SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON ARKKIPIISPA Tapio Luoma kertoi Kalevassa 5.9.2021 toivovansa papeille omantunnonvapautta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkonmiehen puhuessa omantunnonvapaudesta on syytä hetkeksi pysähtyä pohtimaan sitä mikä on omatunto ja sen tehtävä.
KIRKON RIPPIKOULUISSA on vuosikymmenet opetettu Jumalan puhuvan ihmisen omassatunnossa. Jumala on kirjoittanut lakinsa kaikkien ihmisten sydämiin, Raamatussa kerrotaan. Ihmisen omatunto ei kuitenkaan aina ole synkassa sen kanssa, mikä on totta, oikeaa ja hyvää. Ihmisen omatunto voi paatua tai mennä epävireiseksi. Se ei silti tee puhetta omastatunnosta turhaksi. Raamattu lähtee siitä, että ihmisen omatunto on sidottu Jumalan lakiin.
ARKKIPIISPA LUOMA ON HYVIN TIETOINEN Raamatun opetuksesta koskien avioliiton olemusta. Arkkipiispa tästä huolimatta toivoo kirkon työntekijöille omantunnonvapautta toimia vastoin tätä opetusta. Voiko papeille myöntää vapautta toimia Jumalan käskyjä ja säädöksiä vastaan?
Samaisessa Kalevan jutussa kerrotaan arkkipiispan myös pyytäneen muita piispoja pidättäytymään rankaisemasta pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. On teologisesti erikoinen ratkaisu asettaa oikea oppi ja harhaoppi samanarvoiseen asemaan. Jälkimmäisen mukaan toimiville pitäisi luoda turvallinen tila, jossa ei ole rangaistuksen pelkoa.
—Pidän toivottavana sitä, että pääsemme tilanteeseen, jossa avioliittoon vihkimisessä yhdenvertaisuusasia olisi paremmalla tolalla kuin tällä hetkellä, Luoma kertoi Kalevassa.
Tämä on arkkipiispalta voimakas kannanotto kirkon nykyistä avioliittokäsitystä ja siihen perustuvaa vihkimiskäytäntöä vastaan. Se ei hänen mielestään täytä yhdenvertaisuuden vaatimusta. Lausunto on myös lainsäädännön näkökulmasta outo, sillä yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnonharjoitukseen. Kirkolla on täysi vapaus edelleen linjata, että kaksi naista tai miestä eivät muodosta avioliittoa. Ajatus siitä, että avioliiton rajaaminen yhden naisen ja yhden miehen väliseksi liitoksi olisi ihmisoikeuksien vastaista on antikristillinen (kristinuskoa avoimesti vastustava) näkemys. Puheet “tasa-arvoisesta avioliitosta” kävelevät myös perheen ja lapsen oikeuksien yli.
Luoman mukaan samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen avioliittoon vihkiminen parantaisi yhdenvertaisuusasiaa. Arkkipiispa pitänee sukupuolineutraalia avioliittolakia yhdenvertaisuuden edistäjänä. Tämän edistyksen hän haluaa tuoda alttarille, toivoohan hän papeille vapautta vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.
ALTTARI KUVATAAN RAAMATUSSA Jumalan läsnäolon paikkana. Se on pyhä. Sinne ei voi tuoda mitään sellaista, mistä Raamattu käyttää sanoja synti ja häpeä. Jos kirkon alttarilla siunataan samaa sukupuolta olevat parit elämään “avioliitossa”, se olisi mitä suurinta jumalanpilkkaa ja ihmisten hengellistä eksyttämistä. Kirkko tekee väärin vähemmistöjä kohtaan, jos se vääristää evankeliumin rakkauden nimissä. Enpä ihmettelisi, vaikka tämä viimeinen kappale veisi minutkin Raamattukäräjille.
”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. “ Room. 1:25-27.
