Suomen evankelis-luterilaisen lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani, pastori, TT Juhana Pohjola on Suomen Luther-säätiön julkaisusarjan ja verkkosivujen päätoimittaja, joka on kutsuttu poliisin kuulusteluun, asetettuaan esille laittomaksi epäillyn julkaisun. Mistäpä muusta julkaisusta olisikaan kyse, kuin jo vuonna 2004 julkaistusta, kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjoituksesta "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi "- homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Siitäpä siitä.
Pappismies esilläpitää Raamatun sanaa noin niinkuin virkansakin puolesta, ja saa siitä vastata nyt poliisille. Tämä pastori on mennyt levittämään Jumalan sanaa vieläpä verkkoon. Valtakunnansyyttäjä kyseenalaistaa uskonnon- ja sananvapauden, vieläpä tulkiten lakia taannehtavasti. Ei tosin nykyinen lainsäädäntömmekään kiellä sanomasta sitä tai tätä synniksi, tai että armo on meitä kaikkia varten. Pohjois-Koreassa se taitaa kyllä olla erittäinkin kiellettyä.
Vaikka joku hairahtuisikin väittämään, että olisi laitonta ajatella, uskoa tai opettaa, että Raamatun mukaan samaa sukupuolta olevien suhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia, niin ei se siitä vielä laitonta tee. Valtiovalta ei ole Suomessa ennen avioliittolain muutosta puuttunut siihen, minkälaista Raamatun tulkintaa voi harjoittaa avioliittoa ja seksuaalisuutta koskien. Kuviteltu oikeus olla loukkaantumatta klassisen kristinuskon opinkappaleista, ei aja uskonnonvapauden ohi. Ei Juhana Pohjola, Päivi Räsänen tai Paavali kiihota mitään kansanryhmää vastaan kirjoituksillaan. Eihän näissä tutkittavissa teksteissä kehoteta ihmisiä toisiaan vastaan, ja siksi sellaisen väittäminen on järjetöntä.
Maamme kristityillä on demokratian turvin ollut oikeus vapaasti tunnustautua kristilliseen uskoon. Jokaisella kansalaisella on oikeus omaan elämänkatsomukseen, myös Raamattuun sitoutuvilla kristityillä. Tapaus Juhana Pohjala kertoo karua kieltään siitä, että nämä vapaudet ja oikeudet on jälleen kyseenalaistettu.
Uskonnonvapauden puolustaminen ei vaadi uskoa, ei minkään sortin hengellisyyttä. Se edellyttää vain ymmärrystä siihen, ettei valtion valta ulotu sanelemaan, saati rankaisemaan siitä mihin ihmiset uskovat, tai eivät usko.
Kävi niin tai näin näiden rikosepäilyjen kanssa, ei tule sammumaan kristittyjen todistus siitä, mihin ja keneen he uskovat. Ei edes raju vaino ole sitä sammuttanut, ja sitähän on jatkunut eri paikoin, aina ensimmäisestä kristillisestä pääsiäisestä alkaen.
Valtakunnansyyttäjä on lähtenyt itsensä Luojan kintereille, ja siten ylittänyt omat toimivaltuutensa. Olisi hänellä varmasti tehtävää ihan tämän puoleisissakin asioissa, joita hän on kerran valittu hoitamaan.
Jokainen, joka arvostaa demokratiaa ja siitä kumpuavaa vapautta, ei voi hyväksyä tällaista kehityskulkua, jossa kristillisen uskon esilläpitäminen olisi kohta jonkin sortin rikos. Jos Räsänen ja Pohjala tuomittaisiin, niin se oli Suomessa oikeasti rikos!
Rikosepäily siitä, että joku olisi kiihottanut kansanryhmää vastaan on hyvin vakava. On aina ehdottoman tuomittavaa todella toimia näin. Ihmisarvoa tulee aina kunnioittaa, ja pyrkiä takaaman kaikille turvallinen elämä. Nyt kuitenkin näin raskas syytös lasketaan lainkuuliaisten kansalaisten harteille ilman painavaa syytä. Pahan ihmisen viittaa asetellaan median välityksellä syyttömien päälle.
Toisten uni tosin on niin syvää, ettei he näe aihetta huoleen. Ei taaskaan.
Muille sanon, otetaan tosissaan sanan- ja uskonnonvapaus. Edelleen.
