Tein tämän vuoden maaliskuussa valtuustoaloitteen aiheesta Sukupuoliystävällinen kunta. Aloitetta käsiteltiin 13.12 Mäntsälän kunnanvaltuustossa. Hallintopalvelut oli valmistellut vastauksen aloitteeseen. Vastauksessa vedottiin syrjimättömyyteen ja aloitteen käsittely katsottiin päättyneeksi. Pidin aloitteeseen liittyen puheenvuoron kyseisessä kokouksessa:
Arvoisa puheenjohtaja, valtuusto, virkamiehet ja kokousta seuraavat kuntalaiset:
Esitän seuraavaksi muutamia huomioita aloitteesta Sukupuoli ystävällinen kunta, jonka päätteeksi esitän aloitteen jatkokäsittelyä.
Sukupuoliystävällinen kunta -valtuustoaloitteen tavoitteita olivat:
1) Mäntsälän kunnan kyselylomakkeissa annettaisiin jatkossa kaksi sukupuolivaihtoehtoa Suomen lainsäädännön mukaisesti: eli vaihtoehdot nainen ja mies.
2) Mäntsälän kunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa tulee käyttää yksiselitteisiä ja tietoon perustuvia käsitteitä. Esimerkiksi käsite Sukupuolen moninaisuus ei ole tällainen.
Aloitteen pyrkimyksenä on kokonaisvaltaisesti edistää sellaista sukupuoliystävällistä toimintakulttuuria, jossa sukupuolen biologinen perusta huomioidaan ja asetetaan ensisijaiseksi. Se osaltaan tukisi erityisesti tyttöjen kasvua naisiksi ja poikien kasvua miehiksi.
Hallintopalvelujen vastaus aloitteeseen ei tyydytä. Tasa-arvolain tarkoittamaa syrjintää ei ole se, että kyselylomakkeissa tarjottaisiin vaihtoehdot mies ja nainen. Suomen lakikaan ei tunnusta kolmatta, ei myöskään neljättä sukupuolta.
Huomionarvoista on myös se, että kun kunnassa neuvoteltiin kuntavaalien jälkeen luottamuspaikoista, ei kukaan esittänyt vastalausetta sukupuolikiintiöiden käyttämisestä. Paikoissa huomioitiin se, että naisia ja miehiä valittiin siten, että vaade tasa-arvosta täyttyi.
Nyt kuitenkin hallintopalvelujen vastauksessa tullaan torjuneeksi tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen vedoten tämän aloitteen sisältämä sukupuolikäsitys, vaikkei se eroa millään tavalla sukupuolikiintiöiden takana olevasta sukupuolikäsityksestä. Joskus hyvä, joskus paha -poliittiset päämäärätkö sen määrää, mikä oikeaa tai väärää?
Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää torjutaan antamalla tilaa kunkin yksilöllisyydelle. Aloitteessa todettiin erikseen, ettei se aja sukupuolistereotypioita. Sukupuolen moninaisuudessa ei kyse vain siitä, että tytötkin voivat potkia palloa.
Hallintopalvelujen vastauksessa todetaan: ”Jokaisen kunnan työntekijän on hyvä tuntea perusasiat sukupuolen moninaisuudesta –”
Sukupuolen moninaisuus -käsite sisältää ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Sukupuolen moninaisuus-aatteen mukaisesti puhutaan jopa synnyttävistä miehistä ja väärään kehoon syntymisestä. Nämä ovat sukupuolen moninaisuus-aatteen perusasioita (!)
Vastauksessa ei huomioida millään lailla aloitteessa esille tuotua huolta alaikäisistä, jotka oireilevat sukupuoli-identiteetin alueella. Nuorten, joista 90 % ovat tyttöjä, hakeutuminen sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin on kasvanut muutaman viimeisen vuoden aikana räjähdysmäisesti.
Näen tässä yhteyden siihen, että ensimmäistä kertaa Suomen historiassa opetetaan lapsille, että heidän olisi mahdollista valita sukupuolensa itse. Ensimmäistä kertaa heille opetetaan, että sukupuolta ei määritellä biologian pohjalta, vaan tunnekokemuksen perusteella.
Lapset ja nuoret ovat uuden sukupuoliopetuksen koekaniineita. Syrjimättömyyden nimissä sallimme yhteiskuntana tällaisen kokeilun.
Hallintopalvelut ei ole oikea taho käsittelemään aloitetta, jonka päätavoite on edistää kuntalaisten hyvinvointia sukupuoliystävällisellä toimintakulttuurilla.
Näin ollen: Esitän aloitteen lähettämistä Hyvinvointilautakunnan käsittelyyn.
--
Ja puheenvuoro päättyi.
Kunnanvaltuuston kokous venyi pitkäksi ja tahti nopeutui loppua kohti. Se johti harmilliseen työtapaturmaan, jonka myötä muutosesitystäni ei ehditty kannattamaan ennen kuin puheenjohtaja kopautti jo nuijaansa. Kokouksen jälkeen muutama valtuutettu pahoittelikin minulle tapahtunutta, enkä kanna kaunaa. Näin ollen aloitteen käsittely päättyi tähän, eikä asiasta päästy äänestämään. Keskustelunavauksena se oli kuitenkin arvokas sellaisenaankin.
Tämä oli avaus siihen, että sukupuolikäsityksestä ja sen perusteista puhutaan Mäntsälässä.
Olemme sen velkaa erityisesti lapsille ja nuorille, joiden todellisuuskäsitystä hämärretään aatteellisella sukupuolikäsityksellä, joka uhkaa lasten kasvurauhaa.
Radikaalein esimerkki lasten todellisuuskäsityksen horjuttamisesta kiteytyy
Naisasialiitto Unionin twiitissä, jossa luki:
”Esimerkiksi sukupuoli ei määrity kehon perusteella. Jo pientenkin lasten kanssa voi puhua siitä, että joillain tytöillä on pippeli tai pojilla pimppi. --”
Jos Naisasialiittokaan ei enää tiedä mitä tarkoittaa olla tyttö/nainen, niin onko ihmekään jos muutkin jo kompastelevat.
Kymmenen vuotta sitten tällaista aloitetta ei olisi pidetty radikaalina. Tavanomaisesta on tullut radikaalia. Mieluummin olen “radikaali” kuin sivustakatsoja. Meni maine tai ei. Minusta ei ole katselemaan nykykehitystä katsomosta. Jokainen voi mahdollistaa jotakin, olkoon se jokin hyvää.
