2.5.2017
Tiistaina 2.5 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Turussa ja käsiteltävissä aiheissa on eräs (kirkko)poliittisesti hyvin kuuma peruna eli aloite koskien kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Liioittelematta voi sanoa, että kysymys avioliitosta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kysymys koko sen historian aikana. Onko 1.3 jälkeen Raamattu, kirkon tunnustuskirjat ja traditio muuttuneet, kun kirkolliskokous taas käsittelee avioliiton olemusta ja siihen liittyviä käytäntöjä? No, ei ole. Onko Jumala kenties muuttanut mieltään, niin että kristillisen kirkon tulisi hylätä käsitys avioliitosta naisen ja miehen välisenä? Tuskin sentään. Mitään ei muuttunut mitä tulee oppiin avioliitosta, sen sijaan yritys ajaa sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisään kirkkoon on saanut odotetusti uutta pontta avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta.
Aloitteen väitetään ajavan avioliittokäsityksen laajentamista. Todellisuudessa kyse on päinvastaisesta yrityksestä tiputtaa avioliitosta toinen sukupuoli pois ja supistaa avioliitto sukupuolineutraaliksi konstruktioksi.
Aloite pyrkii siihen, että kirkossa aloitettaisiin valmistelut samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi ja siunaamiseksi.
”Avioliittolain muutoksen vaikutus tulisi ottaa huomioon ja käynnistää työ avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä valmistella sitä vastaavat muutokset toimitusten kirjaan. Muutokset voitaisiin tehdä joko soveltamalla niin sanottua Norjan mallia eli laatimalla samaa sukupuolta oleville pareille oma vihkikaava tai muokkaamalla nykyistä vihkikaavaa myös samaa sukupuolta oleville pareille sopivaksi.” ”Aloitteen tarkoitus on turvata mahdollisuus pyytää ja rukoilla siunausta kaikille avioliiton solmineille.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument
Avioliittolain muutoksen huomioiminen kirkossa ei tarvitse tai saa tarkoittaa avioliiton uudelleen määrittelyä tai vihkimisten avaamista samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkon on kyllä välttämätöntä huomioida avioliittolain muutoksen seuraukset, kuten lapsen oikeuksien heikentyminen sekä sanan- ja uskonnonvapauden kaventuminen. Kirkolliskokousta käytännössä pyydetään aloitteen myötä nostamaan sateenkaariliikkeen agenda siihen asemaan, jossa tähän asti on ollut Raamattu. Raamattu halutaan alistaa sateenkaariliikkeen käsitykselle ihmisoikeuksista. Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien suhteisiin ja halki Raamatun kulkee opetus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Vaikea tätä on muuksi muuttaa, mutta mikä kirkossa on mahdotonta kieltää, sen voi aina yrittää hämärtää ja nyt se tehdään aloitteen muodossa. Teologiset perustelut naisen ja miehen väliselle avioliitolle ovat edelleen pätevät ja on erikoista (ja surullista), että aloitteen tekijät on valmiita korvaamaan ne ontolla liberaaliteologialla. Yleinen ilmoitus, johon pohjautuen ihmiset eri elämänkatsomuksineen ovat nähneet avioliiton naisen ja miehen liittona, on nyt haastettu kirkossa. Erityinen ilmoitus eli Jumalan Sana(Raamattu) on myös tulilinjalla. Jos kirkko hylkäisi Raamatun opetuksen avioliitosta, se muuttuisi Lutherin kirkosta luopumuksen kirkoksi.
Kirkolliskokouksesta pitäisi saada 3/4 määräenemmistön tuki aloitteelle, jotta se menestyisi. Varovaistenkaan arvioiden mukaan tuota määräenemmistöä ei tulla saamaan tällä viikolla. Kirkko yritetään väsyttämällä saada hyväksymään sukupuolineutraali avioliittokäsitys. Jatkuvan keskustelun ylläpitäminen itsestään selvistä asioista on juurikin tuota väsyttämistaktiikkaa. ”Suomen kirkossa asia on vielä kesken ja ratkaisematta. ” Aloitteessa todetaan ja annetaan ymmärtää, että kirkon suhtautuminen avioliittolain muutokseen olisi päättämättä, vaikka tosiasiallisesti kirkon päätös siitä mikä avioliitto on, ei kelpaa aloitteen tekijöille. Aloitehan tähtää nykyisen tilanteen muuttamiseen: kirkon pitäisi luopua avioliittokäsityksestään nostamalla uusi tulkinta avioliitosta sen yläpuolelle.
Vuonna 1986 kirkossa hyväksyttiin sukupuolineutraali käsitys pappeudesta ja silloin luvattiin, että perinteiseen virkakäsitykseen sitoutuvat papit saisivat toimia asiassa omantuntonsa mukaisesti eli pitää pappeutta yksin miehille annettuna virkana ja toimia sen mukaisesti. Miten kävi? Nykyään kirkossa on hyvin vaikeaa saada papin virkaa, jos suhtautuu naispappeuteen kielteisesti ja tällaisia pappeja pilkataan ja halveksutaan avoimesti. Tiedän myös tapauksen, jossa pappi sai syytteen syrjinnästä, kun hän ei halunnut toimittaa jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Aloite avioliittokäsityksen muuttamisesta sisältää vastaavanlaisen ponnen kuin aikanaan naispappeuden hyväksymisen yhteydessä eli lupauksen toimintavapaudesta perinteisen näkemyksen omaaville: ”Kirkolliskokouksen tulee turvata niiden pappien omantunnon vapaus, jotka eivät voi vakaumukseensa vedoten vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia pareja.” http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument
On suuri kysymysmerkki kuinka kauan tämä toimintavapaus kirkossa säilyisi. On hyvin mahdollista, että samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta tai vihkimisestä kieltäytyvä pappi jopa haastettaisiin oikeuteen ja hänelle lätkäistäisiin sakot syrjinnästä. Kirkko, joka opettaisi avioliitosta sukupuolineutraalina liittona ei pystyisi antamaan selkänojaa niille kirkon työntekijöille, jotka pitävät avioliittoa vain naisen ja miehen välisenä instituutiona.
Kirkossa on käytössä LAVA-menettely eli lapsivaikutusarvion tekeminen vaaditaan aina, kun päätöksenteko epäsuorasti tai suorasti koskettaa lapsia. Aloitteessa on osio otsikolla ”lapsivaikutusarviointi”. Valitettavasti se ei sisällä objektiivista arviointia, vaan siinä vain maalaillaan kuvaa sateenkaariperheen lapsista, joita sukupuolineutraali avioliitto hyödyttää. Hyödyttääkö lasta todella, jos kirkko antaa ymmärtää, ettei lapsi tarvitse isäänsä sekä äitiänsä? Onko lapsi esimerkiksi iloinen siitä, jos hän ei tunne omaa isäänsä? Onko lapselle samantekevää, onko hänellä läheinen suhde molempiin vanhempiinsa? Ei, ei ja vielä kerran ei. Tutkimusten mukaan lapsen paras lähtökohta on kasvaa eheässä, isänsä ja äitinsä muodostamassa avioliitossa. Monet sateenkaariperheiden lapset kärsivät juurettomuudesta ja kaipaavat elämästään puuttuvaa vanhempaansa. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sulkee ihmisten silmät näiden lasten kärsimykseltä. Tästähän ei aloite mainitse mitään.
”Lapset hyötyvät, jos samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on tasa-arvoiset oikeudet kirkossa ja muussa yhteiskunnassa.”http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e... Ikävää on myös se, että aloite esittää naisen ja miehen välisen avioliittokäsityksen luovan epätasa-arvoa kirkkoon. Näin tasa-arvo- argumentilla yritetään vakuuttaa kirkolliskokous siitä, että kristillinen avioliittokäsitys pitää syrjintää yllä kirkossa. Aiotaanko kirkossa tehdä kunnollinen lapsivaikutusarvio avioliittokäsityksen muuttamisesta? Jos peräkylän kerhohuoneen ulkomaalauksen yhteydessä pohditaan, onko siitä haittaa lapsille, niin sitä suuremmalla syyllä kirkossa tulisi pohtia miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lapsiin. Kirkko voi omalta osaltaan on turvaamassa lapsen ihmisoikeutta eli oikeutta tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa näiden hoidossa. Jeesus asetti lapset etusijalle ja niin tulisi kirkonkin tehdä. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys edistää kohdunvuokraamista ja lisää mm. hedelmöityshoitoja vierailla sukusoluilla, sillä yhdenvertaisuuden nimissä samaa sukupuolta oleville pareille annetaan lisääntymishoitoja. Vain naisen ja miehen välinen avioliitto antaa lapselle lähtökohdan, jossa hän syntyy äitinsä ja isänsä hoidettavaksi. Samaa sukupuolta olevien parien liitoissa tällaista lähtökohtaa ei ole.
Sukupuolineutraali avioliittokäsitys sisältää myös gender-ideologisen käsityksen sukupuolesta, eli sukupuolen moninaisuus-aatteen. Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti avioliitosta ja sukupuolisuudesta näin: “Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan--.”http://www.esikoiset.fi/2017/02/ (linkki sisältää hyvin monipuolisen materiaalin avioliiton teologisista perusteista)
Avioliiton säilyttämiselle vain naisen ja miehen välisenä liittona on vankat sosiologiset, historialliset, lapsenoikeudelliset sekä teologiset perusteet. Näistä kirkolla on mahdollisuus pitää kiinni myös tulevaisuudessa, jos vain tahtoa on. Kirkon ei pidä sokeasti seurata eduskunnan käsitystä avioliitosta. Suomen laki ei edellytä kirkon avioliittokäsityksen seta-sertfiointia, sen sijaan kirkkoa velvoittaa sen oma tunnustus, Raamattu ja itse kirkon pää –Kristus. Ei pidä myöskään unohtaa raamatullista periaatetta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolustamisesta, tässä tapauksessa lasten.
Avioliittolain muutos on asettanut kirkon hyvin vaikeaan asemaan, sillä se haastaa niin kirkon sisäisen yhteyden kuin suhteen yhteiskuntaan. Tarjolla ei ole helppoja ratkaisuja, sillä joku suuttuu joka tapauksessa. Ratkaisun ei tarvitse ollakaan helppo, kunhan se on oikea. Kirkon ei pidä liittyä siihen kuoroon, jossa lauletaan että naisen ja miehen välisessä avioliittoinstituutiossa on jotain perusteellisen virheellistä, mikä pitää poistaa luopumalla siihen kytkeytyvästä kahden sukupuolen toisiaan täydentävyydestä. Kirkko ei tee väärin vihkiessään/ja siunatessaan avioliittoon vain kahta eri sukupuolta olevia pareja ja opettaessaan avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona, onhan sillä siihen hyvät ja monipuoliset perusteet.
Kirkon nuorisotyöntekijänä haluan rohkaista kirkolliskokousta näillä sanoilla ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room.2:12
Kirkolliskokous on nyt paljon vartijoina.
Edit 2.5 klo 21.40 korjattu 2/3 määräenemmistö muotoon 3/4 määräenemmistö.
https://uusitie.com/kirkon-kanta-avioliittoon-kymmenennen-kerran/
http://aitoavioliitto.fi/uutiset/ulkomaat/euroopan-ihmisoikeustuomioistuin-avioliiton-sailyttaminen-miehen-ja-naisen-liittona-ei-ole-syrjintaa/
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliitto-mies-ja-nainen-miksi-avioliittoa-ei-pida-muuttaa-sukupuolineutraaliksi/
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuotias-keinohedelmoityksen-avulla-lesbovanhemmille-syntynyt-lapsi/
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/avioliittolain-lapsivaikutuksia/
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/kanadalaistutkimus-samaa-sukupuolta-olevien-kotien-lapset-eivat-parjaa-yhta-hyvin/
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/sukupuolineutraali-avioliittolaki-on-uhka-sanan-ja-mielipiteenvapaudelle/