Aina olen jotakin velkaa.
Syytösten linko pyörii.
Pahan piiri pyörii.
Sen lapset siinä hyörii.
Sanat kuin piikkejä lihaan,
kiihottavat toisiansa vihaan.
Kutsuvat mukaan tuttuun ivaan.
Minäkö jäisin, vastaanottamaan?
Askeleeni on vapaat.
Ei niitä pysty kahlehtimaan.
Askeleistani tekisivät raskaat,
jos siihen antaisin mahdollisuuden.
Korvieni kautta sieluun.
Sielusta sydämeen.
Elämänvoimani maahan
sallinko kaadettavan, tyhjiin?
Hyvyyden voiman tunnen.
Kuin suojamuuri se kohoaa,
kun yhtä Nimeä rukoilen.
Sain sanan, joka vapauttaa.
Jään vastaanottamaan!
