5.4.2017
Tulevana palmusunnuntaina kirkoissa kautta maan kerrotaan, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin.Suomalainen tekstiilialan yritys Finlayson sen sijaan ratsastaa (rahastaa) Jeesuksen nimellä Helsingin Sanomien kannessa. Jos en jo boikotoisi Finlaysonia, niin aloittaisin nyt. Minulle, kristittynä Jeesuksen nimi on sen verran erityinen, että puistattaa sen valjastaminen pussilakanoiden myynnin edistämiseksi –vieläpä pääsiäisen alla. Finlaysonilta puuttuu tyylitajun lisäksi kunnioitus kristillisiä arvoja kohtaan.
Turussa Jeesuksesta on tehty sateenkaariaktivisti taiteen nimissä. Hänen elämästään ja opetuksistaan löytyisi yhtä ja toista ammennettavaa, mutta eihän se käy. Jeesuksesta tehdään sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen keppihevonen ja anarkisti. http://www.turkulainen.fi/artikkeli/499486-turussa-uusi-versio-evankeliumista-lesbo-jeesus-vihkii-opetuslapsia ”Ohjaaja Jenni Korpela kertoo näytelmän käsiohjelmassa, että hän päätti tehdä esityksen, koska kristinuskosta kumpuava normisto on edelleen monia ihmisiä ulkopuolistava.” Ohjaaja Korpela ei selvästi tunne tausta-aineistoaan, sillä hän ei näytä ymmärtävän kristinuskon sanomaa. Kristinuskon sanoma on se, että Jeesus Kristus sovitti koko maailman synnit ja kutsuu jokaista seuramaan itseään. Jumalan edessä kaikki ovat syntisiä ja ovat armon tarpeessa. Kaikkia kutsutaan parannukseen ja uskomaan hyvä sanoma syntien anteeksiantamista. Tällaista ymmärtämättömyyttä en nimittäisi pilkaksi, mutta itse näytelmä herjaa kyllä vahvasti toisten pyhinä pitämiä asioita.
Aika ajoin vaaditaan suvaitsevaiston suunnalta ns. jumalanpilkkalaista luopumista ja on hyvä kysyä, että miksi? Eihän se näytä juuri rajoittavan jumalanpilkkaa, saati sananvapautta tässä maassa. Laki on säädetty ennen kaikkea siksi, että se suojaisi uskonnollisia yhteisöjä ja niihin kuuluvia ja on sellaisena yhä tarpeellinen. Nettipoliisina tunnettu Marko Forss avaa asiaa hyvin blogitekstissään ”Jumalanpilkka”:
”Rikoslaista löytyy edelleen säännös uskonrauhan rikkominen, jonka mukaan Jumalan julkinen pilkkaaminen on rangaistavaa. Myös kirkon tai uskonnollisen yhteisön pyhänä pitämä asian julkinen herjaaminen tai häpäiseminen voi olla rangaistavaa. Lisäksi säännöksellä suojellaan erilaisia uskonnollisten menojen häiriköintiä. Teon tulee kohdistua Jumalaan tai pyhään asiaan. Pyhälle asialle ei ole mitään tiettyä määritelmää, vaan uskontokunta määrittelee kyseisen asian itse. Säännöksellä ei siis suojata Jumalaa tai pyhiä asioita, vaan kansalaisten uskonnollisia vakaumuksia ja tunteita sekä uskonrauhaa.”
http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183915-jumalanpilkka
Uskonnolliset yhteisöt ja kirkkokunnat tarvitsevat yhä enemmän lainsuojaa, koska avioliittolain muutoksen voimaanastuminen uhkaa leimata perinteiseen avioliittokäsitykseen pitäytyvät tahot ”ihmisoikeuksia” vastustaviksi ja tehdä niistä ampumatauluja. Mitä enemmän aikaa avioliittolain muutoksen voimaanastumisesta kuluu ja mitä sitkeämmin uskonnollisissa yhteisöissä sitoudutaan siitä poikkeavaan avioliittokäsitykseen, sitä enemmän vastustus lisääntyy uskonnonvapautta ja uskonrauhaa kohtaan. Käytännössä se tarkoittaa niiden ihmisten vastustamista, jotka toteuttavat uskonnonvapauttaan näissä(kin) kysymyksissä.
On tärkeää myös avata keskustelua siitä, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa. Uskonnonvapaus sisältää oikeuden toimia oman vakaumuksensa mukaisesti, myös kirkkorakennuksen ulkopuolella. Uskonnonvapaus ei ole siis vain oikeus veisata virttä tai olla sitä veisaamatta. Mielenkiinnolla seuraan sitä, kuinka kauan kirkkorakennuksen sisällä saa sitoutua Raamatun opetukseen avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona. Onko kirkon työntekijän pakko iloita avioliittolain muutoksesta tai edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä? Ei ole ,enkä aiokaan.
Demokratia on turvannut uskonnonvapautta kuin uskonrauhaakin. Kuinka kauan saamme niistä nauttia, tai niiden rippeistä? Toivottavasti pitkään.