Kotimaa-lehden kannessa 6/2021 komeilee otsikko: ”Nyt keskustellaan avioliittokäsityksen laajentamisesta.”
Pah, laajentamisesta!
Oi, tätä sankkaa sanasumutusta, joka harhauttaa meitä jo keskustelun alkupuolella. Otsikossa tulisi lukea paremminkin, että yhä edelleen kirkossa keskustellaan avioliittokäsityksen muuttamisesta. Siitähän tässä on kyse. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä on ääniä, jotka haluavat hylätä kristikunnan ns. ikiaikaisen avioliittokäsityksen naisen ja miehen välisenä liittona.
Todellisuudessa avioliittokäsityksen muutos ”laajemmaksi” kaventaisi avioliittokäsitystä, jos vaimo ja aviomies korvattaisiin kahdella vaimolla tai kahdella aviomiehellä.
Sukupuolineutraali avioliitto on kristinuskolle mahdottomuus.
Kotimaan mielipidepalstalla 12.2. Hanna Mithiku, Laura Late Mäntylä, Viivi Ali-löytty ja Samuli Korkalainen kritisoivat avioliittokeskustelua käyvien olevan yliedustetusti eläkeikäisiä heteromiehiä. Mielipidekirjoitus on otsikoitu näin: ”Nyt riittää ohipuhuminen!” Intersektionaalinen feminismi puskee kyseisestä tekstistä läpi kuin finni leuasta joulupyhien jälkeen. Kuka saa puhua, kenellä on siihen etuoikeus? Ketä tulisi kuunnella, ja miksi?
Kirkollisessa avioliittokeskustelussa seksuaalivähemmistöön kuuluvat joskus väittävät muiden viiteryhmien edustajien olevan ohipuhujia, elleivät suorastaan sivustahuutelijoita. Ei ole kuitenkaan niin, että viiteryhmäsi antaisi sinulle oikeuden päättää siitä, muutetaanko kirkon avioliittokäsitys, vai ei. Argumentit ratkaisevat, ei parisuhteesi muoto. Olitpa sitten se parjattu setämies, jolla on Ritunsa kanssa jo kolmenkymmenen vuoden mittainen vankka avioliitto, tai et.
Kaksi erilaista avioliittokäsitystä ei voi kulkea rinnakkain, koska ne vetävät voimakkaasti vastakkaisiin suuntiin. Sitä liberaalisiipi kuitenkin tarjoaa väsytystaistelussa ratkaisuksi itse luomaansa avioliittokiistaan. Pian tuollainen kahden avioliittokäsityksen yhteiselämä kohtaisi vaatimukset siitä, että syrjivän puoliskon pitää pakata kimpsunsa ja kampsunsa, ellei tämä suostu elämään toisen ehdoilla. Loittoneva selkä olisi eittämättä kirkkokonservatiivin, joka laulaisi mennessään Ultra Bran ”Sinä lähdit pois” -biisin kertosäkeistöä:
”Ja arvaan ettet murehdi tätä eroa ”
Kirkon konservatiiveilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä lujina ja tinkimättöminä niiden voimien edessä, jotka vaativat antamaan rukkaset Moosekselle, Jeesukselle ja Paavalille. Muutamia mainitakseni.
Kulloistenkin kirkolliskokousedustajien tulee siis torjua avioliittokäsityksen muuttamiseen tähtäävät vaatimukset, uskollisuudesta Vapahtajaan, kunnes hän ”on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Sekin päivä tulee, kristikunnassa uskotaan.
