Ilkka Kurjenmäki on evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja perheneuvoja, joka toimii johtavana perheneuvojana Oulun seurakuntayhtymässä. Kurjenmäki julkaisi Kotimaan lukijablogissaan kolmiosaisen tekstin avioliitto-teemalla loka-joulukuun aikana vuonna 2020, sekä samansisältöisen kirjoituksen Perusta-lehdessä alkuvuodesta 2021. Ilkka Kurjenmäki kuvaa kristillisen avioliittokäsityksen ja sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen eroja, ja osoittaa tukensa kirkon viralliselle avioliittonäkemykselle, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Kurjenmäki kehystää tekstinsä avioliittodebatiksi, ja juuri siitä onkin kyse.
Tekstit ovat asiallisia ja kristilliseen seksuaalietiikkaan sitoutuvia puheenvuoroja aidon ja alkuperäisen avioliiton puolesta. Sukupuolineutraali avioliitto nähdään ajassamme ensisijaisesti yksilön seksuaalioikeutena, ei niinkään elämänmittaisena, pariuskollisena kutsumuksena, jossa lapset syntyvät isänsä ja äitinsä hoitoon. Tätä kaikkea Kurjenmäki avasi teksteissään ansiokkaasti ja kiihkottomasti.
Sen jälkeen hänelle myönnettiin vuoden pappipalkinto, jonka seurauksesta Kurjenmäki kutsuttiin Ylen aamuun puhumaan siitä, miten joku uskaltaa olla noin rohkeasti oma itsensä. Konservatiivi -vau! Kurjenmäki alkoi myös pyynnöstä kiertämään peruskouluja, joissa hän kertoi kyynelehtien tarinaansa. Kurjenmäen saamien vihaisten blogikommenttien innoittamana sävellettiin myös ravisteleva kirkko-musikaali, jonka yhteiskunnallista merkitystä ylistivät yhdessä kuorossa ex-piispa, ex-ministeri ja ex-missi.
Eihän se tietysti noin mennyt.
Jo tutuksi käynyt juonikuvio toistui: ensin joku rohkelikko julkisuudessa kyseenalaistaa seksuaalisen tasa-arvon myytin* asia-argumentein. Sen jälkeen rohkelikkoa kritisoidaan, mustamaalataan, ja pyritään vaientamaan. Pian etsitään joku samasta organisaatiosta rinnalta tai ylemmästä asemasta paheksumaan kyseisen henkilön näkemyksiä. Useinkaan ei ole ongelmia löytää molempia. Rohkelikko esitetään mediassa yhdenvertaisuuden vastustajana, siis pahana ihmisenä. Mediassa myös kerrotaan, että isopomo on puhutellut pikkupomon, ja kuinka asiat tulevat muuttumaan. Sananvapautta arvostava sivustaseuraaja huolestuu tässä kohtaa. Mikä on se muutos, jota esimies alaiseltaan odottaa? Muuttuvatko nuhdellun alaisen mielipiteet kuin taikasauvan iskusta, vai loppuuko niiden esittäminen julkisuudessa?
”Hänen kanssaan on käyty hyvä keskustelu. Olen muistuttanut, että esimiehen tehtävä on luoda puitteet oman tiimin häiriöttömälle työskentelylle. Tämä ei nyt ollut mennyt ihan hyvin, mutta uskon, että muutosta tapahtuu.” Oulun seurakuntien yhtymäjohtaja Pekka Asikainen kertoi Kotimaalle.
Tässä käytetään sanaa keskustelu, mutta puhuttelulta tuo enemmän vaikuttaa. Julkisesti yhtymäjohtaja Pekka Asikainen myös kertoo muistuttaneensa Kurjenmäkeä esimiehen tehtävistä, sekä hän ilmaisee, ettei kaikki mennyt ihan hyvin. Jos Kurjenmäki olisi kirjoittanut blogissaan avioliitokäsityksen “laajentamisen” puolesta, vastaavasti tuskin olisi toimittu johdon taholta. Millä lailla blogitekstit häiritsivät tiimin työskentelyä? Sitä Asikainen ei avaa enempää. Onko muuten kirjoittajan vastuulla, jos teksteistä nousee kohu? Mikä arvo kohulle annetaan, ja mistä se kertoo? Olisi yksisilmäistä väittää, että kohu tai kritiikkivyöry yksin osoittaisi itse kirjoitusten sisällön vääräksi. Asikaisen kommentti Kotimaalle sisältää pehmeän kritiikin Ilkka Kurjenmäkeä kohtaan, ja juuri se on ongelma. Asianmukaista olisi ollut sen sijaan todeta:
1 ) Kurjenmäellä on oikeus ottaa osaa kirkossamme käytävään avioliittodebattiin.
2 ) Hän ei ole tehnyt mitään väärää näin toimiessaan.
3 ) Mitään muutosta ei tarvita nykytilanteeseen, sillä Kurjenmäen kanta perustuu kristilliseen seksuaalietiikkaan. Emme hyväksy minkäänlaisia yrityksiä kaventaa työntekijöidemme sananvapautta.
On vaikea nähdä, miten Kurjenmäen olisi pitänyt toimia toisin. Muodostuu väistämättä mielikuva, että ainut oikea tapa olisi ollut pidättäytyä tekstien julkaisemisesta. Kahden erilaisen avioliittokäsityksen eroavaisuuksista pitäisi ilmeisesti olla hiljaa, vaikka voisi luulla, että juuri Ilkka Kurjenmäen asema kirkon perheneuvojana velvoittaa häntä tuomaan ne esille!
Kirkon perheneuvonta, uskoisin näin, on pitkälti omaksunut seksuaalisen tasa-arvo-ajattelun, ja on sivuuttanut toiminnassaan (perinteisen) kristillisen seksuaalietiikan. Tämän vuoksi Ilkka Kurjenmäen blogitekstit koetaan vähintäänkin kiusallisiksi. Se on valitettavaa, jos näin on, sillä juuri tässä kirkolla olisi jotakin annettavaa maailmassa, jossa avioliiton merkitys on murennettu, ja jonka haittavaikutukset kohdistuvat erityisesti lapsiin.
Kotimaan verkkosivuilla kerrotaan: ”Kurjenmäki kokee tilanteen herättävän kysymyksiä.– Jos jo nyt kaltaiseni työntekijä koetaan uhkana tai riskinä kirkolle, minkälainen liikkumavara meille jäisi avioliittoreformin jälkeen? Toivoisin, että kirkossa, perheneuvonnassa ja Kirkkohallituksessa pidettäisiin loppuun asti kiinni laaja-alaisesta sananvapauskulttuurista. Tämä on kirkon etu.”
Kurjenmäen kysymys liikkumavarasta on täysin aiheellinen. Mitä enemmän sukupuolineutraali avioliittokäsitys saa tilaa kirkossa, sitä vähemmän on tilaa Raamattuun uskonsa perustaville kristityille. Joku viisas on joskus todennut: kun kaikki seksuaalisuuden alueella on sallittua, silloin kristillinen seksuaalietiikka on kiellettyä.
Kurjenmäen tekstien kaltaiset kannanotot muistuttavat naisen ja miehen välisen avioliiton erityisyydestä ja kauneudesta, ja se on jotakin, mitä liberaali yhteiskunta ja liberaaliteologian omaksuneet tahot eivät halua kuulla.
Nyt on hyvin. Älä puhu meille menneisyyden aarteista. Me haluamme unohtaa. Me haluamme nukkua, nukkuvan omantuntomme kanssa.
Sanan- ja uskonnonvapaus ovat perusoikeuksia. Mikään kuvitelma siitä, että olisi syrjintää pitää naisen ja miehen välistä avioliittoa ainutlaatuisen arvokkaana, ei aja näiden oikeuksien yli.
Höykytyksen sijaan Ilkka Kurjenmäelle tulisi ojentaa kunniadiplomi kristillisten arvojen puolustamisesta. En kuluta harrypottereita, mutta sattumalta vastaani tulleet sanat Rohkelikoista sopisivat hyvin painetuksi tuollaiseen diplomiin:
”Ehkä kuulut Rohkelikkoon
sydämmes urhoollinen on,
on sinulla ritarin uskallus
ja olet kumman peloton. “
Toivon, että rohkelikot säilyttävät rohkeutensa, tai paremminkin, että heidän rohkeutensa kasvaa paineiden keskellä, ei vähene.
---
* Kyseessä on myytti, uskomus siitä, että kaikki tavat toteuttaa seksuaalisuutta olisivat täysin samanarvoisia. Ihmiset ovat tietysti tasa-arvoisia, mutta erilaisilla elämäntavoilla sekä valinnoilla seksuaalielämän alueella, on luonnollisestikin erilaiset seuraukset. Tarkastelleenpa sitä esimerkiksi seksuaaliterveyden, lasten, perhe-elämän vakauden tai parisuhteen kestävyyden näkökulmasta. Ihmisten on voitava aidosti arvioida ratkaisujaan tiedon valossa, siksi myytti seksuaalisesta tasa-arvosta on vahingollinen kaikille.
