Vaalikone, renki vai isäntä?



Vaalikoneita riittää joka lähtöön. Eduskuntavaaliehdokkaalle on tarjolla kaikkea eläinten oikeuksista kielipoliittiseen vaalikoneeseen. Ehdokas saa näkyvyyttä täyttämällä vaalikoneita, jonka vuoksi niitä niin ahkerasti täytelläänkin Arkadianmäelle mielivien keskuudessa. Ehdokkaiden vaalibudjetit ovat kaikkea satasista kymmeniin tuhansiin euroihin. Vaalikoneiden kautta pienelläkin vaalibudjetilla liikkeellä oleva ehdokas voi tuoda omia näkemyksiään kansan tietoon. Ehdokkaana olen täyttänyt useita vaalikoneita, mutta en läheskään kaikkia.

Vaalikoneiden väitteet perustuvat vastakkainasetteluun. Se pakottaa ehdokkaan ottamaan kantaa asioihin. Mikään ei tosin estä valitsemasta ”en osaa sanoa” -vastausta. Vaalikoneiden väitteistä osa tuo mieleen kysymyksen: “oletko lakannut lyömästä vaimoasi?” Kysymykseen vastaaja on pulassa, vastasipa hän sitten ei tai kyllä. Jossakin vaalikoneessa oli väite: nykyään ei saa enää sanoa mitään. Jos olet samaa mieltä, teet itsestäsi sananvapauden uhkia liioittelevan änkyrän. Jos olet väitteen kanssa eri mieltä, annat viestin, ettei mikään uhkaa sananvapautta. Onneksi vaalikoneissa pystyy myös kommentoimaan antamiaan vastauksia.

Helsingin Sanomien tapa painottaa vaalikoneen vastauksia korostamalla arvoja, ei tunnu viisaalta ratkaisulta. Siitä tulisi avoimesti informoida yhtä lailla ehdokkaita kuin äänestäjiäkin etukäteen. Hesarin vaalikoneen virheet sai monet suhtautumaan vaalikoneiden tuloksiin aiempaa kriittisemmin ja hyvä niin!

Mediatalojen tekemien vaalikoneiden käsiin ei pidä uskoa liikaa valtaa. Mediataloilla on omat painotuksensa ja arvopohjansa. Sen ei pitäisi yllättää ketään. On huolestuttavaa, että ehdokas ei saa itseään vaalikoneen tulosten kärkeen. Tästä muun muassa kansanedustaja Päivi Räsänen kirjoitti Twitter-tilillään. Hänen tuttavapiirinsäkään ei saanut Päiviä näkyviin vaalikoneen tuloksiin, kun he olivat asiaa tietoisesti testanneet. Vaalikoneiden roolia ei saa paisuttaa entisestään. Miksikö? Se voisi pahimmillaan manipuloida demokraattista prosessia.

Ylen vaalikoneessa oli 50 kysymystä ja sen lisäksi liuta yhteistyökumppani-medioiden kysymyksiä. Itse en äänestäjänä ehkä edes jaksaisi täyttää näin laajaa vaalikonetta arjen kiireiden keskellä. Ehdokkaana haluan tietysti palvella äänestäjäkuntaa täyttämällä vaalikoneita. Toivoisin kuitenkin, että äänestäjät tutustuisivat ehdokkaisiin lukemalla heidän kotisivujaan tai seuraamalla heidän sosiaalisen median kanaviaan. Ajattelen, että niiden kautta selviää (pääsääntöisesti) riittävästi oleellista tietoa ehdokkaiden näkemyksistä.

Vaalikoneiden esittelyosiot antavat mahdollisuuden ehdokkaalle kertoa vaaliteemoistaan ja itsestään omilla ehdoilla. Median tehtävä on toimia vallanvahtikoirana, joten vaalikoneiden väitteiden pitää tietysti myös haastaa ehdokkaita. Päättäjien on otettava kantaa moniin asioihin. Niihinkin, joihin ei heillä ei ole yksiselitteistä kantaa.

Vaalikoneet saattavat toimia hyvänä renkinä, mutta isännäksi niistä ei ole.