Muttei tarina pääty siihen

Jotkut sanovat, että avioliitto täytyisi määritellä uudestaan, koska nykyinen määritelmä on huono. Tätä väitettä perustellaan väittämällä, että ns. perinteinen avioliittokäsitys asettaisi muut kuin ydinperheet ja avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset huonoon valoon. Joskus jopa kysytään: ”jos perinteinen avioliitto on lapselle parasta, pitäisikö muut perhemallit kieltää?” Kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi ei pidä sisällään mitään ehdotuksia uusperheiden, avosuhteiden, yksinhuoltaperheiden, sijaisperheiden, adoptioperheiden tai sateenkaariperheiden kieltämiseksi. Täältä voit tutustua kansalaisaloitteen sisältöön:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175

Naisen ja miehen välinen avioliitto, ei myöskään voimassa oleva avioliittolaki aseta erilaisten perheiden lapsia eriarvoiseen asemaan. Sukupuolineutraali avioliittolaki sen sijaan asettaisi lapset erilaiseen asemaan, poistaessaan lapsen lähtökohtaisen oikeuden kasvaa biologisten vanhempiensa hoidossa. Paino sanalla lähtökohtainen. Avioliittoinstituution säilyttäminen naisen ja miehen välisenä on oikeutettua, koska se palvelee yhteiskuntaa.

Lisääntymiseen tarvitaan mies ja nainen, muttei tarina pääty siihen. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan myös hedelmöittymisen jälkeen, nimittäin kasvattamaan ja rakastamaan häntä. Jos kiistämme biologisen vanhemmuuden ensisijaisuuden, käännämme selkämme evoluutiolle/luomiselle tai molemmille, riippuen katsantokannasta. Kysyn, onko meillä varaa tehdä niin? Varsinkin, kun meidän aikuisten sijasta maksajina ovat tulevat sukupolvet. Olemme syvän itsepetoksen tiellä, jos allekirjoitamme seuraavan lauseen: lapsi ei tarvitse biologisia vanhempiaan.

Nyt joka tuutista tulee kirjoituksia, joissa joku kertoo, kuinka hän kasvoi ilman isää ja kuinka se ei haitannut tippaakaan. Monta päinvastaista tarinaa jää kuulematta, koska ei ole helppoa tulla julkisuuteen ja itkeä isänikävää. Harva haluaa astua esiin omien haavojen kanssa. Pahinta mitä voimme tehdä on vähätellä toisen ihmisen kärsimystä. Millä perusteella spn-avioliittolain astuessa voimaan, esimerkiksi isä voisi haastavassa erotilanteessa vaatia lastensa äidiltä sitä, että hän saa jatkossakin osallistua lastensa kasvattamiseen? Äitihän voisi tämän logiikan pohjalta vain todeta, hänellä on jo rakastava isäpuoli eikä sinua enää tarvita. Emme voi samaan aikaan väittää, että lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan, muttei silti oikeasti tarvitsekaan.

Avioliittoinstituutio on kautta aikojen ajanut lasten etua, tukemalla vanhempia sitoutumaan toisiinsa ja kasvattamaan lapsensa yhdessä. On vähintäänkin erikoista, että kaikki muut perhemuodot saavat osakseen hehkutusta, mutta avioliiton pohjalle rakentuva ydinperhe on monen silmissä kuin korttipakan mustamaija. Sarjassa ”happamia,sanoi kettu” ovat puheet, joissa väitetään spn-avioliittolain kumoamiseen pyrkivän aloitteen jääneen kauas Tahdon 2013-aloitteen nimimäärästä. Kansalaisaloitteeseen kerätään nimiä nimittäin aina 29.9.2015 saakka.

Osa tekstistä on aiemmin julkaistu mielipidekirjoituksessa, Keski-uusimaa 26.6.2015