Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 24.10.2021 otettiin kantaa sanan- ja uskonnonvapauteen. Pääkirjoitus oli otsikoitu: Sanan- ja uskonnonvapaus törmäävät.
Pääkirjoituksessa kerrottiin ruotsalaisen taitelija Lars Vilksin kuolemasta ja tämän piirtämistä Muhammed-koirista, Päivi Räsäsen syytteistä sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta. Kirjoituksessa ehdotettiin jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälien poistamista Suomen laista.
Pääkirjoituksessa väitetään, että Päivi Räsänen olisi tehnyt itsestään kansainvälisen kulttuurisodan marttyyrin. Jos joku hänestä on sellaisen tehnyt, on se valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka ei erota ”vihapuhetta” Raamatusta.
Timo Soini kirjoittaa osuvasti plokissaan samasta teemasta 2.11: ”Missä maassa oppositiopuolueen kansanedustaja, jolla on hallituksen näkemyksistä poikkeava käsitys avioliiton luonteesta on syyttäjälaitoksen toimesta syytteessä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan? Kyse ei ole Unkarista. Eikä Puolasta. Kyse on Suomesta. Tämä on häpeällistä ja skandaali. Siksi se on uutinen maailmalla.”
Pääkirjoitus edustaa Helsingin Sanomien linjaa sanan- ja uskonnonvapauskysymyksessä tai ainakin yhtä niistä. Helsingin Sanomat ovat ottaneet näyttävästi kantaa julkisuudessa kolmen toimittajansa sananvapauden puolesta, jotka saivat syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. HS vaatii Räsäseltä pidättyväisyyttä asiansa käsittelystä julkisuudessa vaan ei itseltään.
Räsäsen juttu on herättänyt kansainvälistä huomiota sen poikkeuksellisen luonteen vuoksi. Yhdessä Euroopan maassa, Suomessa, kristittyä kansanedustajaa uhkaa sakko tai vankeus kristillisen uskon ilmaisemisen vuoksi. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tulkitsee kristillisen seksuaalietiikan esilläpitämisen vihamieliseksi hyökkäykseksi seksuaalivähemmistöjä vastaan. Se on hänen omaa tulkintaansa, jota ei mikään lakipykälä tai ihmisoikeusjulistus tue.
Helsingin Sanomissa ei ymmärretä sitä maailman laajuisen kristittyjen huolta, jota Päivi Räsäsen oikeusprosessi herättää. Räsäsen kannanotot avioliitosta ja seksuaalietiikasta eivät ole hänen omia mielipiteitään ja värssyjään, vaan ne ovat Raamatun opetuksia. Tämän ymmärtämistä osaltaan vaikeuttaa evankelis-luterilaisessa kirkossa vallalla oleva liberaali teologia, jossa mustasta tulee valkoinen. Vapautuksen teologialle ja intersektionaaliselle feminismille on annettu tilaa kirkossa.
Ylivoimainen kristittyjen enemmistö eri puolilla maailmaa tuomitsee tällaisen marginaaliteologian, jossa hylätään Jumalan luomisjärjestys, Jeesuksen vahvistama avioliittokäsitys avioliitosta naisen ja miehen liittona sekä apostoli Paavalin opetus samaa sukupuolta olevien suhteista.
Pääkirjoitus nousee suoraan vastustamaan evankelisen kirkon vihkioikeutta: ”Sama yhteiskunta, joka syyttää Räsästä tuomioistuimessa, on nimittäin luovuttanut kirkolle vihkioikeuden, jota se käyttää ihmisten syrjintään.” Suomen lainsäädäntö ei suinkaan anna kirkolle lupaa syrjintään, vaan vapauden vihkiä jäseniään kristilliseen avioliittoon.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa raivataan lisätilaa uskonnollisten asioiden pilkkaamiselle ja uskon rauhan rikkomiselle. HS ei anna juuri arvoa positiiviselle uskonnonvapaudelle. Lehti ei osoita Päivi Räsäselle tukea tilanteessa, jossa häntä perusteettomasti syytetään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Päivi Räsäsen ajojahdin takana on seksuaalipoliittiset motiivit. Setasertifikaatin puuttumisesta halutaan rangaista ja Räsäsestä halutaan tehdä varoittava esimerkki muille kristityille.
Pääkirjoituksen lopussa siteerataan Matteuksen evankeliumia hyttysen siivilöimisestä ja kamelin nielaisemista. Pääkirjoituksessa onnistutaan nielaisemaan kokonainen kamelilauma.
Pääkirjoituksen otsikko vie lukijaa harhaan, eihän tässä törmää sananvapaus ja uskonnot, vaan maallistunut kansa valtakunnansyyttäjineen ja Raamatun opetuksia julistava kristitty.
Ei pidä tosin unohtaa niitä monia uskonnottomia, jotka antavat Päivi Räsäselle täyden tuen.
