Ilta-Sanomissa 11.11.2020. kerrotaan uudesta väitöskirjasta koskien varhaiskasvatusta:
”Tutkijatohtori Aino Saarisen mukaan päiväkodin aloittaminen liian varhain, liian iso ryhmäkoko ja liian pitkät hoitopäivät kasvattavat aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.”
IS puhuu väitöskirjan yhteydessä kohusta. Jo otsikkotasolla mainitaan, kuinka asiantuntijat ovat eri mieltä (väitöskirjan väitteistä). Nytpä kuulostaa hyvältä! Usein tämänkaltaiset luonnehdinnat antavat lukijalle viitteitä, että jossain on haastettu vallitsevia totuuksia.
IS:n artikkelissa todetaankin: ” Tuore väitöskirjatutkimus ravistelee Suomessa vahvana elävää käsitystä varhain aloitetun varhaiskasvatuksen hyödyistä.”
Se on vain hyvä, jos maa nyt hieman järisee asiantuntijoiden jalkojen alla.
Suomessa tulisi suhtautua avoimemmin varhaiskasvatusta koskevaan tutkimustietoon, vaikka se ei istuisi laajasti omaksuttuun, ja median esilläpitämään narratiiviin varhaiskasvatuksesta. Isot ryhmäkoot ja pitkät hoitopäivät aiheuttavat lapsissa stressiä. Ei ihmekään, onhan alle kolme vuotiaiden sosiaaliset taidot vielä kehittymässä.
Syli ja hoiva, sekä riittävä yksilöllinen huomio kasvattajalta ovat pienen lapsen tärkeimmät tarpeet.
Tieto auttaa kehittämään varhaiskasvatusta, jolloin lyhyempiin hoitopäiviin ja pienempiin ryhmäkokoihin voidaan tulevaisuudessa suunnata. Tuoreesta tutkimuksesta nostatetaan kohua, ja osa alan asiantuntijoista haluaa ampua sen turhan kiireesti alas. On ryhmäkokoa ja pienen lapsen tarpeita ennenkin tutkittu. Tutkimustulokset vain koetaan jotenkin kiusallisiksi.
Pienemmät ryhmäkoot maksavat enemmän.
Samaan aikaan kotihoidon arvostus on häkellyttävän alhaalla. Ei ole kovinkaan arvostettua olla pitkään kotona omaa lasta hoitamassa. Suomessa tulisi tarkastella niin varhaiskasvatusta kuin kotihoitoakin nykyistä tasapainoisemmin.
Tiedolla eteenpäin, lasten edun laajempaa toteutumista kohti.