Helsingin Sanomat julkaisi elinkeinoministerin Wille Rydmanin (ps) vanhoja yksityisviestejä. Rydman oli lähettänyt ne silloiselle tyttöystävälleen. Iltalehti kirjoitti Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Jokisipilän paheksuneen Hesarin toimintaa.
Jokisipilä toteaa jutussa näin: ”Perustuslakimme 10 § toteaa, että "jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu" ja että ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle, Jokisipilä arvostelee.” Jokisipilän kannanotto on tärkeä ja vakava.
En aio kommentoida Rydmanin viestien sisältöjä, koska niiden sisältö ei yksinkertaisesti kuulu minulle. Niiden sisältö ei kuulu sinulle, ei myöskään Hesarille. Ministerilläkin on oikeus yksityisyyteen, vaikka kuinka jotakuta sapettaisi eduskuntavaalitulos ja nykyhallitus. Rydman ei tosin ollut vielä ministeri, kun hän lähetti kohua herättäneet viestit.
Viime päivien tapahtumat nostivat mieleeni myös tällaisen ajatuksen: Kerran kaikkien salaisuudet paljastuvat. Siinä olisi iskevä otsikko vaikka Iltalehden etusivulle: Kaikkien salaisuudet paljastuvat.
Nyt julkisuudessa erotellaan Wille Rydmanin kaapissa roikkuneiden luurankojen pienimmätkin luut. Hänen likapyykkikorinsa pengotaan pohjia myöten kansan katsellessa. Sitä ei kylläkään voi verrata ikuisuudessa koko ihmiskunnalle tapahtuvaan erotteluun ja salaisuuksien julkitulemiseen. Se on paljon karumpaa. Se nostaa punan monien kasvoille.
Kristittynä uskon siihen, että tämän ajan päätyttyä (niin, en usko, että hillumme täällä ikuisesti) meidät tuomitaan tekojemme ja sanojemme mukaan. Ei ole ketään, joka olisi kelvollinen taivaan asukkaaksi. Tuona päivänä, jolloin me olemme koolla Jumalan valtaistuimen edessä, kaikki on paljasta Jumalan edessä. Kaikki.
Jokainen solvaava sana sekä rakkaudeton ja itsekäs teko.
Ilmestyskirja puhuu niistä, jotka ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne karitsan veressä. (Ilm. 7:14)
Tällä viitataan Jeesuksen uhriin ristillä. Meillä kaikilla on löyhkäävää likapyykkiä. Ne, jotka ovat antaneet Jeesuksen pestä syntinsä pois, voivat seistä kerran Jumalan edessä tuntematta häpeää. He ovat nähneet totuuden itsestään ja pyytäneet, että Jeesus ottaisi pois heidän syntinsä. Toisille ei armo kelpaa. He ovat näkevinään totuuden toisista ihmisistä ja ovat valmiina tuomitsemaan heidät. Itse he luulevat olevansa hyviä, tahrattomia ja jos he uskovat taivaaseen, he näkevät itsensä siellä.
Palataan viimeiseltä tuomiolta tähän hetkeen. Kesällä on riittänyt pöyristeltävää. Jokaiselle. Joku on pöyristynyt poliitikkojen sanomisista, toinen median toiminnasta ja osa molemmista. Syystä ja syyttäkin.
Medialta on sopivaa vahtia vallanpitäjiä ja kansalla on oikeus vaatia oikeamielisyyttä päättäjiltä. Tietysti! Journalistiset periaatteet ja perustuslaki ovat hyviä molemmat. Ensimmäinen on alisteinen jälkimmäiselle. Tärkeää on myös muistaa, ettei meistä lopulta ole toistemme tuomareiksi. Jos olet eri mieltä, niin ainahan voit laittaa omat yksityisviestisi Hesarille nähtäväksi ja pyytää keskiaukeaman juttua..
