Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan piti perustella uskoaan valtionsyyttäjä Anu Mantilalle oikeussalissa 24.1.2022. Syyttäjä teki selväksi, etteivät Räsäsen näkemykset homoseksuaalisista teoista ole sallittuja. Se, että ne perustuvat Raamattuun oli Mantilalle yhdentekevää. Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola puolestaan oli vedetty leivättömän pöydän ääreen jaettuaan elämän leipää pamfletin muodossa.
Ihmiset kyselevät nyt, miten tällainen oikeudenkäynti on edes mahdollinen Suomessa. Suomessa, jossa sanan- ja uskonnonvapaus on ollut pitkään sääntö, ei poikkeus. Syitä tähän on lukuisia.
Aloitetaan vaikka siitä, että Suomen kansa on vieraantunut kristinuskosta.
Kansa, joka vaeltaa pimeydessä, ei näe eteensä. Siinä pimeydessä valtakunnansyyttäjätkin kompastelevat. Pimeys oli läsnä oikeussalissa.
Suomalaisia on johdettu harhaan. Heidät on saatu ajattelemaan, että Räsänen edustaisi jotakin poikkeuksellista kristillistä näkemystä seksuaalisuudesta ja avioliitosta. Jopa jotkut papit ja piispat ovat olleet myötävaikuttamassa, että näin on päässyt tapahtumaan.
Päivi Räsänen seisoo yksin median kirkkaissa valoissa ja puolustaa kristillistä uskoa. Henkinen ja hengellinen ilmapiiri on Räsästä vastaan.
Sateenkaariliikkeen myyntipuheet siitä, että ihminen on seksuaalisten tekojensa summa, on syöpynyt kansamme tajuntaan. Valtionsyyttäjäkin väitti oikeudenkäynnissä, että seksuaalinen identiteetti olisi ihmisyyden ydintä ja syytti Räsästä vähemmistöjen solvaamisesta. Uskonnollinen lukutaito on ohentunut tavalla, joka saa puheet synnistä ja häpeästä kuulostamaan pahanlaatuiselta vihapuheelta. Isketään tähän päälle vielä laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, jossa epämääräisesti ja epätarkkarajaisesti puhutaan solvaamisesta ja panettelemisesta.
Jos valtakunnansyyttäjä pyrkii toiminnallaan hiljentämään kristillisen todistuksen Jumalan tahdosta ja evankeliumista, hän on tehnyt vakavan virhearvion.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tuli antaneeksi kansanedustaja Päivi Räsäselle megafonin. Vai oliko se sittenkin Jumala?
Miksi tämä kaikki siis tapahtuu Suomessa? Kristittynä en ainakaan usko niin hassuun asiaan kuin sattumaan. Räsäsellä on oma tehtävänsä tässä, kuten hän itse on usein todennut. Räsänen rohkaisee esimerkillään kristittyjä ympäri maailman.
Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä parannuksen teon kautta iankaikkiseen elämään. Räsänen omalta paikaltaan julistaa tätä ilosanomaa. Hän on valmis kärsimään Jeesuksen Kristuksen vuoksi, ja se on kauneinta mitä kristitty voi Herralleen antaa. Rakkautensa. Siihen jokaista ihmistä kutsutaan. Ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Tuo kipujen ja kärsimyksen tie päättyy kerran sanomattomaan kirkkauteen.
Kristittynä ajattelen, ettei tässä ole lopulta kyse Räsäsestä. Tässä on kysymys suurista hengellisistä asioista. Taistelua käydään näkymättömissä. Kristittyjen toivo on siinä, että Jeesus on voittanut Perkeleen, tuon veljien (ja siskojen) syyttäjän. Ei siinä, kuinka oikeudenkäynnissä lopulta käy.
Jeesus oli epäilemättä vahvistamassa puolustusta ja syytettyjä, rakkaita lapsiaan.
Hän tietää, mitä on olla viattomana syytettynä kansan kiihottamisesta.
- -
Jos et ole kristitty ja luet tätä blogitekstiäni: pyydän, osoitathan silti tukesi kaikkien ihmisten sanan- ja uskonnonvapaudelle.
- -
Rukoilen, että kaikki lukijani voisivat löytyy yhteyden Jeesukseen, Jumalan Poikaan. Hän on ainoa tie taivaaseen. Rukoilen, että jokainen lukijani kokisi tämän tekstin kautta Jumalan pyhyyden kosketuksen.
Joh. 1: 1-10:
Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta.
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.