkolla on täysi vapaus edelleen linjata, että kaksi naista tai miestä eivät muodosta avioliittoa. Ajatus siitä, että avioliiton rajaaminen yhden naisen ja yhden miehen väliseksi liitoksi olisi ihmisoikeuksien vastaista on antikristillinen (kristinuskoa avoimesti vastustava) näkemys. Puheet “tasa-arvoisesta avioliitosta” kävelevät myös perheen ja lapsen oikeuksien yli.

Luoman mukaan samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen avioliittoon vihkiminen parantaisi yhdenvertaisuusasiaa. Arkkipiispa pitänee sukupuolineutraalia avioliittolakia yhdenvertaisuuden edistäjänä. Tämän edistyksen hän haluaa tuoda alttarille, toivoohan hän papeille vapautta vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.

ALTTARI KUVATAAN RAAMATUSSA Jumalan läsnäolon paikkana. Se on pyhä. Sinne ei voi tuoda mitään sellaista, mistä Raamattu käyttää sanoja synti ja häpeä. Jos kirkon alttarilla siunataan samaa sukupuolta olevat parit elämään “avioliitossa”, se olisi mitä suurinta jumalanpilkkaa ja ihmisten hengellistä eksyttämistä. Kirkko tekee väärin vähemmistöjä kohtaan, jos se vääristää evankeliumin rakkauden nimissä. Enpä ihmettelisi, vaikka tämä viimeinen kappale veisi minutkin Raamattukäräjille.

”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. “ Room. 1:25-27.

Ensimmäinen ihmisoikeus

Suomen ensimmäinen Elämän puolesta -marssi järjestettiin Helsingissä 11.9.2021.
Kulkue marssi Senaatintorilta Eduskuntatalolle. Meillä oli yksi keskeinen viesti:
Oikeus elämään on perustavin ihmisoikeus.

Jos abortti keksittäisiin tänä päivänä, sitä ei ehkä tultaisi hyväksymään. Tiedämme paljon ihmisen kehityksestä raskausaikana. Emme uskoisi abortti-myytteihin. Yhteiskuntamme on sokaistu näillä myyteillä. Ne on omaksuttu kritiikittä.

Abortissa ei ole kyse naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Eduskuntatalolla kuulimme abortin tehneen äidin puheenvuoron. Hän kertoi nähneensä abortoidun lapsensa ja pidelleensä tämän kehoa hetken käsissään. Lapsen kehoa. Abortissa puututaan rajulla tavalla luonnolliseen kehityskulkuun eli naisen jo alkaneeseen raskauteen. On huomionarvoista, että toivotusta lapsesta puhutaan vauvana alusta alkaen. Ei-toivotun lapsen kohdalla puhutaan alkiosta, sikiöstä tai jopa solumöykystä. Peitämme sanoilla todellisuuden.

Aikamme ihmiset eivät hyväksy orjuutta. Se on oikein. Aikamme ihmiset ovat kuitenkin yhtä sokeita aborttikysymyksen edessä kuin aikoinaan olivat orjuuden puolustajat. Jos abortti keksittäisiin tänä päivänä, ehkä se sittenkin hyväksyttäisiin, koska kyse ei ole niinkään selän kääntämisestä tieteelle, vaan hyvyyden hylkäämisestä.

Raamattu todistaa sen, mitä luemme päivittäin uutisista: ihmisen sydän on paha. Jeesus sanoi: ”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. 23Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." Mark.7:21-22.

”Kuuntele omaa sydäntäsi” onkin usein surkea neuvo.

Jos kannatat aborttia, eläydy hetkeksi sitä vastustavien asemaan. Ajattele, että tietäisit tässä maassa surmattavan viattomia lapsia lähes 10 000 joka vuosi lain suojin. Olisiko oikein, että olisit hiljaa?

Jos kannatat syntymättömien lasten oikeutta elämään, et voi jäädä toimettomaksi.

Jaguar ja cancel-kulttuurin kasvot

Masked Singer Suomi -tv-ohjelman kolmannella kaudella koettiin kummia. Suvaitsevaisten aatelisto kanssapöyristyjineen hieroivat silmiään, kun Jaguarin maskin takaa paljastui julkikristitty.

Kyllä kaikkien kukkien täytyy antaa kukkia, mutta nyt tuli raja vastaan. Onhan kyseessä hyvän tahdon, yksisarvisten ja kevyen viihteen perheohjelma, jossa arvuutellaan kuka maskin takana esiintyy.

Aikamme ajatusrikollinen numero yksi riisui maskinsa yleisön pyynnöstä. Tuomaristossa istunut Christoffer Strandberg urheasti taputti ja leikki mukana. Seuraavana päivänä Strandberg kertoi Instagramissa tuntemuksistaan, joita uskovan isoäidin läsnäolo ohjelmassa hänessä herätti.

Strandberg kirjoitti pitävänsä ohjelman formaattia epäpoliittisena. Hän teki kuitenkin itse vierasvalinnasta poliittisen kysymyksen. Strandberg on huolissaan sateenkaariperheistä, joiden mukava hetki viihdeohjelman parissa keskeytyi epämiellyttävällä tavalla. Ruutuun oli päästetty kansanedustaja Päivi Räsänen laulamaan ja liikkumaan musiikin tahdissa. Strandberg kirjoitti Instagramissa:

-Teidän olohuoneeseen tulee ruudun kautta ihminen, joka toistamiseen
on sanonut toinen toistaan hirveämpiä asioita juuri teidän perheestä.

Onko Päivi Räsänen puhunut hirveitä asioita sateenkaariperheistä?
Seksuaalivähemmistöön kuuluvat saattavat kokea loukkaavina puheet lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Vanhemman ja lapsen välinen suhde on herkkä ja erityistä suojelua vaativa. Räsänen ei ole halventanut sateenkaariperheitä. Kaikilla lapsilla on oikeus tuntea molemmat vanhempansa, omat juurensa, perhemuodosta riippumatta.

Äidit ja isät täydentävät toisiaan vanhemmuudessa. Tästä ei sateenkaariliikkeessä haluta kuulla. Se sotii vastaan ajatusta, että vanhemman sukupuolella ei olisi väliä.
—Viestintuojat ammutaan.

Strandberg sanoo, ettei usko cancel-kulttuuriin, mutta siitä huolimatta hän tulee edistäneeksi sellaista. Hän avoimesti paheksuu Räsäsen mukanaoloa ohjelmassa. Paheksunta kohdistuu Räsäsen mielipiteisiin, jotka nousevat hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan.

On ongelmallista pyrkiä rajaamaan julkisuudesta pois toisinajattelijat.

Miksi Räsänen kannanottoineen on joillekin kuin kivi kengässä? Hän uskoo Raamatun opetuksiin ja puhuu niistä. Raamattu on kirja, joka riisuu ihmisen maskin. Se paljastaa ihmisen tilan Jumalan edessä: ihminen on syntinen ja kadotettu olento, joka tarvitsee kipeästi Vapahtajaa ja anteeksiantoa. Raamattuun on vaikeaa suhtautua välinpitämättömästi. Se ei ole mikä tahansa opus.

Päivi Räsänen on kristillisen vakaumuksensa vuoksi kokenut paljon pilkkaa vuosikymmenten ajan. Se ei ole jäänyt siihen. Nyt on noussut vaatimuksia olla päästämättä häntä edes mukaan viihdeohjelmiin. Se on vielä pientä siihen verrattuna, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kävelee sanan- ja uskonnonvapauden yli.

Marraskuussa käydään Raamattu-käräjät. Siellä Räsästä tuomaroivat ihan jotkut muut kuin viihdetaiteilijat. Tuleeko Suomesta kristittyjä sakottava tai vankilaan pistävä “suvaitsevaisuuden” supermahti? Kristillinen seksuaalietiikka ei ole suosittua, onko se kohta myös laitonta?

Strandbergin Instagram-päivitys toi esille cancel-kulttuurin ahtaat raamit. Toivon sen avaavan monien silmiä. Perutaan cancel-kulttuuri. Yhdessä.

On aika pilata harrastus -kuinka ihanaa!

Tervehdys!

Onko hieman tympeää aloittaa ensin kertomalla, mitä en ole tehnyt? Ehkä, ehkä ei. Aloitetaan nyt kuitenkin siitä. Podcastin pistin tauolle kesän alussa. Blogissani (tarkoitan susannakoivula.comia..sillä, Uusi Suomihan potki minut ulos blogipalvelustaan sen jälkeen, kun kirjoitin, ettei tytöillä ole pojan kehoa.. ) olen kirjoitellut harvakseltaan tänä vuonna. Kesäisin en välitä vietellä aikaa somessa, kun luonto on kauneimmillaan ja leirikausi päällä. Twitteristä suli kesällä seuraajia pois kuin ne älykalliit jääkuutiot Helsingissä. Oli se kuitenkin sen arvoista, enkä tarkoita suinkaan niitä jääpaloja. Kesällä on mahtavaa suunnata luontopolulle, istahtaa leirinuotiolle, viihtyä pihalla ja kuunnella äänikirjoja mattoja pestessä. Leirinuotioiden sijaan tosin kirkon nuorisotyönohjaaja enemmänkin pakkaa ja purkaa leirikamoja, laatii turvallisuusasiakirjoja, ja huolehtii monista käytännön asioista, kuin tunnelmoi jossakin nuotion äärellä.

Kesäinen sää on tänään hellinnyt tätä lomalaista, joka katselee iloisin mielin jo syksyyn. Aloitan medianomi-opinnot, journalismin koulutusohjelmassa muutaman päivän päästä. Ulkopuolisin silmin saattaa näyttää siltä, että olen vetäytynyt mediasta ja vaikutustyöstä. Todellisuudessa (ja tulevaisuudessa) tulen panostamaan niihin entistä enemmän.

On aika pilata harrastus tekemällä siitä työ -
kuinka ihanaa!

Kristittynä uskon ja luotan Jumalan johdatukseen. Kuuliaisuutta on pysyä paikoillaan siellä, minne Jumala on asettanut, ja kuuliaisuutta on myös lähteä matkaan -jos Jumala kutsuu johonkin uuteen. Luukkaan evankeliumissa luvussa 11 Jeesus sanoo:

“Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Kuljen avoimesta ovesta sisälle.

Syksy sisältää minulle muutakin uutta kuin opinnot. Olen mukana kesällä perustetussa, Sanan-ja uskonnonvapaus ry:n hallituksessa. Toisia aatoksia-podcastin ja blogin puolellakin on tarkoitus aktivoitua syksyn edetessä.

Siis kuulemisiin!

Ehdotin Pride-liputusta ajavan aloitteen käsittelyn päättämistä -miksi?

Tällaisen puheenvuoron pidin Mäntsälän kunnanvaltuustossa 21.6.2021:

”Kuntalaisten yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu lähtee siitä, että kuntalaisia kohdellaan tasavertaisesti, kuten tarjoamalla samat palvelut kaikille, joilla on oikeus niihin. Kunta ei saa hyväksyä minkäänlaista syrjintää mielipiteen, iän, ihonvärin, uskonnon,sukupuolen tai minkään muunkaan asian perusteella.

Mäntsälän kunnan ei pidä juhlistaa kampanjoita tai tapahtumia ulkopuolisten tahojen, yritysten tai yhdistysten symboleilla tai tunnuksilla. Mäntsälän kunnan tulee kyllä edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

Pride on seksuaali-poliittinen tapahtuma, jonka piirissä ajetaan muunmuassa alaikäisten mukaanottamista translain piiriin. Kunnan tulee pysyä puolueettomana tahona ja pitäytyä jatkossakin virallisissa liputuspäivissä. Näin kunta huomioi kuntalaisten moniarvoisuuden. Suhtautuminen Pride-liputuksiin jakaa kuntalaisia.

Kristittynä kokisin loukkaavana, jos kunta osallistuisi Pride-tapahtumaan. HLBT-liikkeen käsitykset sukupuolesta ja avioliitosta ovat ristiriidassa Raamattuun perustuvan kristillisen arvomaailman ja uskon kanssa. Tiedän, etten ole Mäntsälässä ainut, joka näin kokee. Meitä on monia.

Yhden vähemmistön nostaminen yli muiden ei ole perusteltua. Lievästi kehitysvammainen tuttavani onkin kysynyt minulta, miksi hänen vähemmistönsä puolesta ei missään liputeta. Se on hyvä kysymys.

Nurmijärven kunta selkeällä enemmistöllä päätti toukokuussa, ettei se osallistu Pride-liputukseen. Mäntsälässä voidaan tehdä hyvällä omallatunnolla vastaava päätös, eikä kenenkään tulisi joutua pelkäämään, että kriittinen kanta aloitteeseen leimaisi hänet pahantahtoiseksi ja tasa-arvoa vastustavaksi ihmiseksi.

Mihin Pride-liputuksilla pyritään? Yleisesti ottaen liputushan kertoo valtauksesta: tämä tai tuo on alue on vallattu jollekin aatteelle tai taholle.

Näkisin tärkeänä, että Mäntsälän kunnan yllä liehuu jatkossakin vain Suomen lippu, jonka alle mahtuvat kaikki kuntalaiset. Sellaisina kuin ovat.

Teen muutosehdotuksen: Mäntsälän kunta edistää kuntalaisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta ei osallistu Pride-tapahtumiin sateenkaariliputuksilla.”

——

Ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat Pride-liikettä suurempia. Pride-liputusta ei järjestetä ainakaan kesällä. Aloitteen käsittely jatkuu. Kunnan ei tarvitse, eikä pidä asettua yksittäisen seksuaalipoliittisen tapahtuman taakse. Ihmisoikeuksiin kuuluu myös sanan- ja uskonnonvapaus, ja oikeus elämään.

—

4.kappale täydennetty jälkikäteen tekstiin 22.6., koska se oli epähuomiossa pudonnut pois.

Totalitarismin (kätketty) siemen

Julkaisin 28.4. Toisia aatoksia-podcastissani jakson nimeltä “Totalitarismin kätketty siemen.” Siinä otin kantaa valtion ja kristillisen kirkon suhteeseen, ja korostin, ettei valtion pidä tulla kirkon tontille. Valtiovalta harjoittaa diktatuuria, jos se alkaa sanelemaan, mitä kansalaiset saavat uskoa. Tänään sitten luin, kuinka Päivi Räsänen, kristitty kansanedustaja kertoo Facebookissa 29.4.2021., että valtakunnansyyttäjä on nostanut syytteen häntä vastaan kolmesta eri teosta. Näin Räsänen itse kertoo:

”Olen tänään aamulla saanut puhelimitse tiedon, että valtakunnansyyttäjä on päättänyt nostaa syytteen minua vastaan kolmesta eri teosta. Haastehakemus näistä on toimitettu Helsingin käräjäoikeuteen. Minua epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vuonna 2004 julkaistusta, kirjoittamastani pamfletista ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen.” —Toiseksi minua syytetään 17.6.2019 julkaisemastani Twitter-, Instagram- ja Facebook- päivityksestä, jossa kyseenalaistin kirkon osallistumisen Pride-tapahtumaan ja liitin siihen kuvan Raamatun tekstistä, Roomalaiskirjeestä 1:24-27. Kolmanneksi minua syytetään lausunnoistani Ruben Stillerin 19.12.2019 keskusteluohjelmassa ”Mitä Jeesus ajatteli homoista?”

Selkein sanoin Räsänen kiistää solvanneensa tai panetelleensa ketään kannanotoissaan. Hän kirjoitti: “Näissä kaikissa on kysymys Raamatun opetuksista avioliitosta ja sukupuolisuudesta.”

Ei ole haihattelua varoittaa, että maassamme on vakavia pyrkimyksiä rajoittaa sanan- ja uskonnonvapautta. Valtakunnansyyttäjän auktoriteetillä yritetään tehdä joistakin Raamatun opetuksista laittomia, ja Päivi Räsäsestä varoittava esimerkki.

Arvelen, että pian monet liberaalit paljastuvat totalitarismin kannattajiksi, eivätkä siksi puolusta sanan- ja uskonnonvapautta. Jatkaako Suomen evankelis-luterilainen kirkko vaikenemistaan?

Kristityille sanon: Nyt ei ole aika vaieta Raamatusta.

Kaikille sanon: Nyt on aika puhua siitä, kuinka sanan- ja uskonnonvapaus ovat perusoikeuksia, joista ei pidä tinkiä mielipahan vuoksi.

Disneyn satuja ja sateenkaariunia

Ylen kolumnissa 31.3. Tuukka Tervonen, joka omien sanojensa mukaisesti, toivoo näkevänsä asianajajien selvittelevän seitsemän ihmisen välisen avioliiton avioeroprosessin oikeudellisia koukeroita, kirjoittaa: ”Disney-satujen aivopesemän valtion ei pitäisi saada päättää, monenko ihmisen kanssa saan olla avioliitossa.” Tervonen ei vaadi vain vapautta yksityiselämässään elää polyamoria-arkea, vaan Tervonen haluaa valtion makuuhuoneeseen: "paskat se mikään tasa-arvoinen on niin kauan kuin avioliitossa olevien määrä on rajattu vain kahteen". Silloin, kun käytiin keskustelua avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi, ja joku lainmuutosta kritisoiva kysyi, että tuleeko seuraavaksi sitten lukumääräneutraali avioliittolaki -häntä toruttiin moisen ajatuksen esiin nostamisesta: Ei nyt mennä sinne. Niin, ei nyt. Vaan myöhemmin.

Avioliittolaki ei enää heijasta avioliiton todellista luonnetta, kun siitä on poistettu sukupuoliperuste. Ihmiset saattavat yhä kysyä, mikä on avioliitto, mutta monikaan ei tiedä enää vastausta. Tällaisessa sumussa yksilöt katsovat oikeudekseen määritellä avioliiton vastaamaan omia mielikuviaan ja halujaan. Tuukka Tervonen haluaa suhdesopalle laillisen statuksen, ja Yle antaa hänelle platformin sen vaatimiseksi. Tervonen haluaa oikeutta, polyamorian normalisointia laissa, ja tietysti tasa-arvoa. Hänen mielestään luonnollisuus on aina huono argumentti. Ilmeisesti luonnottomuus olisi sitten parempi päämäärä?

Avioliitto on olemukseltaan luonnollinen instituutio, joka on esiintynyt eri kulttuureissa, eri aikoina, naisen ja miehen liittona. Ei, en väsy kirjoittamaan aidosta avioliitosta, koska se toimii. Vain ihmiset ovat onnellisen avioliiton esteenä, ei avioliitto onnen esteenä. Tällä tarkoitan tietenkin sitä, että avioliitto haastaa ihmistä toimimaan vastoin itsekästä luontoaan. Se edellyttää sitoutumista sekä kykyä sietää omia ja toisen heikkouksia. Avioliitossa pitää etsiä toisen parasta. Polyamoria ei aseta tällaista haastetta ihmiselle. Polyamoristit etsivät rakkautta, joka vain pakenee heitä.

Tuukka Tervonen kritisoi ydinperhettä, eikä se yhtään yllätä. Hän haluaisi lain myös huomioivan useamman vanhemman perheet. Tervonen kirjoitti mm. näin: ”Sitten on toki vanhempainraha, jota huoh, molemmat vanhemmat voivat saada.” Vanhemmuuden ja perheen ideakin pitäisi siis keksiä uudelleen. Huoh.

Polyamoria on luonteeltaan muutoksille altista, joka istuu hyvin huonosti yhteen sen kanssa, että lapset tarvitsevat pysyvyyttä. Siinä missä aito avioliitto palvelee perhettä, ja sitä kautta yhteiskuntaa, polyamoria palvelee vain itseään, ja tekee senkin huonosti. Ihmisluontoon on niin syvästi ja pysyvästi kirjoitettu halu tulla rakkaansa omaksi, että sitä vastaan toimiminen ei voi olla haavoittamatta ihmistä.

Tervosen teksti on tyyliltään räväkkä, tunteisiin vetoava, ja juuri sellaista kuraa, mikä vetoaa yksilökeskeiseen lukijaan. Ajassamme ei kysytä enää, mikä on oikein ja hyvää, vaan mikä tuntuu hyvältä ja on kivaa.

Tervonen myös kirjoittaa: ”Jos menee naimisiin parikymppisenä, se on todella pitkä aika yhden ihmisen lakanoissa.” Tervonen ei ymmärrä, miten kaunista ja arvokasta on jakaa koko elämä rakkaansa kanssa.

Kovin halvaksi Tervonen tekee avioliiton ja sen merkityksen. Disney-satujen yltiöromanttinenkin kuva naisen ja miehen sitoutumisesta elämänmittaiseen avioliittoon, on kauneudessaan jotain, mihin polyamoria ei voi koskaan yltää.


Ps. Jos polyamoristi tarjoaa parisuhdevinkkejä, juokse.

Kristinuskon puolesta ja vastaan

Toisia aatoksia -podcastin jaksossa 23.3 ”Kristinuskon puolesta ja vastaan”, käsittelin tapausta, jonka päähahmoja ovat sateenkaaritoimija Johanna Korhonen ja perheneuvoja-pappi Ilkka Kurjenmäki.

Olen aiemmin kertonut Oulun seurakuntayhtymän johtavan perheneuvojan Ilkka Kurjenmäen kohuun johtaneista avioliitto-aiheisista blogiteksteistä, ja tietenkin myös itse kohusta, podcast-jaksossa ”Kirkollinen cancel-kulttuuri”, ja blogitekstissä ”Sananvapaus, kirkko ja seksuaalisen tasa-arvon myytti”. Tästä on kyse: Johanna Korhonen yritti saada Ilkka Kurjenmäkeä sananvastuuseen. Johanna Korhonen muun muassa otti yhteyttä Kurjenmäen esimieheen.

Mitä tämä Ilkka Kurjenmäki sitten tekikään herättäessään Johanna Korhosen huomion? Kurjenmäki kirjoitti Kotimaa-lehden lukijablogissaan avioliitosta, ja hän kuvasi myös kiihkottomasti ja melko vastaansanomattomasti sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen ja klassisen avioliittokäsityksen eroja. Perusta-lehden numerossa 1/2021 julkaistu Ilkka Kurjenmäen blogiteksti” Avioliiton muuttumisen lyhyt historia – miten sukupuolineutraali aatemaailma valloitti avioliiton ja syrjäytti perinteen”, sai Korhosen liikkeelle.

Johanna Korhonen vastustaa omassa oikeaoppisuudessaan kristinuskon opetuksia, kuten Paavali teki ennen kääntymystään, pyrkien rajoittamaan moisten opetusten leviämistä -havaitessaan joidenkin sitoutuvan tinkimättömästi ja pelottomasti Kristuksen sanaan.

Perusta-lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi kritisoi Johanna Korhosen toimintaa blogitekstissään ”Tältä näyttää kirkollinen cancel-kulttuuri”, Seurakuntalainen.fi-sivustolla. Siihen Korhonen kirjoitti oman vastineensa. Näin hän kirjoitti vastineessaan Marjokorvelle:

”Kokonaan toinen asia on sananvapauden käytöstä seuraava vastuu ja sen kantaminen yhdistettynä julkiseen virkaan. Jokainen voi käyttää sananvapauttaan vapaasti, mutta kantaa myös vastuun viestiensä sisällöstä. Julkisissa eli verovaroin rahoitetuissa viroissa toimivien henkilöiden on käytettävä sananvapauttaan aina harkiten. Viran menestyksekäs hoito edellyttää erityistä harkintaa silloin, kun henkilö kommentoi virkansa toimialaa.-- Virka edellyttää haltijaltaan aina harkintakykyä. . -- Jos henkilö kokee, että julkiseen virkaan kuuluvat harkintavelvoitteet estävät häntä käyttämästä sananvapauttaan haluamallaan tavalla, hän on vapaa järjestämään elantonsa jollain toisella tavalla. Viroissa palveleminen ei ole pakollista.

Johanna Korhonen jatkaa edelleen: --Marjokorpi on aivan oikeassa siinä, että syrjiviä asenteita edustavien viranhaltijoiden asema kirkossa on aiempaa hankalampi. Syrjiviä näkemyksiä ei enää voi vapaasti edistää verovaroista maksettavalla kuukausipalkalla ja esimiesten tukeen luottaen. -- Viranhaltijoiden on noudatettava sekä Suomen lakia että kirkkotyönantajan linjauksia. Jos tämä on liikaa vaadittu, henkilön on paras hankkia elantonsa jollain muulla tavalla kuin kirkon virassa.”

Voihan pojat, mitä tekstiä!

Johanna Korhonen siis väittää, että Ilkka Kurjenmäen sitoutuminen klassisen kristinuskon opetuksiin olisi esteenä kirkon viran menestykselliselle hoitamiselle. Kurjenmäen tekstithän ilmentävät kirkkaasti juuri sitä, mitä Raamatussa opetetaan avioliitosta, eivät ne ole hänen omia ajatuksiaan. Tämänkaltaisten näkemysten ilmaiseminen osoittaa Korhosen mielestä harkinnan puutetta. Kurjenmäen tulisikin kantaa nyt vastuuta sanomisistaan, seurasipa siitä vaikkapa irtisanominen, ellei hän itse älyäisi lähteä..

Korhonen pitää Ilkka Kurjenmäen näkemyksiä kirkkotyönantajan linjausten vastaisina, ja jopa muistuttaa, että viranhaltijoiden on noudatettava Suomen lakia. Korhonen ei kuitenkaan pysty osoittamaan, miten Kurjenmäki olisi tullut rikkoneeksi työnantajansa linjauksia tai Suomen lakia vastaan. Setasertifikaatin puuttuminen ei riitä todisteeksi.

Korhonen kiistää vastineessaan sen, että Kurjenmäen esimies Pekka Asikainen olisi toiminut painostettuna. Se on erikoista siihen nähden, että vasta näiden yhteydenottojen jälkeen Asikainen julkisuudessa kommentoi alaisensa tekstejä, ja ilmaisi käyneensä keskustelun Kurjenmäen kanssa, luvaten asioiden muuttuvan.

Ilahduin suuresti, kun luin Ilkka Kurjenmäen vastineen Kotimaa-lehdessä Johanna Korhoselle. Kurjenmäki ei pyytele anteeksi tekstejään suuren paineenkaan keskellä. Hän tuli myös samalla puolustaneeksi jokaisen kirkon työntekijän oikeutta ilmaista sellaista avioliittokäsitystä, jossa avioliitto määritellään naisen ja miehen väliseksi.
Kurjenmäki iskee timanttiset argumentit pöytään vastineessaan Korhoselle Kotimaa-lehdessä 19.3.2021:

”Korhonen katsoo, että olisin asettunut vastustamaan työnantajani linjauksia juuri tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja erilaisia perhemuotoja koskien. Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Yhdenvertaisuuslain syrjimättömyys ei merkitse sitä, että perheneuvoja-papin tulee nähdä eri uskonnot, seksuaaliset suuntautumiset ja avioliittokäsitykset samassa valossa. Kirjoituksissani olen lähinnä eritellyt avioliittokäsitysten eroavaisuuksia. Ymmärtääkseni kirkon työntekijä saa, ja hänen tulee edustaa ja edistää oman kirkkonsa näkemyksiä. Niin kauan kuin kirkko pitää itse avioliittoa miehen ja naisen liittona, niin minua on vaikea syyttää kirkkotyönantajaa vastustamaan asettumisesta muutoin kuin että koko kirkon opetus nähdään syrjivänä.

-- Korhonen ei kiinnitä riittävästi huomiota siihen, että sananvapaus (tasa-arvo ja yhdenvertaisuus) ja viran velvoitteet ovat kontekstuaalisia käsitteitä ja riidanalaisia, jollei niille anneta selkeitä kriteereitä--. Ne saavat eri merkityksiä esimerkiksi Setassa, perheneuvonnassa ja Evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kirkossa niiden ei tarvitse perustua Setan periaateohjelmaan. --Korhosen edustama tapa tulkita sananvapautta kapeasti sateenkaarijärjestöjen kriteereillä ja harjoittaa identiteettipoliittista kirkkokuria tulee muuttamaan kirkkoa. Se voi olla entistä kuluttajalähtöisempi laitos ja palveluntarjoaja, mutta yhä kauempana sen omista sisäisistä päämääristä. ”

Kurjenmäki kuvaa vastineessaan hyvin sitä ideologista maaperää, josta Johanna Korhosen kannanotot ja toiminta kumpuaa. Kirkon työtä ei voida alistaa sateenkaariliikkeen päämäärille, muutoin kirkko, kuten Kurjenmäki vastineessaan kirjoittaa, jää kauas sen omista päämääristä.

Suomessa käydään pienoista debattia cancel-kulttuurista, tilanteessa, jossa se kuitenkin näyttäytyy konkreettisesti, kuten tässä Ilkka Kurjenmäen tapauksessa. Eikä sovi myöskään unohtaa, että tälläkin hetkellä kansanedustaja Päivi Räsänen odottaa, miten käy häneen kohdistettujen viiden tutkintapyynnön kanssa, joista kolme on jo edennyt syyteharkintaan.

Tässä kaikessa on mielestäni kyse silti jostakin suuremmasta kuin vain vääristyneestä, epäterveestä cancel-kulttuurista. Nyt taistellaan oikeudesta sitoutua kristinuskon opetuksiin, ja oikeudesta ilmaista niitä.

Olen vakuuttunut siitä, että tässä kaikessa on lopulta kyse Jeesuksesta.

Paavalin ollessa matkalla vangitsemaan kristityiksi kääntyneitä ihmisiä, hänet pysäytettiin. Jeesus sanoi Paavalille, josta käytettiin silloin nimeä Saul: Saul, Saul, miksi vainoat minua? Hän kysyi: Herra, kuka sinä olet? Ääni vastasi: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. (Apt.9:3-4)

On armoa tulla Jeesuksen pysäyttämäksi.

Sukupuoliystävällinen kunta -valtuustoaloite

Valtuustoaloitteeni Mäntsälässä: Sukupuoliystävällinen kunta -aloite

”Aloite pyrkii siihen, että

1 ) Mäntsälän kunnan kaikissa kysely- ja ilmoittautumislomakkeissa on jatkossa kaksi sukupuolivaihtoehtoa: nainen ja mies. Suomen lainsäädäntö tunnustaa nämä kaksi sukupuolta. Tarvittaessa vastaajalle voidaan antaa myös vaihtoehto ”en halua kertoa”, mikäli sukupuolta koskevaa tietoa ei tarvita.

Sukupuoli tarkoittaa ihmisen kehosta todennettavaa ominaisuutta, ei henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan (sukupuoli-identiteetti).

2 ) Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa ei tule käyttää monitulkintaista ja epätarkkaa käsitettä ”sukupuolen moninaisuus”, ei myöskään aatteellista käsitettä ”muunsukupuolisuus”. Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja lukiossa tulee tukea tyttöjen kasvua naisiksi ja poikien kasvua miehiksi. Lasten ja nuorten todellisuuskäsitystä ei tule horjuttaa aatteellisella sukupuolikäsityksellä.

Erityisesti tytöt tarvitsevat kasvurauhaa, sillä nuorten tyttöjen hakeutuminen sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on noussut muutamien viimeisten vuosien aikana räjähdysmäisesti.

Aloitteessa ei kannateta sukupuoleen liittyviä stereotypioita. Pojat saavat jatkossakin pukeutua pinkkiin, ja tytöt harrastaa potkunyrkkeilyä. Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää ei pidä sallia. Syrjintää ei ole kuitenkaan pitäytyä biologia-perustaiseen sukupuolikäsitykseen. Mäntsälän kunnan tulee edistää tietoon perustuvaan sukupuolikäsitystä ihmisestä naissukupuolisena ja miessukupuolisena henkilönä. “

22.3.2021 Mäntsälässä

Susanna Koivula

Sananvapaus, kirkko ja seksuaalisen tasa-arvon myytti

Ilkka Kurjenmäki on evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja perheneuvoja, joka toimii johtavana perheneuvojana Oulun seurakuntayhtymässä. Kurjenmäki julkaisi Kotimaan lukijablogissaan kolmiosaisen tekstin avioliitto-teemalla loka-joulukuun aikana vuonna 2020, sekä samansisältöisen kirjoituksen Perusta-lehdessä alkuvuodesta 2021. Ilkka Kurjenmäki kuvaa kristillisen avioliittokäsityksen ja sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen eroja, ja osoittaa tukensa kirkon viralliselle avioliittonäkemykselle, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Kurjenmäki kehystää tekstinsä avioliittodebatiksi, ja juuri siitä onkin kyse.

Tekstit ovat asiallisia ja kristilliseen seksuaalietiikkaan sitoutuvia puheenvuoroja aidon ja alkuperäisen avioliiton puolesta. Sukupuolineutraali avioliitto nähdään ajassamme ensisijaisesti yksilön seksuaalioikeutena, ei niinkään elämänmittaisena, pariuskollisena kutsumuksena, jossa lapset syntyvät isänsä ja äitinsä hoitoon. Tätä kaikkea Kurjenmäki avasi teksteissään ansiokkaasti ja kiihkottomasti.

Sen jälkeen hänelle myönnettiin vuoden pappipalkinto, jonka seurauksesta Kurjenmäki kutsuttiin Ylen aamuun puhumaan siitä, miten joku uskaltaa olla noin rohkeasti oma itsensä. Konservatiivi -vau! Kurjenmäki alkoi myös pyynnöstä kiertämään peruskouluja, joissa hän kertoi kyynelehtien tarinaansa. Kurjenmäen saamien vihaisten blogikommenttien innoittamana sävellettiin myös ravisteleva kirkko-musikaali, jonka yhteiskunnallista merkitystä ylistivät yhdessä kuorossa ex-piispa, ex-ministeri ja ex-missi.

Eihän se tietysti noin mennyt.

Jo tutuksi käynyt juonikuvio toistui: ensin joku rohkelikko julkisuudessa kyseenalaistaa seksuaalisen tasa-arvon myytin* asia-argumentein. Sen jälkeen rohkelikkoa kritisoidaan, mustamaalataan, ja pyritään vaientamaan. Pian etsitään joku samasta organisaatiosta rinnalta tai ylemmästä asemasta paheksumaan kyseisen henkilön näkemyksiä. Useinkaan ei ole ongelmia löytää molempia. Rohkelikko esitetään mediassa yhdenvertaisuuden vastustajana, siis pahana ihmisenä. Mediassa myös kerrotaan, että isopomo on puhutellut pikkupomon, ja kuinka asiat tulevat muuttumaan. Sananvapautta arvostava sivustaseuraaja huolestuu tässä kohtaa. Mikä on se muutos, jota esimies alaiseltaan odottaa? Muuttuvatko nuhdellun alaisen mielipiteet kuin taikasauvan iskusta, vai loppuuko niiden esittäminen julkisuudessa?

”Hänen kanssaan on käyty hyvä keskustelu. Olen muistuttanut, että esimiehen tehtävä on luoda puitteet oman tiimin häiriöttömälle työskentelylle.  Tämä ei nyt ollut mennyt ihan hyvin, mutta uskon, että muutosta tapahtuu.” Oulun seurakuntien yhtymäjohtaja Pekka Asikainen kertoi Kotimaalle.

Tässä käytetään sanaa keskustelu, mutta puhuttelulta tuo enemmän vaikuttaa. Julkisesti yhtymäjohtaja Pekka Asikainen myös kertoo muistuttaneensa Kurjenmäkeä esimiehen tehtävistä, sekä hän ilmaisee, ettei kaikki mennyt ihan hyvin. Jos Kurjenmäki olisi kirjoittanut blogissaan avioliitokäsityksen “laajentamisen” puolesta, vastaavasti tuskin olisi toimittu johdon taholta. Millä lailla blogitekstit häiritsivät tiimin työskentelyä? Sitä Asikainen ei avaa enempää. Onko muuten kirjoittajan vastuulla, jos teksteistä nousee kohu? Mikä arvo kohulle annetaan, ja mistä se kertoo? Olisi yksisilmäistä väittää, että kohu tai kritiikkivyöry yksin osoittaisi itse kirjoitusten sisällön vääräksi. Asikaisen kommentti Kotimaalle sisältää pehmeän kritiikin Ilkka Kurjenmäkeä kohtaan, ja juuri se on ongelma. Asianmukaista olisi ollut sen sijaan todeta:

1 ) Kurjenmäellä on oikeus ottaa osaa kirkossamme käytävään avioliittodebattiin.

2 ) Hän ei ole tehnyt mitään väärää näin toimiessaan.

3 ) Mitään muutosta ei tarvita nykytilanteeseen, sillä Kurjenmäen kanta perustuu kristilliseen seksuaalietiikkaan. Emme hyväksy minkäänlaisia yrityksiä kaventaa työntekijöidemme sananvapautta.

On vaikea nähdä, miten Kurjenmäen olisi pitänyt toimia toisin. Muodostuu väistämättä mielikuva, että ainut oikea tapa olisi ollut pidättäytyä tekstien julkaisemisesta. Kahden erilaisen avioliittokäsityksen eroavaisuuksista pitäisi ilmeisesti olla hiljaa, vaikka voisi luulla, että juuri Ilkka Kurjenmäen asema kirkon perheneuvojana velvoittaa häntä tuomaan ne esille!

Kirkon perheneuvonta, uskoisin näin, on pitkälti omaksunut seksuaalisen tasa-arvo-ajattelun, ja on sivuuttanut toiminnassaan (perinteisen) kristillisen seksuaalietiikan. Tämän vuoksi Ilkka Kurjenmäen blogitekstit koetaan vähintäänkin kiusallisiksi. Se on valitettavaa, jos näin on, sillä juuri tässä kirkolla olisi jotakin annettavaa maailmassa, jossa avioliiton merkitys on murennettu, ja jonka haittavaikutukset kohdistuvat erityisesti lapsiin.

Kotimaan verkkosivuilla kerrotaan: ”Kurjenmäki kokee tilanteen herättävän kysymyksiä.– Jos jo nyt kaltaiseni työntekijä koetaan uhkana tai riskinä kirkolle, minkälainen liikkumavara meille jäisi avioliittoreformin jälkeen? Toivoisin, että kirkossa, perheneuvonnassa ja Kirkkohallituksessa pidettäisiin loppuun asti kiinni laaja-alaisesta sananvapauskulttuurista. Tämä on kirkon etu.”

Kurjenmäen kysymys liikkumavarasta on täysin aiheellinen. Mitä enemmän sukupuolineutraali avioliittokäsitys saa tilaa kirkossa, sitä vähemmän on tilaa Raamattuun uskonsa perustaville kristityille. Joku viisas on joskus todennut: kun kaikki seksuaalisuuden alueella on sallittua, silloin kristillinen seksuaalietiikka on kiellettyä.

Kurjenmäen tekstien kaltaiset kannanotot muistuttavat naisen ja miehen välisen avioliiton erityisyydestä ja kauneudesta, ja se on jotakin, mitä liberaali yhteiskunta ja liberaaliteologian omaksuneet tahot eivät halua kuulla.
Nyt on hyvin. Älä puhu meille menneisyyden aarteista. Me haluamme unohtaa. Me haluamme nukkua, nukkuvan omantuntomme kanssa.

Sanan- ja uskonnonvapaus ovat perusoikeuksia. Mikään kuvitelma siitä, että olisi syrjintää pitää naisen ja miehen välistä avioliittoa ainutlaatuisen arvokkaana, ei aja näiden oikeuksien yli.

Höykytyksen sijaan Ilkka Kurjenmäelle tulisi ojentaa kunniadiplomi kristillisten arvojen puolustamisesta. En kuluta harrypottereita, mutta sattumalta vastaani tulleet sanat Rohkelikoista sopisivat hyvin painetuksi tuollaiseen diplomiin:

”Ehkä kuulut Rohkelikkoon
sydämmes urhoollinen on,
on sinulla ritarin uskallus
ja olet kumman peloton. “

Toivon, että rohkelikot säilyttävät rohkeutensa, tai paremminkin, että heidän rohkeutensa kasvaa paineiden keskellä, ei vähene.


---
* Kyseessä on myytti, uskomus siitä, että kaikki tavat toteuttaa seksuaalisuutta olisivat täysin samanarvoisia. Ihmiset ovat tietysti tasa-arvoisia, mutta erilaisilla elämäntavoilla sekä valinnoilla seksuaalielämän alueella, on luonnollisestikin erilaiset seuraukset. Tarkastelleenpa sitä esimerkiksi seksuaaliterveyden, lasten, perhe-elämän vakauden tai parisuhteen kestävyyden näkökulmasta. Ihmisten on voitava aidosti arvioida ratkaisujaan tiedon valossa, siksi myytti seksuaalisesta tasa-arvosta on vahingollinen kaikille.

Sukupuolineutraali avioliitto — kristinuskolle mahdottomuus

Kotimaa-lehden kannessa 6/2021 komeilee otsikko: ”Nyt keskustellaan avioliittokäsityksen laajentamisesta.”

Pah, laajentamisesta!

Oi, tätä sankkaa sanasumutusta, joka harhauttaa meitä jo keskustelun alkupuolella. Otsikossa tulisi lukea paremminkin, että yhä edelleen kirkossa keskustellaan avioliittokäsityksen muuttamisesta. Siitähän tässä on kyse. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on ääniä, jotka haluavat hylätä kristikunnan ns. ikiaikaisen avioliittokäsityksen naisen ja miehen välisenä liittona.

Todellisuudessa avioliittokäsityksen muutos ”laajemmaksi” kaventaisi avioliittokäsitystä, jos vaimo ja aviomies korvattaisiin kahdella vaimolla tai kahdella aviomiehellä.
Sukupuolineutraali avioliitto on kristinuskolle mahdottomuus.

Kotimaan mielipidepalstalla 12.2. Hanna Mithiku, Laura Late Mäntylä, Viivi Ali-löytty ja Samuli Korkalainen kritisoivat avioliittokeskustelua käyvien olevan yliedustetusti eläkeikäisiä heteromiehiä. Mielipidekirjoitus on otsikoitu näin: ”Nyt riittää ohipuhuminen!” Intersektionaalinen feminismi puskee kyseisestä tekstistä läpi kuin finni leuasta joulupyhien jälkeen. Kuka saa puhua, kenellä on siihen etuoikeus? Ketä tulisi kuunnella, ja miksi?

Kirkollisessa avioliittokeskustelussa seksuaalivähemmistöön kuuluvat joskus väittävät muiden viiteryhmien edustajien olevan ohipuhujia, elleivät suorastaan sivustahuutelijoita. Ei ole kuitenkaan niin, että viiteryhmäsi antaisi sinulle oikeuden päättää siitä, muutetaanko kirkon avioliittokäsitys, vai ei. Argumentit ratkaisevat, ei parisuhteesi muoto. Olitpa sitten se parjattu setämies, jolla on Ritunsa kanssa jo kolmenkymmenen vuoden mittainen vankka avioliitto, tai et.

Kaksi erilaista avioliittokäsitystä ei voi kulkea rinnakkain, koska ne vetävät voimakkaasti vastakkaisiin suuntiin. Sitä liberaalisiipi kuitenkin tarjoaa väsytystaistelussa ratkaisuksi itse luomaansa avioliittokiistaan. Pian tuollainen kahden avioliittokäsityksen yhteiselämä kohtaisi vaatimukset siitä, että syrjivän puoliskon pitää pakata kimpsunsa ja kampsunsa, ellei tämä suostu elämään toisen ehdoilla. Loittoneva selkä olisi eittämättä kirkkokonservatiivin, joka laulaisi mennessään Ultra Bran ”Sinä lähdit pois” -biisin kertosäkeistöä:

”Ja arvaan ettet murehdi tätä eroa ”

Kirkon konservatiiveilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä lujina ja tinkimättöminä niiden voimien edessä, jotka vaativat antamaan rukkaset Moosekselle, Jeesukselle ja Paavalille. Muutamia mainitakseni.

Kulloistenkin kirkolliskokousedustajien tulee siis torjua avioliittokäsityksen muuttamiseen tähtäävät vaatimukset, uskollisuudesta Vapahtajaan, kunnes hän ”on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Sekin päivä tulee, kristikunnassa uskotaan.