Olen outolintu, muukalainen.
Nähty vaan en tunnettu.
Kannan häpeää, olen leimattu.
En saa peittää tuota kirkkautta.
Kirkkautta, joka ei lähde minusta.
En ole itseni oma.
Kuulun toiselle, näkymättömälle.
Tunnen kipua kuulumattomuudesta.
Paljaana, alttiina, halveksittuna.
Olen kutsuttuna kuuliaisuuteen.
Vapautta ja voittoja on tiellä,
väsymystä ja yksinäisyyttäkin siellä.
Olenhan ihminen.
——-
Toisinaan julkaisen vapaamuotoisempia tekstejä myös täällä blogin puolella. Kurkkaa myös rohkaisua-osioon.
