Sananvapaus on hyvin merkittävä perusoikeus. Sananvapaus on yksi demokratian tukipilareista. Ilman sananvapautta ihminen ei voisi vaikuttaa omaan elämäänsä, saati kuntansa, valtionsa tai laajemmin maailman asioihin ja kehityskulkuihin.
Suomen perustuslaissa (12 §) turvataan jokaiselle sananvapaus. Sananvapauden perusteella kaikilla on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä ilman ennakkosensuuria. Laissa käytetään ilmaisua: ”kenenkään ennakolta estämättä”. Sananvapauden käyttämistä säädellään myös muussa lainsäädännössä. Ennakkosensuurin puute ei yksin ole sananvapauden tae.
Timo Vuortama ja Lauri Kerosuo luonnehtivat sananvapautta eräänlaiseksi supervapaudeksi, kirjassaan Viestinnän lait ja säännöt. Supervapaudesta puhuttaessa voi syntyä sellainen mielikuva, että sananvapaus menisi kaiken muun edelle. Sananvapauden käyttämiseen liittyy kuitenkin perusteltuja rajoituksia.
Sanavapauden turvin ei voi esimerkiksi herjata työkaveriaan julkisuudessa vaikkapa pervoksi idiootiksi. Se olisi kunnianloukkaus. Jos joku esimerkiksi väittäisi mielipidekirjoituksessaan kaikki romaneja varkaiksi, se tulkittaisiin mitä todennäköisemmin kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Päätoimittajakin joutuisi vastuuseen tuollaisen halventavan tekstin julkaisemisesta.
Rikoslain muita ilmaisurikoksia ovat muun muassa kurssin vääristäminen, vakoilu, tekijänoikeusrikos, virkasalaisuuden rikkominen, uskonrauhan rikkominen ja väkivaltakuvauksen levittäminen.
Sananvapaus on supervapaus siitä näkökulmasta, että se koskettaa suoraan jokaista yksilöä, yhteisöä ja yhteiskuntaa. Sanalla jopa sytytetään ja sammutetaan sotia.
Eduskunnassa valtaa käyttävien kansanedustajien sananvapaus on erityisen suojeltua, koska siellä ollaan kirjaimellisesti demokratian ytimessä. Valtakunnansyyttäjä tarvitseekin määräenemmistön päätöksen, jotta se saisi luvan syyttää kansanedustajaa tämän eduskunnan täysistunnossa käyttämistä puheenvuoroista. Heikki Kuulan ym. kirjoittajien kirjassa Viestintäoikeus kerrotaan, että poliittiset puheet ovat saaneet etuoikeutetun aseman suhteessa sananvapauteen. Vapaa yhteiskunnallinen keskustelu tukee kansanvallan toteutumista.
Sananvapauden tila ei ole staattinen. Sananvapautta tulee edistää ja sitä uhkaavia tekijöitä tulee torjua. Vihapuheen epämääräinen käsite on omiaan uhkaamaan sananvapauden toteutumista. Suomen lainsäädännössä ei edes mainita vihapuhetta. Sananvastuutakaan ei löydy käsitteenä lainsäädännöstä, vaikka siitä puhutaankin kuin se olisi sananvapauden kaltainen käsite. Sananvastuulla tunnutaan haettavan lähinnä sosiaalisia tai taloudellisia sanktioita poliittisesti epäkorrektien mielipiteiden lausumisesta. Sananvastuu esitetään julkisessa keskustelussa vastalauseena laajalle sananvapaudelle. Laki asettaa rajat todellisille sananvapauden ylityksille. Sananvapauden rajoittamisen tulee perustua lakiin.
Älä lue seuraavaa perusoikeuksien tärkeysjärjestykseen pistämisenä. Otan nyt vapauden pohtia niiden merkitystä parista eri näkökulmasta.
Keskeisimpänä perusoikeutena pidän oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tärkeinä perusoikeuksina näen myös uskonnon ja omantunnon vapauden, sillä ihmisen tulee olla vapaa ajattelemaan, ilmaisemaan ajatuksiaan sekä elämään oman arvopohjansa mukaisesti. Uskonto ja omatunto liittyvät syvästi ihmiseen itseensä. Kristityn näkökulmasta uskonto ei kuitenkaan kosketa vain ihmisen omaa sisintä, koska usko suunnataan ulospäin Kolmiyhteiseen Jumalaan.
Julkisuudessa korostetaan tuon tuostakin seksuaalisen suuntautumisen olevan ihmisen perimmäinen identiteetti. Kristityn syvin identiteetti on kuitenkin olla Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan kansalainen. Kristittynä oleminen ja eläminen tarkoittaa väistämättä tuon uskon ilmaisemista ja sen pohjalta toimimista. Identiteettipolitiikka ei arvosta yksilön hengellisestä identiteettiä. Sateenkaariliikettä ei tunneta uskonnonvapauden puolustamisesta.
Perusoikeuksia ei tule asettaa tärkeysjärjestykseen, todetaan Timo Vuortaman ja Lauri Kerosuon teoksessa Viestinnän lait ja säännöt: ”Perusoikeuksia ei voi asettaa tärkeysjärjestykseen. Jos kaksi perusoikeutta joutuu kollisioon, on ratkaistava asia jollain muulla tavalla. Voidaan ajatella, että kullakin perusoikeudella on tietty ydinalueensa, joka on erityisen loukkaamaton."
Perusoikeuksia ei tule siis laittaa nyrkkeilykehään ottamaan toisistaan mittaa. Kaikkia perusoikeuksia tulee edistää ja pyrkiä tulkitsemaan niitä tasapainoisesti suhteessa toisiinsa. Olen huomannut, että Suomessa ja muuallakin maailmalla perusoikeuksia tai jopa kuviteltuja oikeuksia asetetaan irvokkaasti vastakkain. Oikeus olla loukkaantumatta ei ole perusoikeus, vaikka juuri mielipahan perusteella monet esittävät kavennuksia sananvapauteen.
Helsingin Käräjäoikeus ottaa kantaa sanan- ja uskonnonvapauden ytimeen tammikuussa 2022. Kansanedustaja Päivi Räsäsen tai Luther-säätiön piispan Juhana Pohjolan tapauksissa ei ole kyse sananvapauden rajoista, vaan sen ytimestä. Kristittynä minulla ei ole mitään halua koetella sananvapauden rajoja, en pyri sanomaan asioita mahdollisimman räikeästi tai ilkeästi. En näe, että Räsänen tai Pohjola (Räsäsen pamfletin julkaisijana) olisivat koetelleet sananvapauden rajoja kannanotoissaan.
Sananvapaus tosin suojaa myös karkeaa puhetta ja provokatiivisesti esitettyjä näkemyksiä. Sananvapauden suojaa tarvitsevat juuri ne asiat, joista ihmiset ovat eri mieltä. Sananvapaus ei koske vain yhdentekeviä ja harmittomia näkemyksiä.
Muutoin sananvapaus kuuluisi vain hillityille ja täydellisille ihmisille, joita ei ole olemassakaan. Ensimmäisiä voi olla, mutta jälkimmäisiin en ole koskaan törmännyt.
Sananvapaus on kristinuskon näkökulmasta erityisen tärkeä, sillä juuri sanojen kautta välitetään evankeliumia ihmisille: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)
Kristityt ovat kautta historian kertoeet Raamatun opetuksista huolimatta siitä, onko heillä ollut suojanaan sanan- ja uskonnonvapaus. Maita, joissa Raamatulla on juridisesti heikko tai olematon asema, yhdistää ihmisoikeuksien laajamittainen polkeminen.
