Ylen kolumnissa 31.3. Tuukka Tervonen, joka omien sanojensa mukaisesti, toivoo näkevänsä asianajajien selvittelevän seitsemän ihmisen välisen avioliiton avioeroprosessin oikeudellisia koukeroita, kirjoittaa: ”Disney-satujen aivopesemän valtion ei pitäisi saada päättää, monenko ihmisen kanssa saan olla avioliitossa.” Tervonen ei vaadi vain vapautta yksityiselämässään elää polyamoria-arkea, vaan Tervonen haluaa valtion makuuhuoneeseen: "paskat se mikään tasa-arvoinen on niin kauan kuin avioliitossa olevien määrä on rajattu vain kahteen". Silloin, kun käytiin keskustelua avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi, ja joku lainmuutosta kritisoiva kysyi, että tuleeko seuraavaksi sitten lukumääräneutraali avioliittolaki -häntä toruttiin moisen ajatuksen esiin nostamisesta: Ei nyt mennä sinne. Niin, ei nyt. Vaan myöhemmin.
Avioliittolaki ei enää heijasta avioliiton todellista luonnetta, kun siitä on poistettu sukupuoliperuste. Ihmiset saattavat yhä kysyä, mikä on avioliitto, mutta monikaan ei tiedä enää vastausta. Tällaisessa sumussa yksilöt katsovat oikeudekseen määritellä avioliiton vastaamaan omia mielikuviaan ja halujaan. Tuukka Tervonen haluaa suhdesopalle laillisen statuksen, ja Yle antaa hänelle platformin sen vaatimiseksi. Tervonen haluaa oikeutta, polyamorian normalisointia laissa, ja tietysti tasa-arvoa. Hänen mielestään luonnollisuus on aina huono argumentti. Ilmeisesti luonnottomuus olisi sitten parempi päämäärä?
Avioliitto on olemukseltaan luonnollinen instituutio, joka on esiintynyt eri kulttuureissa, eri aikoina, naisen ja miehen liittona. Ei, en väsy kirjoittamaan aidosta avioliitosta, koska se toimii. Vain ihmiset ovat onnellisen avioliiton esteenä, ei avioliitto onnen esteenä. Tällä tarkoitan tietenkin sitä, että avioliitto haastaa ihmistä toimimaan vastoin itsekästä luontoaan. Se edellyttää sitoutumista sekä kykyä sietää omia ja toisen heikkouksia. Avioliitossa pitää etsiä toisen parasta. Polyamoria ei aseta tällaista haastetta ihmiselle. Polyamoristit etsivät rakkautta, joka vain pakenee heitä.
Tuukka Tervonen kritisoi ydinperhettä, eikä se yhtään yllätä. Hän haluaisi lain myös huomioivan useamman vanhemman perheet. Tervonen kirjoitti mm. näin: ”Sitten on toki vanhempainraha, jota huoh, molemmat vanhemmat voivat saada.” Vanhemmuuden ja perheen ideakin pitäisi siis keksiä uudelleen. Huoh.
Polyamoria on luonteeltaan muutoksille altista, joka istuu hyvin huonosti yhteen sen kanssa, että lapset tarvitsevat pysyvyyttä. Siinä missä aito avioliitto palvelee perhettä, ja sitä kautta yhteiskuntaa, polyamoria palvelee vain itseään, ja tekee senkin huonosti. Ihmisluontoon on niin syvästi ja pysyvästi kirjoitettu halu tulla rakkaansa omaksi, että sitä vastaan toimiminen ei voi olla haavoittamatta ihmistä.
Tervosen teksti on tyyliltään räväkkä, tunteisiin vetoava, ja juuri sellaista kuraa, mikä vetoaa yksilökeskeiseen lukijaan. Ajassamme ei kysytä enää, mikä on oikein ja hyvää, vaan mikä tuntuu hyvältä ja on kivaa.
Tervonen myös kirjoittaa: ”Jos menee naimisiin parikymppisenä, se on todella pitkä aika yhden ihmisen lakanoissa.” Tervonen ei ymmärrä, miten kaunista ja arvokasta on jakaa koko elämä rakkaansa kanssa.
Kovin halvaksi Tervonen tekee avioliiton ja sen merkityksen. Disney-satujen yltiöromanttinenkin kuva naisen ja miehen sitoutumisesta elämänmittaiseen avioliittoon, on kauneudessaan jotain, mihin polyamoria ei voi koskaan yltää.
Ps. Jos polyamoristi tarjoaa parisuhdevinkkejä, juokse.
